Salibandy on sisätiloissa pelattava mailapeli, joka on saanut vaikutteita jääkiekosta, katukiekosta () ja jääpallosta. Jääpallon ruotsinkielisestä nimestä bandy polveutuva nimi keksittiin 21. syyskuuta 1985. Lajista käytetään myös usein nimitystä sähly, jolla kuitenkin nykyään tarkoitetaan lähinnä kaveriporukoissa leikki- tai kuntoilumielessä pelattavaa salibandyn varianttia, jossa sääntöjä on muokattu tilanteeseen sopiviksi. Salibandy puolestaan on jalostunut kilpaurheiluksi miesten ja naisten salibandyliigojen, maajoukkuetoiminnan ja MM-kisojen myötä.
Salibandyn kehittäjämaana pidetään yleensä Ruotsia.
Historia Vuonna 1958 kehitettiin ensimmäinen muovimaila, jonka lapa oli suora, kuten jääkiekossa. Tämä peli tunnettiin nimillä floorhockey ja polyhockey. Pelissä ei käytetty palloa vaan muovista kiekkoa. Myöhemmin Schaper Manufacture Co. alkoi valmistamaan myös muovisia palloja, joissa oli 26 reikää. Nämä oli suunniteltu kuitenkin baseballin ja softballin harjoitteluun lapsille. Nämä muoviset pelivälineet saapuivat 1960-luvun lopulla Ruotsiin , jossa kehitettiin salibandyn alkumuoto. Ruotsia pidetäänkin salibandyn syntymaana. Lajia kutsuttiin nimellä bandygolf ja se saavutti hyvin suuren suosion. Varhaiset säännöt pohjautuivat jääkiekkoon ja kaukalopalloon. 1970-luvulla laji levisi Suomeen. Ensimmäinen turnaus oli Helsingin yliopiston liikuntatoimiston järjestämä turnaus vuonna 1974. Maailman ensimmäinen salibandyseura Sala IBK perustettiin vuonna 1979. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen Ruotsin-mestaruusturnaus. Marraskuussa 1981 perustettiin Ruotsin salibandyliitto () sekä pelin viralliseksi ruotsinkieliseksi nimeksi päätettiin innebandy. Ruotsissa lajin suosio kasvoi erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Myös Suomessa lajin suosio kasvoi ensin kouluissa ja opiskelijoiden keskuudessa. Ensimmäiset sählyn SM-kilpailut pidettiin vuonna 1983; ne järjesti Opiskelijoiden liikuntaliitto.Kulju & Sundqvist s. 36–37Järvinen & Sipilä s. 7Korsman & Mustonen s. 15–16
Vuoden 1985 huhtikuussa Sveitsi perusti oman lajiliittonsa. Suomen salibandyliitto perustettiin saman vuoden syyskuussa. Suomen lajiliiton perusti kolme seuraa, joissa oli yhteensä 45 rekisteröityä pelaajaa. Suomen maajoukkue pelasi ensimmäisen maaottelunsa 28. syyskuuta 1985 Sollentunassa. Tuolloin Ruotsi voitti Suomen 13–1. Ottelu oli myös koko lajin historian ensimmäinen maaottelu. Kansainvälinen Salibandyliitto IFF perustettiin vuonna 1986 Huskvarnassa. IFF:n perustivat Ruotsi, Suomi ja Sveitsi. Samana vuonna pelattiin ensimmäisen kerran miesten SM-sarja, ja naisten sarja aloitettiin vuonna 1988. Samana vuonna IFF hyväksyi salibandylle ensimmäiset kansainväliset säännöt. Säännöt rakennettiin maahockeyn ja jalkapallon pohjalta. Vuonna 1989 pelattiin ensimmäinen televisioitu ottelu, kun Ruotsin kansallisella tv-kanavalla näytetyssä ottelussa isäntämaa voitti Suomen 10–2. Vuonna 1993 pelattiin ensimmäinen naisten maaottelu, jossa Ruotsi voitti Norjan 6–0.Kulju & Sundqvist s. 37–43Korsman & Mustonen s. 16
