Eino Herman Kaipainen ()Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 12.2.1995, s. A 7 oli suomalainen näyttelijä. Ennen näyttelijänuraansa Kaipainen toimi poliisikomisariona Kotkassa. Hän oli tunnetuimpia miesnäyttelijöitä suomalaisissa elokuvissa 1930-luvulta 1960-luvulle saakka. Kaipainen oli Suomen Kansallisteatterin näyttelijä vuosina 1937–1944 ja Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä vuosina 1945–1965. Parhaimmillaan hän oli sisäistä voimaa ja rehtiyttä uhkuvissa rooleissa.
Varhaisvaiheet
Kaipainen oli seitsenlapsisen perheen keskimmäinen. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Herman Kaipainen (1867–1907) ja Vilhelmiina Kinnunen (1860–1949). Hän suoritti kolme luokkaa Pieksämäen Kontiopuiston kansakoulussa vuosina 1909–1912. Työelämään hän joutui hyvin nuorena, sillä perheen isä oli kuollut Einon ollessa seitsemänvuotias. Eino muutti Kotkaan isoveljensä Oskarin apulaiseksi 1910-luvun puolivälissä. Asevelvollisuuden hän suoritti 1919–1920 Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti 2:ssa. Kaipainen toimi vääpelinä Suomenlinnassa vuoteen 1924, jolloin hän palasi Kotkaan ja ryhtyi poliisikonstaapeliksi. Kaipainen eteni poliisiurallaan Kotkan poliisilaitoksen nuoremmaksi komisarioksi.
Kaipaisen esimies, poliisimestari Eino Havas oli Kotkan Näyttämön vahva taustahahmo. Päivätyön ohessa Kaipainen harrasti iltaisin teatteria, pääsi vaativiin pääosiin ja kehittyi taiteellisesti. Kotkassa hän näytteli muun muassa Kullervon nimiosan Aleksis Kiven satavuotisjuhlassa vuonna 1934. Näytelmässä Anu ja Mikko hänellä oli miespääosa.
Ura
Ammattinäyttelijäksi Vuonna 1937 Kaipainen muutti perheineen Helsinkiin, kun hänet kiinnitettiin Suomen Kansallisteatterin näyttelijäksi. Suomen ”päänäyttämöllä” Kaipainen oli mukana muun muassa klassikkonäytelmässä Nummisuutarit, jossa hän näytteli Karrin isäntää ja Akseli Tolan näytelmässä Topias hän oli enkeli Asarias. Samaan aikaan hän alkoi saada yhä enemmän elokuvaosia, mutta sota katkaisi hänen uransa. Talvisodassa Kaipainen palveli sotilasvirkamiehenä Kajaanissa. Jatkosodassa hän palveli kenraali Erkki Raappanan alaisessa 14. divisioonassa Rukajärvellä ja sodan loppuvaiheessa luutnanttina sotapoliisitehtävissä. Sodan jälkeen Kaipaisen elokuvaura oli yhä nousussa, kun taas teatterin puolella hän sai lähinnä sivuosia. Kansallisesta hän siirtyi heti sodan päätyttyä Kansanteatteriin, jossa hän oli suosittu näyttelijä eläkeikäänsä asti.
Kaipainen esitti vuosien aikana eri veljeshahmoja Seitsemän veljeksen näyttämösovituksissa: Juhania, Tuomasta, Aapoa ja Lauria. Lisäksi hän oli mukana useissa Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmissä. Kaipaisen näyttämötehtävistä merkittävimpiä ovat niin ikään Karamazovin veljesten Ivan ja Kustaa Vaasa näytelmässä Mestari Olavi. Hän teki merkittäviä rooleja myös muun muassa näytelmissä Matkan pää, Kaksi kuningatarta, Hamlet, Daniel Hjort ja Henrik IV.
Elokuvien rehti sankari
Valkokankaalla Kaipainen oli yleensä ihanteellinen suomalainen mies, rehellinen ja suoraselkäinen sankarityyppi. Kotkasta hänet löydettiin Jussin osaan ensimmäiseen elokuvaansa Pohjalaisia vuonna 1936. Miehekkään ja sympaattisen olemuksensa ansiosta hän sopi Jussin rooliin mainiosti, mikä takasi tulevat elokuvatehtävät. Kaipaisen laajaan roolikirjoon kuuluu tunnetuimpina J. L. Runeberg-tulkinta välirauhan ajan eskapistisessa elokuvassa Runon kuningas ja muuttolintu (1940). Kaipainen teki niin ikään rehdit ja isänmaalliset miesosat elokuvissa Helmikuun manifesti (1939), Oi, kallis Suomenmaa (1940) ja Rantasuon raatajat (1942). Seitsemän veljeksen filmatisoinnissa vuonna 1939 hänen roolinsa oli Tuomas.
Kaipaisen viimeinen tähtirooli oli nimiosa Suomen ensimmäisessä värielokuvassa Juha vuonna 1956. Tässä elokuvassa hänen hahmonsa joutui lipevän hurmurin vuoksi aisankannattajaksi. Muita tällaisia altavastaajahahmoja Kaipainen esitti muun muassa elokuvissa Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Pikajuna pohjoiseen, Ratavartijan kaunis Inkeri ja Kahden ladun poikki. Toisinaan hän esiintyi itsekin viettelijänä, kuten elokuvissa Vieras mies tuli taloon (1938) ja Lapseni on minun (1940). 1950-luvulla vakavasävyisten sankariosien tilalle tulivat leppoisat isähahmot sekä pienet sivuosat. Kaipaisen ainoa varsinainen komediarooli oli maanviljelysneuvos Pekka Juhankoski elokuvassa Isän vanha ja uusi (1955).
Tunnetuimpia Kaipaisen rinnalla nähtyjä naisvastanäyttelijöitä olivat Ansa Ikonen, Kaisu Leppänen ja Helena Kara. Elokuvien ja teatterin ohessa hänellä oli runsaasti radio- ja televisiotehtäviä. Kaipainen oli Suomen Näyttelijäliiton pitkäaikainen varapuheenjohtaja ja hoiti useita alan luottamustehtäviä. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -kunniamitali vuonna 1954.
Yksityiselämä 21. kesäkuuta 1925 Kaipainen avioitui savonlinnalaisen Anja Elina Vainikaisen (1904–2002) kanssa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta: Jorma Antero (1925), Anja Kaarina (1927), Martti Olavi (1930) ja Tapani Herkko Kaarle Kustavi (1940).
Kaipainen jäi Helsingin kaupunginteatterista eläkkeelle vuonna 1965. Vuonna 1967 hän muutti vaimonsa kanssa Joutsaan, kaakkoiseen Keski-Suomeen. Kahdeksan vuoden kuluttua he palasivat Helsinkiin Vuosaaren kaupunginosaan. 1970-luvun alkupuolella Kaipainen teki teatterivierailuja ja esiintyi radiossa. Vuonna 1975 hänellä oli pääosa Matti Raninin ohjaamassa näytelmässä Vanhan kellon ääni, josta tuli menestys. Kaipainen kuoli 95-vuotiaana Kivelän sairaalassa Helsingissä. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Filmografia
Vuosi Elokuva Rooli 1936 Pohjalaisia Jussi Eerikinpoika Harri 1937 Lapatossu insinööri Tarkka Kuin uni ja varjo Huhdan Akseli 1938 Vieras mies tuli taloon maatyömies Jonni Aaltonen Syyllisiäkö? Erkki Hytönen 1939 Helmikuun manifesti työmies Sihvola Halveksittu kauppias Iivari Takala Seitsemän veljestä Tuomas 1940 Runon kuningas ja muuttolintu J. L. Runeberg Lapseni on minun Rannikkolainen, Nihalan päiväläinen Oi, kallis Suomenmaa Eino Piiroinen 1941 Perheen musta lammas varatuomari Olli Paaso 1942 Rantasuon raatajat Taavetti, Rantasuon nuori isäntä 1943 Tyttö astuu elämään luutnantti Arvo Tani Katariina ja Munkkiniemen kreivi kalastaja Elias Jahnukainen 1944 Vaivaisukon morsian Ant, ”Antti” Suurin voitto kunnanlääkäri Aarno Tapio Anja, tule kotiin Mauri Miettinen Kartanon naiset majuri, everstiluutnantti Freddi Malm Ballaadi J. L. Runeberg 1945 Suomisen Olli yllättää matematiikan lehtori Kaisla, ”Kuikka” 1946 Houkutuslintu Antti Kaukonen 1947 Pikajuna pohjoiseen Kaarlo Kyrö, Perämaan asemapäällikkö Naiskohtaloita pastori Stenhoff Suopursu kukkii merimies Johansson 1949 Vain kaksi tuntia ylilääkäri Kaarlo Kaarila 1950 Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta karkuri Hallin Janne nimismies
Vuosi Elokuva Rooli 1950 Isäpappa ja keltanokka johtokunnan jäsen Ratavartijan kaunis Inkeri ratavartija Iikka Junkkari Tanssi yli hautojen kenraalikuvernööri Sprengtporten 1951 Kuisma ja Helinä Sankolan isäntä Kenraalin morsian kenraalimajuri Anton Narva 1952 Salakuljettajan laulu tullisyyttäjä Niskavuoren Heta vallesmanni Yhden yön hinta radiohuoneen päivystäjä 1953 Jälkeen syntiinlankeemuksen maisteri Se alkoi sateessa poliisimestari 1954 Morsiusseppele Allille yösijan tarjoava mies Niskavuoren Aarne Kaarlo Niskavuoren sihteeri 1955 Isän vanha ja uusi maanviljelysneuvos Pekka Juhankoski Näkemiin Helena Jari Junkkeri Tuntematon sotilas everstiluutnantti Rakkaus kahleissa komisario Haapa 1956 Juha Juha 1958 Kahden ladun poikki Tuomas, Hiirenloukun isäntä 1959 Kovaa peliä Pohjolassa komisario Holopainen 1962 Vaarallista vapautta kalastaja Blomqvist Hän varasti elämän toimitusjohtaja Korpela Pinsiön parooni luottamusmies Heikki Nurmi 1963 Jengi poliisikomisario Sissit eversti, divisioonan komentaja Turkasen tenava! yövahtimestari Ripatti Totuus on armoton herastuomari Purola, lautamies 1970 Akseli ja Elina oikeuden puheenjohtaja 1973 Pohjantähti oikeuden puheenjohtaja 1979 Ruskan jälkeen kunnanvaltuutettu
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Eino Kaipaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Poliisikomisario - näyttelijä - urheilija, Seura, 05.05.1937, nro 18, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Suomalaiset poliisit Luokka:Vuonna 1899 syntyneet Luokka:Vuonna 1995 kuolleet