Lahti–Heinola-rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka on valmistunut vuonna 1932. Tällöin rakennettiin myös Heinolan rautatiesilta, joka on nykyisin yksi Heinolan nähtävyyksistä.http://www.heinola.fi/FIN/Palvelut/Matkailu/Kansallinen_kaupunkipuisto/kkp_rautatiesilta.htm Radalla oli aikoinaan sekä henkilö- että tavaraliikennettä, mutta henkilöliikenne radalla lakkautettiin vuonna 1968 ja nykyisin rata on ainoastaan tavaraliikenteen käytössä. Heinolassa radalta on pistoraideyhteys Rautsaloon. Radalta oli yhteys myös Hevossaareen, mutta ylikäytävän poiston vuoksi raide katkeaa Hevossaarentien alussa lähellä Heinolan Citymarketia. Kiskot kuitenkin jatkuvat ja ovat jäljellä pistoraiteineen Hevossaaren tehdasalueilla.
Historia pienoiskuva|Heinolan ensimmäinen asemarakennus radan valmistumisvuonna
Ensimmäisen kerran Heinolaan esitettiin rakennettavaksi rataa vuonna 1885, kun Heinolan edustaja esitti valtiopäivillä Kuopion radan toteuttamista kaksihaaraisena niin, että toinen haara olisi kulkenut Lahdesta Heinolaan. Tämän jälkeen esitettiin rataa rakennettavaksi Lahdesta Heinolan kautta Jyväskylään. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. Lopulta vuonna 1909 saatiin aikaan rakentamispäätös Lahti–Heinola-rautatiestä, mutta rataa ei lopulta saatu aikaiseksi kuin muutama kymmenen metriä. Seuraavan kerran projekti edistyi, kun eduskunnan valiokunta päätti 1926 ottaa radan jälleen toteuttamisohjelmaan. Yksi radan suurimmista puolestapuhujista oli seminaarin lehtori Juho Kinnunen.ESS: Heinola odotti rataa liki 50 vuotta (Arkistoitu versio)
Radan rakentaminen alkoi 10. syyskuuta 1928. Rata rakennettiin pääosin vankityövoimalla. Asemarakennukset piirsi Thure Hellström. Radan vaativin rakennushanke oli Jyrängönvirran ylittävä pitkä rautatiesilta. Sen rakentumista seurattiin tarkkaan lehdissä. Sillan rakentamisessa varauduttiin Kymijoen kanavointiin, ja niinpä sen kaksi kiviholvia mitoitettiin kantamaan nostosilta. Siltaan kuuluu yhteensä 11 jännettähttp://vaunut.org/kuva/53634, ja se tunnetaan parhaiten komeasta kaarijänteestään. Sillan rautaosat valmisti Kone- ja Siltarakennus Oyhttp://vaunut.org/kuva/53635. Paikallistietojen mukaan sillan kaiteissa on jälkiä sodanaikaisista pomminsirpaleista. Radan rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös yhä olemassa oleva teollisuusraide Heinolan ratapihalta Maitiaislahden rantaan.
Rata avattiin liikenteelle 22. toukokuuta 1932, mutta vihkiäisiä viettiin vasta 10. syyskuuta, tasan neljä vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen. Tuona päivänä ajettiin juhlajuna Helsingistä Lahteen ja edelleen Heinolaan. Juhlajuna pysähtyi useilla liikennepaikoilla sekä Jyrängön rautatiesillalla, jonka päältä matkustajat saivat 10 minuutin ajan ihailla sillalta avautuvia maisemia. Juhlallisuudet jatkuivat Heinolan rautatieasemalla, jossa Juho Kinnuselle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi. Juhlallisuuksiin osallistui myös presidentti P. E. Svinhufvud.