Ensimmäinen maajoukkueiden välinen turnaus pelattiin vuonna 1989. Turnaukseen osallistuivat Suomi, Ruotsi ja Sveitsi. Vuonna 1994 pelattiin ensimmäinen arvoturnaus, kun EM-kilpailut pidettiin Helsingissä. Turnauksen voitti Ruotsi, joka voitti loppuottelussa isäntämaa Suomen. Naisten turnaus pidettiin ensimmäisen kerran vuotta myöhemmin. EM-kilpailuja järjestettiin vain vuosina 1994 ja 1995. Vuodesta 1996 lähtien on pelattu miesten ja vuodesta 1997 lähtien naisten MM-kilpailuja kahden vuoden välein. Ensimmäisen MM-kullan voitti Ruotsi sekä miehissä että naisissa. Vuosina 1996–2006 miesten MM-turnausta hallitsi Ruotsi, mutta Suomi voitti mestaruuden vuosina 2008 ja 2010 sekä kahden Ruotsin voittaman mestaruuden jälkeen jälleen vuosina 2016 ja 2018 ja myös vuonna 2024. Suomen ja Ruotsin suurimmat haastajat ovat olleet Tšekki ja Sveitsi. Naisissa Suomi on voittanut vuosina 1999 ja 2001 sekä Sveitsi vuonna 2005. Muulloin Ruotsi on voittanut maailmanmestaruuden.Järvinen & Sipilä s. 8Korsman & Mustonen s. 18
Salibandy kansainvälisesti Vuonna 1986 Ruotsi, Suomi ja Sveitsi perustivat Kansainvälisen Salibandyliiton ().http://www.floorball.org/default.asp?sivu=2&kieli=826 Maaliskuussa 2019 Kansainvälisessä Salibandyliitossa oli 70 jäsenmaata, joista 45 oli vakinaisia, muut väliaikaisia jäseniä.
Aasialla ja Oseanialla on oma yhteinen liittonsa nimeltään Asia and Oceania Floorball Confederation (AOFC). Maaliskuussa 2019 AOFC:hen kuului 15 jäsenjärjestöä. Vuosina 2018–2020 järjestön puheenjohtajana toimi thaimaalainen Chaiyapak Siriwat.
Merkittävimpiä kansallisia liigoja ovat Ruotsin miesten Svenska Superligan ja naisten Elitserien, Suomen F-Liiga ja Sveitsin Nationalliga A
Salibandy Suomessa Suomen Gallupin SLU:lle tekemän suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2005−2006:n mukaan salibandyn harrastajia on Suomessa noin 354 000, joka on palloilulajeista toiseksi eniten. Vain jalkapallolla on Suomessa enemmän harrastajia. Lisenssipelaajien määrällä mitattuna salibandy on Suomen neljänneksi suurin urheilulaji.
Salibandyn harrastusta ja kehitystä edistää ja valvoo Suomen Salibandyliitto. Sillä on noin 850 jäsenseuraa, 45 000 lisenssipelaajaa ja noin 2 200 joukkuetta. Suomen korkein sarjataso on F-liiga, johon kuuluvat miesten F-liiga ja naisten F-liiga. Tämän lisäksi miehillä on sarjatasot I-divisioonasta aina VI-divisioonaan asti. Naisilla alin sarjataso on IV-divisioona. Junioritoimintaa liitolla oli kaudella 2008–2009 vuonna 1988−90 syntyneistä A-junioreista vuonna 2000 syntyneisiin F-junioreihin. A-junioreista C-junioreiden nuorempaan ikäluokkaan asti pelataan SM-mitaleista. Kansainvälisellä tasolla Suomea edustavat miesten ja naisten sekä alle 19-vuotiaiden poikien ja tyttöjen maajoukkueet.
