Ulrich Friedrich Wilhelm Joachim Ribbentrop, vuodesta 1925 von Ribbentrop (30. huhtikuuta 1893 Wesel, Preussi, Saksan keisarikunta – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg, Saksa) oli natsi-Saksan ulkoministeri vuosina 1938–1945.
Ribbentrop tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatšeslav Molotovin kanssa vuonna 1939 allekirjoittamasta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka tunnetaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksena.
Suku ja koulutus Joachim Ribbentropin isä oli yliluutnantti Richard Ribbentrop ja äiti Johanne Sophie (o.s. Hertwig). Isä erotettiin Preussin armeijasta vuonna 1908 toistuvasta keisari Vilhelm II:n halventamisesta tämän erotettua Otto von Bismarckin sekä keisarin väitetyn homoseksuaalisuuden vuoksi. Tämä vaikutti keskiluokkaisen perheen tulotasoon.
Vuosina 1904–1908 Ribbentrop opiskeli ranskaa Lycée Fabertissa Metzissä – Saksan keisarikunnan vahvimmassa linnoituskaupungissa – ja oppi puhumaan sujuvasti sekä ranskaa että englantia. Entinen opettaja muisteli Ribbentropin olleen ”luokkansa tyhmin, täynnä turhamaisuutta ja hyvin tungetteleva”. Perhe asui vuodesta 1908 lähtien Sveitsin Arosassa, jossa lapset saivat edelleen opetusta ranskan- ja englanninkielisiltä yksityisopettajilta ja Ribbentrop vietti vapaa-aikansa hiihtäen ja vuorikiipeillen. Arosan-jakson jälkeen Ribbentrop lähetettiin vuodeksi Britanniaan parantamaan englannin kielen taitoaan. Nuori Ribbentrop, joka hallitsi sujuvasti sekä ranskan että englannin kielen, asui eri aikoina Ranskan Grenoblessa ja Lontoossa ennen kuin matkusti Kanadaan vuonna 1910.
Hänen kaukainen sukulaisensa Gertrud von Ribbentrop (1863–1943), jonka isä Karl Ribbentrop oli saanut aatelisarvon vuonna 1884, otti Ribbentropin tämän omasta aloitteesta ottopojakseen 15. toukokuuta 1925. Tästä lähtien Joachim Ribbentrop sai käyttää sukunimensä edessä aatelisarvoa osoittavaa von-etuliitettä.
Avioliitto ja lapset Ribbentrop meni 5. heinäkuuta 1920 Wiesbadenissa naimisiin Anna Elisabeth (Annelies) Henkellin kanssa (1896–1973), joka oli kuohuviinitehtailija Otto Henkellin tytär. Avioliiton myötä Ribbentrop siirtyi johtamaan yhtiön Berliinin edustustoa.
Avioparille syntyi viisi lasta:
Rudolf Henkell-von Ribbentrop (10. toukokuuta 1921 Wiesbaden – 2019), SS-Hauptsturmführer; puoliso Ilse von Münchhausen; työskenteli Bankhaus Lampessa Rudolf-August Oetkerin kautta ja myöhemmin Henkell-kuohuviiniyrityksessä. Bettina Henkell-von Ribbentrop (s. 20. heinäkuuta 1922 Berliini), puoliso Heribert Rinke. Ursula Paivin o.s. Henkell-von Ribbentrop (s. 29. joulukuuta 1932 Berliini), ensimmäinen puoliso Kurt Küppers. Adolf Henkell-von Ribbentrop (s. 2. syyskuuta 1935 Berliini), ensimmäinen puoliso Marion (o.s. von Strempel) ja vuodesta 1985 lähtien Christiane (o.s. kreivitär Eltz), joka oli tuleva Saksan puolustusministerin Karl-Theodor zu Guttenbergin äiti; Henkellin entinen osaomistaja. Barthold Joachim Lothar Stefan Carl Henkell-von Ribbentrop (27. joulukuuta 1940 Berliini – 2018), ensimmäinen puoliso Brigitte (o.s. von Trotha) ja myöhemmin Andrea (o.s. Vopat); Deutsche Bankin New Yorkin pörssiosaston entinen johtaja.