Liikenne thumb|upright=0.66|Tavarajuna Vierumäen pohjoispuolella
Tavaraliikenne Heinolaan kulkee nykyään vain yksi tavarajunapari arkipäivisin. Matka-aika Lahden ja Heinolan välillä on väliasemien vaihtotyötarpeesta riippuen noin tuntiRHK Säännöllisen liikenteen luettelo 22.6.2009. Vielä 1990-luvulle asti Heinolan junissa käytettiin Dv15- tai Dv16-vetureita parivedossa.Pyrhönen, Kimmo: Dv16 – Ohi on? Resiina 1/2008, s. 31 Sittemmin on siirrytty Dv12-vetureiden käyttöön.
Heinolan radan tärkeimpiä kuljetusasiakkaita ovat metsä- ja metalliteollisuuden yritykset. Tavaraliikenne koostuu pääasiassa Rautsalossa sijaitsevan Stora Enson kartonkitehtaan ja Myllyojalla sijaitsevan Kuusakoski Oy:n romuttamon rautatiekuljetuksista sekä Vierumäen sahatavarakuljetuksista. Rata muodostaa osan teollisuuden ulkomaankuljetusten ketjua. Tuotteita kuljetetaan mm. Mussalon satamaan ja Vainikkalaan. Kuljetusmäärät ovat vaihdelleet 300 000 ja 450 000 tonnin välillä vuodessa.RHK: Vähäliikenteisten ratojen tulevaisuus -selvitys 2005
Tavarajunat hoitavat nykyisin väliasemien vaihtotyöt. Heinolassa oli aikoinaan oma vaihtoveturi, ensin Hr-veturit 1960-luvun lopulle, 1970 alusta Move 51h/40 ja sittemmin Tve3 ja Tve4. Nykyään päivystäjät tulevat tavarajunissa Kouvolasta.
Henkilöliikenne pienoiskuva|HMVY:n museojuna Myllyojalla Heinolaan oli radan avaamisesta 1932 alkaen matkustajaliikennettä 26. toukokuuta 1968 asti. Dm7-sarjan junat eli Lättähatut tulivat liikenteeseen 1950-luvulla. Lättähattuja ennen oli kalustona käytetty höyryveturin vetämiä puuvaunuja. Kaikki junat olivat taajamajuna-tyyppisiä. Matkustajaliikenteen uudelleen aloittaminen on ollut viime vuosina useasti esillä.
Museojunat Heinolaan ajettiin 1980-luvun lopulla kesäisin museojunia Tk3 1150:n vetämillä puuvaunuilla. Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi. Sittemmin radalla on käynyt satunnaisesti tilaus- ja museojunia. Vuodesta 2007 alkaen kesäkuukausina rataosalla on järjestetty säännöllisesti museojuna-ajeluita Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n, Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n ja Höyryveturimatkat1009 Oy:n toimesta.
Tulevaisuus Heinolan rata luetaan vähäliikenteisiin rataosiin. Sillä on kuitenkin suhteellisen vilkas liikenne ja kasvupotentiaalia, sillä radan välittömässä läheisyydessä on runsaasti teollisuusyrityksiä, jotka voisivat hyödyntää rataa kuljetuksissaan. Kuljetusten siirtyminen rautateille voisi vähentää Heinolan radan vaikutusalueelta lähes kymmenen kuorma-autoa vuorokaudessa. Liikenne-ennusteen mukaan radan kuljetusmäärät pysyvät ennallaan ainakin vuoteen 2025 asti.
Radan tulevaisuus on joko lakkauttaminen tai perusparannus. RHK on vähäliikenteisten ratojen selvityksessä ehdottanut toimenpiteeksi perusparannusta. Se mahdollistaisi nykyisten kuljetusten säilymisen radalla. Radan lakkauttaminen siirtäisi teille keskimäärin 32-35 kuorma-autoa vuorokaudessa. Perusparannus aiheuttaisi arviolta noin 13 miljoonan euron kustannukset ja lakkauttaminen ja purkaminen noin 374 000 euron kustannukset.
Nykyisillä kunnossapitotoimilla rata on mahdollista säilyttää liikennöintikuntoisena vain joitakin vuosia. Vuoden 2005 arvion mukaan perusparannus jouduttaisiin aloittamaan ennen vuotta 2010. Perusparannuksessa nykyiset K43-kiskot vaihdettaisiin kierrätysmateriaalina saataviin raskaampiin K54-kiskoihin. Lisäksi suoritettaisiin sepelöinti ja puisten ratapölkkyjen vaihto betonisiin koko rataosan pituudelta.
Vuonna 2017 Heinolan radalla oli 45 tasoristeystä, joista vain kolmessa oli varolaite. Rata otetaan kuitenkin testiradaksi uudelle turvalaitekokeilulle. Nyt Olli–Porvoo-museoradalla käytössä olevat Väyläviraston kokeilemat turvalaitteet ovat tulossa myöskin Heinolan radalle. Aurinkopaneeleilla toimivat tasoristeysvalot asennetaan loppuihin vartioimattomiin tasoristeyksiin, jolloin rataosuudelle ei jää vartioimattomia tasoristeyksiä. Kokonaisen rataosuuden varustaminen turvalaitteilla on Suomessa harvinaista.
Savon oikorata
pienoiskuva|Savon oikorata jatkuisi Mikkeliin radan nykyisestä päätepisteestä Heinolan ratapihalla ratakilometrillä 168. Rataa on suunniteltu jatkettavaksi moneen otteeseen. Pisimmälle edennyt suunnitelma on jatkaa rataa Heinolasta Mikkeliin eli tehdä Savon radan oikaisu. Tämä suunnitelma oli jo vähällä toteutua, mutta valtatien 5 valmistuminen laittoi ratayhteyden rakentamisen jäihin. Suunnitelmissa on ollut myös Heinolasta Jyväskylään suuntautuva rata.
Päijät-Hämeessä oikoradan suunnitelmat pohjautuvat vuoden 1995 ratalinjausselvitykseen, joka valmisteltiin yhdenaikaisesti sittemmin toteutuneen Kerava–Lahti-oikoradan suunnitelman kanssa. Oikoradan linjaus on merkitty lainvoimaisiin Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon maakuntakaavoihin, ja sen ajantasaisuutta on selvitetty uusien maakuntakaavojen päivityksen yhteydessä vuonna 2025.
Liikennepaikat ja teollisuusraiteet Heinolan radalla on nykyään kaksi liikennepaikkaa (Myllyoja ja Heinola) ja kaksi linjavaihdetta (Vierumäki ja Jyränkö). Lähes kaikki muut liikennepaikat ja seisakkeet lakkautettiin matkustajaliikenteen loppuessa vuonna 1968. Lahdessa radalta erkanee teollisuusraide Mukkulaan ja Heinolassa Hevossaareen ja Rautsaloon. Rata kuuluu päällysrakenneluokkaan B1 ja sillä on suurin sallittu nopeus 60 km/h.RHK Rataverkon kuvaus 1.7.2009 Rataosalla käytetään K43-kiskoja ja puupölkkyjä. Radan suurimmat nousut ja laskut ovat jyrkkyydeltään 12 mm/m.
thumb|Lahden rautatieasema Lahti Rata erkanee pohjoiseen Lahti–Kouvola-radalta Lotilassa ratakilometrillä 132 noin kahden kilometrin päässä Lahden rautatieasemasta. Hieman ennen erkanemiskohtaa on ratakilometrillä 131 aikoinaan sijainnut Lotilan seisake. Rata kulkee hetken aikaa Joutjärven rannalla, ja tällä kohtaa radan itäpuolella on eteläpäästä liikennöitävä Merivaaran sairaalakalustetehtaan pistoraide, jolla on hyvin satunnaista liikennettä. Paikalla on aikoinaan ollut myös Joutjärven liikennepaikka (km 133+460) sekä useita sivuraiteita. Heti tämän jälkeen erkanee radan länsipuolelle Mukkulan teollisuusraide, joka kulkee pääraiteen vierellä parin kilometrin matkan ennen kuin erkanee Järvenpäässä Mukkulan teollisuusalueelle. Muutama sata metriä Mukkulan radan erkanemisvaihteelta Heinolan suuntaan sijaitsee Lahden tulopääopastin E798. Lisäksi alueella on raideopastimia.