Kilpailut ja turnaukset Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi siten, että miehet pelaavat parillisina ja naiset parittomina vuosina. Miehet pelasivat ensimmäisen kerran maailmanmestaruudesta vuonna 1996 ja naiset 1997. Myös alle 19-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi: Pojat pelaavat naisten kanssa parittomina vuosina ja tytöt miesten kanssa parillisina vuosina. Euroopan-mestaruudesta on salibandyssä kilpailtu kahdesti: vuosina 1994 ja 1995. Vuonna 2022 Kansainvälinen Salibandyliitto päätti, että syksystä 2025 lähtien pelataan EM-kisoja vuorovuosina MM-kisojen kanssa. Syksyn 2025 miesten kisat kuitenkin peruuntuivat, koska miehet ovat elokuussa mukana World Gamesissa. Naisten EM-kisat pelataan syyskuussa 2026 Göteborgissa.
World Gamesissa salibandy oli näytöslajina Lahden kisoissa 1997. Ensimmäisen kerran salibandy oli virallisena lajina vuonna 2017 Wrocławissa. Vuoden 2022 kisoissa Birminghamissa, Yhdysvalloissa, mukana olivat vain miehet. Elokuussa 2025 Chengdussa, Kiinassa, mukana ovat myös naiset.
Seurajoukkuetasolla Euroopan eri maiden mestarijoukkueet osallistuvat vuosittain pelattavaan Champions Cupiin, joka aiemmin tunnettiin myös nimellä Salibandyn Euroopan Cup. Ensimmäisen kerran seurajoukkueiden Euroopan-mestaruudesta pelattiin vuonna 1993.
Kansallisella tasolla seurajoukkueet pelaavat Suomessa vuosittain myös Suomen Cupia, joka tunnetaan pääsponsorinsa mukaan kaudesta 2023–24 alkaen myös Kouvolan Lakritsi Suomen Cupina. Siihen voivat osallistua kaikki joukkueet tasosta riippumatta. Ensimmäinen Suomen Cup järjestettiin kaudella 1988–1989.
Säännöt pienois|oikea|230px|Pelaamisessa käytetty pallo.
Peliaika ja ottelun kulku Peliaika on yleensä 3 × 20 minuuttia. Erien välissä on kahdentoista minuutin erätauko. Säbäkipinä ja PeliMaailman otteluissa peliaika kuitenkin vaihtelee alueittain ja sarjoittain. Erän pituus on kuitenkin vähintään 15 minuuttia. Erä alkaa kiistapallolla keskipisteestä. Peliaika on tehokasta eli peliajan kuluminen keskeytyy tuomarin vihellyksestä ja se jatkuu, kun pallo on lyöty peliin tai kun erotuomari on viheltänyt. Osassa sarjoista peliaika on juoksevaa eli peliaika keskeytyy vain maaliin, rangaistuslaukaukseen, rangaistukseen, aikalisään tai muuhun epätavalliseen tilanteeseen kuten pelivälineen viottumiseen, pelaajan loukkaantumiseen tai kun pallo pelataan lähelle paikkaa, jossa kaukalon laidat ovat irronneet toisistaan. Kummallakin joukkueella on oikeus yhteen 30 sekuntia kestävään aikalisään. Jos peli on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan kymmenen minuutin jatkoaika. Jatkoajalla sovelletaan kultainen maali -sääntöä eli ottelu päättyy, jos toinen joukkueista tekee maalin.
Jos jatkoaika päättyy maalittomana, ratkaistaan ottelun voittaja rangaistuslaukauskilpailulla. Kumpikin joukkue nimeää viisi rangaistuslaukauksen suorittajaa. Näistä jokainen suorittaa yhden rangaistuslaukauksen. Kilpailun aloittaja arvotaan. Joukkueet suorittavat rangaistuslaukauksensa vuorotellen. Rangaistuslaukauksen antaminen aloitetaan keskipisteestä. Palloa saa pelata rajattomasti, mutta pallon tai pelaajan liikkeen tulee olla keskeytyksetöntä kohti maalia. Suoritus alkaa ja päättyy erotuomarin vihellyksestä, mutta kuitenkin aina silloin, jos maalivahti osuu palloon tai jos pallo menee oletetun maaliviivan jatkeen yli. Loput laukaukset jätetään suorittamatta, jos jompikumpi joukkueista on siirtynyt laukauksissa tavoittamattomaan johtoon (esimerkiksi kolmansien laukojien jälkeen 3–0). Jos taas tilanne on edelleen tasan kummankin joukkueen viiden pelaajan tehtyä suorituksensa, kilpailua jatketaan yksittäisin laukojin kunnes voittaja on selvillä. Jos tällöin ensimmäisenä laukova joukkue onnistuu maalinteossa, peli ei automaattisesti ratkea, vaan toinen joukkue saa mahdollisuuden yrittää tasoitusta..
Kiistapallo suoritetaan keskeltä vain erän alkaessa sekä hyväksytyn maalin merkiksi. Jos peli keskeytyy siten, että kumpikaan joukkue ei ole pelannut sääntöjen vastaisesti eikä pallo ole mennyt laitojen yli, jatketaan peliä kiistapallolla lähimmältä kiistapallopisteeltä. Tällaisia tapahtumia ovat muun muassa pallon rikkoutuminen, varsinaisella peliajalla epäonnistunut rangaistuslaukaus, pallon pelaaminen toisistaan irronneiden kaukalon osien lähelle, maalin siirtyminen pois paikaltaan siten, ettei sitä voida laittaa paikoilleen kohtuullisessa ajassa, epätavallinen tilanne pelissä, se, että erotuomarit huomaavat tehneensä virheellisen päätöksen tai että erotuomarit eivät pysty määrittämään sisäänlyönnin saanutta joukkuetta. Jos pallo menee kaukalon laitojen yli tai osuu kattoon, annetaan ei-pelanneelle joukkueelle sisäänlyönti. Sisäänlyönti suoritetaan 1,5 metrin päästä kaukalon reunasta kohdassa, jossa pallo ylitti kaukalon. Mikäli pallo menee laitojen ulkopuolelle maaliviivan oletetun jatkeen takana, annetaan sisäänlyönti kulmapisteeltä. Vastustajan pelaajien on mailoineen siirryttävä vähintään kolmen metrin päähän.
Kaukalo pienois|Pelikentän mitat.
Kaukalo on muodoltaan kulmistaan pyöristetty suorakulmio. Sen pituus on 40 metriä ja leveys 20 metriä. Erityisluvalla voidaan käyttää pienempää kenttää. Tällöin sallittu minimikoko on 36 × 18 metriä. Kenttään on merkitty erityisiä alueita. Pituussuunnassa kentän halkaisee kahtia keskiviiva, jonka keskellä on keskipiste. Maalin ympärillä on kaksi aluetta: maalialue ja maalivahdin alue. Maalialueen leveys on viisi metriä ja pituus neljä metriä. Se alkaa 2,85 metrin päästä kaukalon päädystä. Maalivahdin alueen leveys on 2,5 metriä ja pituus metrin. Se sijoitetaan 65 senttimetrin päähän maalialueen takalinjasta. Kummatkin alueet sijoitetaan siten, että niiden keskikohdat ovat linjassa keskipisteen kanssa. Kenttään merkitään kuusi erillistä kiistapallopistettä, joista kaksi sijoitetaan keskiviivalle ja neljä oletetuille maaliviivojen jatkeille 1,5 metrin päähän kaukalon reunasta. Keskipiste on yksi kiistapallopisteistä. Kaikki merkinnät tehdään 4–5 cm:n levyisillä viivoilla. Kaukalon sivulle on kummallekin joukkueelle merkittävä kymmenen metrin levyinen vaihtoalue, joka alkaa viisi metriä keskiviivasta.
Pelaajat ja varusteet