Työura ulkomailla ja Saksassa Vuosina 1908–1914 Ribbentrop vietti useita vuosia ulkomailla, vuodesta 1910 lähtien pääasiassa Kanadassa. Tuona aikana hän pelasi jääkiekkoa. Kanadan vuosinaan hän oppi myös puhumaan erinomaista ranskaa ja englantia. Vuonna 1914 hän palasi kotimaahansa astuakseen Saksan armeijaan ensimmäisessä maailmansodan alettua. Hänelle myönnettiin yliluutnantin arvo sekä 1. luokan rautaristi. Haavoituttuaan sodassa hänestä tuli diplomaatti, asemapaikkanaan Istanbul.
Hän työskenteli Molsons Bankissa Montrealin Stanley Streetillä ja myöhemmin insinööritoimisto M. P. and J. T. Davisin palveluksessa Quebecin sillan jälleenrakennustyössä. Hän oli myös National Transcontinental Railwayn palveluksessa yhtiön rakentaessa rautatielinjaa Monctonista Winnipegiin. Hän työskenteli toimittajana New Yorkissa ja Bostonissa, mutta palasi Saksaan toipumaan tuberkuloosista. Hän palasi Kanadaan ja perusti Ottawaan pienen yrityksen, joka toi maahan saksalaista viiniä ja samppanjaa. Vuonna 1914 hän edusti ottawalaista Minto-taitoluistelujoukkuetta ja osallistui helmikuussa Bostonissa järjestettyyn Ellis Memorial Trophy -turnaukseen.
Vuonna 1919 Ribbentrop erosi palveluksesta luutnanttina ja perusti oman viinikauppayrityksen, joka erikoistui ranskalaisiin viineihin ja likööreihin. Vuoden 1919 puolivälissä hän tapasi Berliinissä Otto Henkellin – wiesbadenilaisen Henkell & Co. -kuohuviiniyrityksen omistajan – sekä tämän tyttären Anna Elisabeth (Annelies) Henkellin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1920. Ribbentrop toivoi pääsevänsä mukaan perheyritykseen, mutta saikin hoitaakseen vain Henkellin Berliinin-edustuston, jota hän kehitti vuoteen 1924 saakka. Lisäksi hänen appensa auttoi häntä luomaan arvokkaita suhteita muihin juomavalmistajiin. Nämä suhteet avasivat Ribbentropille vuonna 1920 erittäin tuottoisan uramahdollisuuden: viskivalmistaja Johnnie Walkerin saksalaisen edustajan kuoltua hän otti kyseisen edustuston hoitaakseen.
Ura kansallissosialistisessa puolueessa ja ulkoministerinä pienois|vasen|Von Ribbentrop solmimassa Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Von Ribbentrop kuvassa taka-alalla, istuvan Molotovin takana. Vuonna 1930 (toisen lähteen mukaan vuonna 1932) Ribbentrop tapasi Adolf Hitlerin, johon hän teki vaikutuksen ulkoasiain tietämyksellään. Kaksi vuotta myöhemmin von Ribbentrop liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen (toisen lähteen mukaan vuonna 1932). Hänestä tuli Hitlerin ulkopolitiikan asiantuntija ja Führerin suuri ihailija. Hänen yhteiskunnalliset suhteensa auttoivat Hitleriä saavuttamaan aseman Berliinin poliittisissa piireissä. Ribbentrop aloitti poliittisen uransa tarjoutumalla salaiseksi välikädeksi entisen sotatoverinsa valtakunnankansleri Franz von Papenin ja Hitlerin välille. Vuonna 1933 von Ribbentropille myönnettiin SS-Standartenführerin arvo.