Mukkulan teollisuusraide thumb|left|Mukkulan ratapiha thumb|Mukkulan radan erkanemisvaihde Joutjärvellä Joutjärven kohdalla erkanee pääraiteen länsipuolelle Mukkulaan vievä teollisuusrata. Se kulkee parin kilometrin matkan pääraiteen vierellä, kunnes erkanee Mukkulan teollisuusalueelle. Seitsemän kilometriä pitkä rata on avattu liikenteelle 1. helmikuuta 1954.RHK Suomen Rautatietilasto 2009 Mukkulan liikennepaikka sijaitsee ratakilometrillä 140+460. Lahden päivystäjät käyvät Mukkulassa tarvittaessa. Kiskoilla on aikaisemmin kulkenut ainakin raakapuuta, Kymijärven voimalalle ajettavia hiilijunia ja Polttimon raiteelle ajettavia venäläisiä viljavaunuja. Radan liikenne on hiljentynyt kokonaan toukokuussa 2022 Viking Maltin kuljetussopimuksen päätyttyä. Radalta erkanee teollisuusraiteet myös Lahden lämpövoimalalle, Vesionniselle ja Keskolle. Mukkulan ratapihan jälkeen ovat vielä Polttimon raide, Fanerin raide ja Rauma-Repola Oy:n raide.
Ratakilometrillä 136 on aikoinaan sijainnut Myllypohjan seisake. Se lakkautettiin matkustajaliikenteen loppuessa vuonna 1968. Myllypohjan jälkeen seuraava liikennepaikka oli Ahtiala ratakilometrillä 138, jonka tavaraliikenne lakkautettiin 1976. Se säilyi kuitenkin luvanantopaikkana ainakin vuoteen 1993 asti. Ahtialan asemarakennus on yhä jäljellä. Ahtialaa seurasivat Kunnas (km 140), Hiekkanummi (km 141), Seesta (km 145), Mäkelä (km 148), Haikula (km 151) ja Siltala (km 152). Näistä kaikki lakkautettiin matkustajaliikenteen loppuessa lukuun ottamatta Mäkelää, jossa oli tavaraliikennettä vuoteen 1971 asti. Mäkelässä oli henkilöliikenteen aikaan säännöllisesti Dm7-junien eli lättähattujen kohtauksia. Myös Mäkelän asemarakennus on edelleen jäljellä. Haikulan entisen seisakkeen kohdalla valtatie 4 ylittää radan siirtyen sen länsipuolelle.
Vierumäki thumb|Vierumäen ratapiha ja asemarakennus Ratakilometrillä 153+801 sijaitsee Vierumäen liikennepaikka, joka on hierarkiassa alennettu linjavaihteeksi. Ratapihalla on neljä raidetta, jotka kaikki ovat läpiajettavia. Alkuperäinen asemarakennus on jäljellä ja siistissä kunnossa. Vierumäeltä on lähtenyt runsaasti sahatavaraa ratapihan vieressä toimivalta puunjalostusyritys Versowoodilta. Heinolan tavarajunat hoitivat Vierumäen vaihtotyöt. Tällä hetkellä Vierumäeltä ei lähde tai saavu tavaraa. Asema-alue rakennuksineen on nykyään Versowoodin omistuksessa, jotka se on vuokrannut Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:lle kesällä 2015. Vierumäen jälkeen sijaitsi ratakilometrillä 157+530 Urheiluopiston seisake. Urheiluopiston jälkeen alkaa radan suurin lasku (12 promillea), joka loppuu ratakilometrillä 160 vähän ennen Myllyojan liikennepaikkaa.
Myllyoja