Henri-Louis Bergson (18. lokakuuta 1859 Pariisi, Ranska – 4. tammikuuta 1941 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, joka oli vaikutusvaltainen ainakin kotimaassaan Ranskassa, vaikka liikkuikin valtavirran suuntausten ulkopuolella. Bergson oli yksi aikansa ”muotifilosofeista”.Lagerspetz, Kari: Eino Kaila ja Erik Ahlman Henri Bergsonin filosofian tulkkeina. Teoksessa Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1927.
Bergsonin pääteokset ovat Essai sur les données immédiates de la conscience (1889), Matiere et Memoire (’Materia ja muisti’, 1896) ja L’Evolution créatrice (’Luova kehitys’, 1907). Bergsonilta on suomennettu teokset Henkinen tarmo (1919) ja Nauru: tutkimus komiikan merkityksestä (1900).
Elämä
Bergsonin äiti oli englantilainen, ja englantilaiset Herbert Spencer, J. S. Mill ja Charles Darwin vaikuttivat paljon hänen ajatteluunsa nuorena. Hänen oma filosofiansa kääntyi kuitenkin nuoruuden esikuvien rationalismia vastaan.
Bergson opiskeli filosofiaa École Normale Supérieuressa ja opetti sitä eri oppikouluissa, kunnes hänet kutsuttiin opettajaksi École Normale Supérieureen. Sieltä hän siirtyi Collège de Francen filosofian laitoksen esimieheksi. Vuosina 1921–1926 Bergson oli Kansainliiton komitean puheenjohtaja. Vähän ennen kuolemaansa 1941 hän ehti nähdä toisen maailmansodan alkuvaiheen ja ilmaista paheksuntansa Vichyn hallitusta kohtaan.
Lähteet
Kirjallisuutta Yleistä
Suomennetut teokset – 2. painos: Humanitas 8. Porvoo: WSOY, 1958 (lisäpainos 1963). – Näköispainos vuoden 1923 painoksesta: Helsinki: Lasipalatsi, 1999. .
Aiheesta muualla
Henri Bergsonin teoksia vapaasti luettavana. Project Gutenberg. Nautis-projekti.
Luokka:Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat Luokka:Ranskalaiset filosofit Luokka:Tietoteoreetikot Luokka:Ranskan akatemian jäsenet Luokka:Vuonna 1859 syntyneet Luokka:Vuonna 1941 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit