Chevrolet Camaro on yhdysvaltalainen urheiluauto, jota on valmistettu vuosina 1967–2002 sisarmallinsa Pontiac Firebird rinnalla F-Body-korisena, ja uudelleen Zeta-pohjalevyllä 2009-2015 sekä Alpha-pohjalevyllä vuodesta 2016 alkaen. Nimen taustalla kerrotaan olleen ranskankielinen sana camarade eli kaveri/kamu, minkä GM oli poiminut Heath-sanakirjasta Ranska-Englanti.https://drivemag.com/news/the-evolution-of-the-chevrolet-camaro Camaro on pony car-luokan urheiluauto, jonka kilpailija oli luokalle nimensä antanut Ford Mustang. Camaro-malleissa on käytetty I6- ja V8-bensiinimoottoreita, ja siitä on 2018 esitelty sähkömoottorilla/akustolla varustettu konseptimalli e-COPO.
Chevrolet on ilmoittanut lopettavansa Camaron tuotannon mallivuoden 2024 jälkeen.
Sukupolvet
Sukupolvien galleria Camaron sukupolvet: (1) 1967–1969, (2) 1970–1981, (3) 1982–1992, (4) 1993–2002 (facelift 1998), (5) 2010–2015 Camaro palatessa tuotantoon uudelleen keväällä 2009, vuoden 2010 mallina kilpailemaan henkiin herätettyjä ponycar-kilpailijoitaan Ford Mustangia ja Dodge Challengeria vastaan.Chevy to Launch New Camaro Coupe, Convertible as ’10 Models Uutta mallia alettiin tuoda Suomeen 2011. Viimeisin (6) sukupolvi on ollut markkinoilla mallivuodesta 2016 ja sen tuotanto jatkuu.
Ensimmäinen sukupolvi (mallivuodet 1967-1969) 200px|thumb|1968 Chevrolet Camaro
Chevrolet-divisioonan pääjohtaja Pete Estes julkisti pitkänokkaisen ja lyhytperäisen Camaro-uutuusmallin 28.6.1966. Julkistaminen tapahtui ensi kertaa puhelinkokouksena, mihin oli kutsuttu sanoma- ja aikakauslehtien journalisteja 14:ltä eri markkina-alueelta. Syyskuussa 1966 markkinoille tullut Camaro oli Chevrolet-divisioonan vastaus vuosimallina 1964 markkinoille tulleelle, jättimenestyksen saavuttaneelle Ford Mustangille. Chevrolet oli ensin kamppaillut sitä vastaan takamoottorisella, 6-sylinterisellä Chevrolet Corvairin Monza-urheiluversiolla, mutta Corvairin maine oli kärsinyt siinä aluksi ilmenneiden ajettavuusongelmien vuoksi. Ne johtuivat osittain Corvairin eturenkaiden epätavallisen matalasta suosituspaineesta, mitä huoltamot tai korjaamot eivät osanneet noudattaa: liian korkea paine heikensi ohjattavuutta merkittävästi ja toi esiin auton äkillistä yliohjaavaa ajokäytöstä. Corvair ei liioin tarjonnut yleisön arvostamaa V8-moottorivaihtoehtoa. Uusi Camaro omaksui kilpailijansa muotokielen pitkällä keulaosalla ja lyhyellä perällä, ja se oli kilpailijansa kaltaisesti saatavilla 2-ovisena ja 2+2-paikkaisena nuorekkaana hardtop coupé- tai avoautona. Moottoreiden valikoima ylsi arkisista 6-sylinterisistä yhden Rochester BV1-kaasuttimen 230- ja sen pitkäiskuisen (RPO L22) 250-kuutiotuumaisista, pienen polttoaineen kulutuksen mutta kohtuullisen suorituskyvyn tarjoavista rivimoottoreista aina korkeatehoisiin V8-moottoreihin, joiden huipulla oli tarjolla General Motorsin mallipolitiikan 400 kuutiotuuman rajoituksen full size-kokoa pienemmille malleille täyttävä, 375 hv ja 396 kuutiotuuman l. 6,5 litran iskutilavuuden moottori. Chevrolet purki rajoituksen vuonna 1970. Camaroon oli tarjolla lukuisia vaihteistoratkaisuja käsivalintaisena tai automaattivaihteistona. Moottoreiden tehot ylsivät lukemiin 88-580, joskin tuolloset "SAE gross"-lukemat eli brutto-hevosvoimat mitattiin ilman apulaitteita ja mm. ilmasuodatinta: vähällä vastuksella nämä lukemat nousivat 1. sukupolvessa komeammiksi kuin myöhempien sukupolvien nettolukemilla. Taustoituksena vahinkokehityksen vuoksi nousseet muskeliauton vakuutusmaksut laskettiin myöhempinä vuosina ilmoitetun hevosvoimalukeman perusteella, eli joidenkin valmistajien tarkoituksellinen vaatimattomuus tehoilmoituksissa toi maksusäästöjä. Ford Falcon-alustasta muokatun Mustangin tavoin myös Camaro/Firebird-malliparin pohjalevy ("F-Body") oli typistetty muunnos, tässä tapauksessa arkisemmasta Chevy Nova II-mallin pohjalevystä (ei kuitenkaan vuonna 1965 myöhästyneenä vastauksena Ford Falconiin julkistettu ensi versio, vaan uudistettu versio mikä julkistettaisiin vasta vuonna 1968 ("X-Body"). Nova-pohjalevy ei kuitenkaan kelvannut Camaro-urheilumalliin sellaisenaan, vaan kyseessä on hybridirakenne Nova II-pohjalevystä eteen lisätyllä apurungolla Ensimmäinen Camaro-sukupolvi oli kaupallinen menestys, joskaan se ei päässyt ensi vuoden 1967 hieman yli 220 000 kappaleen menekillä lähellekään pony car-luokalle nimen antanutta, samalla aikavälillä yli 480 000 kappaleen menekin saavuttanutta Mustangia. Camaron toisen sukupolven vuosimalli 1977 onnistuisi viimein kukistamaan rivaalinsa kappalemääräisissä myyntilukemissa.
Toinen sukupolvi (mallivuodet 1970-1981) pienoiskuva|1970-1973 Camaro SS (teräspuskurit)pienoiskuva|1979 Camaro Berlinetta (joustopuskurit) Chevrolet Camaron toinen sukupolvi vuodelle 1970 julkistettiin hieman jälkijunassa vasta helmikuussa 1970. Tämä ensi vuosimalli 1970 olisikin Super Hugger-lempinimen pitkästä, matalasta ja leveästä 2+2 Fastback-korista saaneen toisen sukupolven Camaron halutuin vuosi, sillä tuotantomäärä oli vain pyöristetyt 125 000 kappaletta, eivätkä kuristavat muutokset vielä olleet kuohinneet moottoreiden tehoa. Ensimmäisen sukupolven ennätyksellinen vuosimyynti ylittyi toisen sukupolven facelift-vuosina, ja eurooppalaisia muotoilupiirteitä omaavaa 1970-1981 Camaroa pidetään kaiken kaikkiaan parhaana muskeliautona. Camaro-muotoilu läheni isoveli Chevrolet Corvetten muotoilua tuuletus- ja kolmio-takaikkunoiden jäädessä pois sivulaseista, ja Camaro sai myös pyöreät Corvette-tyyliset takavalot. Joustavasta, kolhuille vähemmän alttiista, kumimaisesta Endura-muovista tehdyistä etu- ja takaklipeistä etummainen sai alemman mallisarjan versioissa yhtenäisen kromatun teräspuskurin, kun taas RS-, SS- ja Z/28-versiot saivat ammottavan jäähdytinkidan versiomerkeillä, jota reunustivat molemmin puolin kromatut puskurityngät (bumperettes). Määräysten tiukentuessa Camaro sai muiden automallien tavoin massiiviset kromatut alumiinipuskurit vuosimallista 1974 alkaen, kokonaan joustavasta materiaalista tehdyt keula- ja peräklipit vuonna 1978, joiden rakenteen piti selvitä vähintään 5 mph-törmäyksestä standardiesteeseen ilman vaurioita. Vuoden 1977 Camaro myi myös ensimmäisen kerran paremmin kuin sen pääkilpailija Ford Mustang, yli 218 000 kappaleella. Menestyksen aalto nosti vuosimallin 1978 myyntiä edelleen yli 272 000 kappaleeseen, ja Camaro-menekin huippuvuosi oli 1979, jolloin 282 571 kappaletta meni kaupaksi. Myynti syöksyi kuitenkin jyrkkään alamäkeen vuonna 1980, jolloin kaupat tehtiin hieman yli 152 000 kappaleesta, ja pakollisia elektronisia avustimia esitellyt viimeisen vuoden 1981 malli löysi enää 126 139 ostajaa.
Kolmas sukupolvi (mallivuodet 1982-1992)
Camaro IROC-Z / Z28 (1988-1992) varustettuina 1LE-paketilla pienoiskuva|vasen|1985 IROC-Z = Intl. Race of Championspienoiskuva|oikea|Nevada Highway Patrol-Camaro (Gen III) Vuodesta 1988 lähtien Camaron kolmannen sukupolven autoihin oli tarjolla aluksi "salainen" 1LE Special Performance Components-paketti, minkä pohjana oli Camaron versio IROC-Z. Tausta-ajatus luoda kilpailukelpoinen Camaro-variantti suosituksi tulleeseen SCCA:n Showroom Stock-vakioautoluokkaan oli herännyt, kun Camaron myynti oli vuodesta 1982 tarjotun kolmannen sukupolven elinkaaren ehtoopuolella alkanut laskea. Ryhmä kilpailutoimintaan vihkiytyneitä insinöörejä ryhtyi kasaamaan kilpuria, minkä "voitot sunnuntaina toisivat ostajia autoliikkeisiin maanantaina" moottoriajoneuvojen valmistajien vanhan juonen mukaan. Camaron ajomukavuus uhrattiin sen parhaalle mahdolliselle käsiteltävyydelle, tilaajalla piti olla sisäpiiritieto osatakseen tilata 1LE-auton, ja mukana piti olla todistus auton osallistumisesta SCCA- tai IMSA-kilpailuihin. Chevroletin International Race of Champions-sponsoroinnista juontuva IROC-malli oli saatavilla 220 hevosvoiman 305-kuutiotuumaisella TPFI-V8:lla ja käsivalintaisella 5-vaihteisella vaihteistolla (automaatti laskisi moottoritehon 195 hevosvoimaan), tahi 230 hevosvoiman 350-kuutiotuumaisella TPFI-V8:lla liitettynä vain 4-vaihteiseen automaattivaihteistoon. Hankintaan ei ollut suoravalintaa, vaan asiakkaan piti osata valita General Motors-yhtymän määrättyjä Regular Production Option- l. RPO-koodeja: edellä kuvatut LB0- tai B2L-moottorit piti yhdistää RPO-koodin G92 taka-akselikitti moottorin mukaan määrätyillä välityssuhteilla, G80 tasauspyörästön lukko (Positraction), ja viimein vielä kieltää ilmastointilaitteen asennus. Näin tehtynä tuotantolinjalta putkahtaisi 1LE-varustettu Camaro, missä oli myös jäykemmät jouset ja kallistuksen vakaimet, vahvemmat jarrulevyt, vahvistetut vetopyörät ja laakerit, alumiininen kardaaniakseli, ja polttoainesäiliö sisäisillä loiskelevyillä sekä kahdella ottoputkella polttoaineen saannin turvaamiseksi suurten sivuttaisvoimien alaisena. Vuodelle 1988 GM salli vain neljän 1LE-varustellun Camaron valmistumisen, vuonna 1989 tilauksia tuli yksityiskohdissa hieman muutetulla varustelulla 111 kappaletta (110 739 kappaleen Camaro-tuotannosta ko. vuonna), ja IROC-Z:n viimeisenä vuonna 1990 vain 66 kappaletta. Vuonna 1991 mallin palattua Z28-nimiseksi tämän urheilupaketti 1LE:n tilasi 478 ostajaa, ja kolmannen sukupolven viimeisenä vuonna 1992 kyseinen 1LE-paketti houkutteli peräti 705 osatajaa - eli kolmannen sukupolven Camaro 1LE-yhteisvalmistus oli 1 360 kappaletta. 1LE-ratapaketti tuli tauon jälleen tarjolle vuosimallista 2013 alkaen . Chevroletin sijaan IROC-sponsoriksi tuli vuodesta 1993 alkaen Dodge.
1987 20th Anniversary Edition 1992 25th Anniversary Edition
Neljäs sukupolvi (mallivuodet 1993-2002)
pienoiskuva|1994 Camaro (kori 1993-1997)pienoiskuva|2002 Camaro SS (facelift 1998-2002)Chevrolet Camaro uudistui vuodelle 1993 neljännellä mallisukupolvella, ja se käytti jatkokehiteltyä F-Body -pohjalevyä. Tarjolla oli koriversiot Liftback-coupé kookkaalla tavaratilan kannella, Corvette-mallissa suosituksi tullut T-Top -targakatolla irrotettavien paneelien kera, sekä aito Convertible-avoauto. Kulmikkaan 80-luvun korin sijaan muotoilua pyöristettiin ja virtaviivaistettiin: kulmikas koriversio 1993-1997 sai edelleen pyöristetyn kasvojenkohotuksen (facelift) vuosimalleissa 1998-2002. Vaihteistot olivat käsivalintaisia tai automaattivaihteistoja, ja moottoripaletti sisälsi V6- ja V8- moottoreita joiden kärjessä oli sama 5,7-litrainen LS1 kuin Chevrolet Corvettessa. Merkittävimpiä variantteja olivat jälleen SS sekä Z/28, joista erikoisin oli mallin 30-vuotista taivalta juhlistava LT4 SS. Kilpailutilanteessa urheilullisia ja suorituskykyisiä tuontiautoja vastaan vanhanaikaiseksi jäänyt Camaro oli menettänyt asemiaan, ja neljännen sukupolven viimeisen vuosimallin 2002 jälkeen Camaro jäi tauolle aina vuodelle 2010 uudistetun viidennen sukupolven julkistamiseen asti.
35th Anniversary Edition (2002)