Hitlerin tultua 30. tammikuuta 1933 valtakunnankansleriksi von Ribbentrop ei saanutkaan hänen valtakunnanhallituksessaan toivomaansa valtakunnanulkoministerin salkkua. Hitler oli kaavaillut tähän virkaan vanhaa puoluetoveriaan Alfred Rosenbergiä, toisaalta myös hallituksen konservatiivit vaativat salkkua itselleen. Valtakunnanulkoministeriksi tulikin konservatiivien Konstantin von Neurath. Vuonna 1934 von Ribbentropista tuli ”ulkopoliittinen neuvonantaja ja valtakunnanhallituksen valtuutettu aseriisuntakysymyksissä”.
Kesäkuussa 1935 hän sai ”Saksan valtakunnan täysivaltaisen erikoislähettilään” arvon. Tässä asemassa hän solmi Ison-Britannian kanssa 18. kesäkuuta 1935 brittiläis-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Iso-Britannia antoi Saksalle vastoin Versailles’n rauhan pykäliä oikeuden pitää yllä laivastoa, joka oli kooltaan kolmasosa Britannian laivastosta. Hän solmi Japanin kanssa Neuvostoliiton johtamaa Kominterniä vastaan suunnatun Antikomintern-sopimuksen 25. marraskuuta 1936.
Elokuussa 1936 von Ribbentrop nimettiin Britanniaan suurlähettilääksi, jossa tehtävässä hän toimi kunnes seurasi von Neurathia Saksan ulkoministerinä 1938. Hän oli tärkeässä roolissa Böömin ja Määrin liittämisessä Saksaan seuraavana vuonna.
Ribbentrop allekirjoitti Moskovassa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin kanssa 23. elokuuta 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksena. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Puola, Romania, Baltian maat ja Suomi jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Sopimus mahdollisti Saksan hyökkäyksen Puolaan syyskuussa 1939. Sittemmin Ribbentrop johti diplomaattisia toimia, joilla pyrittiin taivuttamaan Saksan liittolaiset karkottamaan juutalaisensa Saksan tuhoamiskeskuksiin sekä luovuttamaan Saksassa asuvat juutalaiset kansalaisensa karkotettaviksi.
Oikeudenkäynti ja tuomio pienois|Kuva Nürnbergin oikeudenkäynnistä: von Ribbentrop istumassa vasemmalla, oikealla Baldur von Schirach. Toisen maailmansodan lopussa amiraali Karl Dönitz erotti von Ribbentropin. Hänet vangittiin Hampurissa 14. kesäkuuta 1945. Nürnbergin oikeudenkäynnissä hän oli syytettynä rikoksista rauhaa vastaan, rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja salaliitosta rauhaa vastaan. Oikeuskäsittelyn aikana von Ribbentrop ei osoittanut vähäisintäkään katumusta. Hänet katsottiin syylliseksi kaikkiin neljään syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan. Koska Hermann Göring teki itsemurhan muutamaa tuntia ennen aiottua teloitusta, von Ribbentrop hirtettiin ensimmäisenä 16. lokakuuta 1946 kello 1.12 yöllä.
Perintö Seitsemän vuotta von Ribbentropin kuoleman jälkeen hänen leskensä Anna Elisabeth von Ribbentrop julkaisi miehensä muistiinpanojen ja muistelmien pohjalta teoksen Zwischen London und Moskau (). Myöhemmin hänen jäämistöstään koottiin vielä teos Die Kriegsschuld des Widerstandes (Vastarinnan sotasyyllisyys). Teoksen julkaisi hänen poikansa, entinen Waffen-SS Hauptsturmführer, viinikauppias Rudolf von Ribbentrop.
Katso myös Paul Carell (synt. Paul Karl Schmidt), saksalainen sotakirjailija, joka työskenteli Ribbentropin lehdistösihteerinä ulkoministeriössä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:NSDAP:n poliitikot Luokka:Saksalaiset teloitetut Luokka:Saksalaiset toisen maailmansodan henkilöt Luokka:Saksan ulkoministerit Luokka:Saksan valtakunnanministerit Luokka:Sotarikoksista teloitetut Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1946 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit