Peter Ferdinand Drucker (19. marraskuuta 1909 Wien – 11. marraskuuta 2005 Claremont, Kalifornia) oli syntyperältään itävaltalainen (vuodesta 1943 Yhdysvaltojen kansalainen) kirjailija-professori, joka oli erikoistunut hallintotieteisiin ja erityisesti johtamiseen.
Peter Drucker syntyi wieniläiseen virkamiesperheeseen. Hänen isänsä, Adolph Bertram Drucker oli Habsburg-suvun palveluksessa ollut korkea virkamies. Adolph Drucker peusti Salzburgin Festivaalit - suuren kansainvälisen musiikkitapahtuman. Kun Hitler tuli valtaan Itävallassa 1938, Adolph Drucker lähti Yhdysvaltoihin. Hän toimi USA:ssa talouden professorina Pohjois-Carolinan yliopistossa ja Amerikan yliopistossa, Washnington D.C:ssä. Adoplh Drucker jäi eläkkeelle 70-vuotiaana Berkeleyn yliopistosta, Kaliforniasta.
Peter Druckerin äiti oli nimeltään Caroline Bond Drucker. Peter Druckerin äiti, Caroline, oli yksi ensimmäisistä Itävallan naisista, jotka olivat opiskelleet lääketiedettä. The Economist -lehden (1.10.1994) mukaan Peter Drucker tapasi lapsena itävaltalaisen psykologin ja psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin (1856-1939).
Drucker avioitui vuonna 1937 Doris Schmitzin kanssa. Doris oli Peterin luokkakaveri Frankfurtin yliopistolta. He saivat myöhemmin yhden pojan ja kolme tytärtä.
Saksan kautta Lontooseen Itävalta-Unkarin ensimmäisessä maailmansodassa kärsimän tappion jälkeen työllistymismahdollisuudet Druckerin syntymäkaupungissa olivat huonot. Tämän johdosta hän muutti Saksaan, Frankfurtiin, vuonna 1929.
Saksassa, Frankfurtissa Drucker teki aluksi töitä amerikkalaisen pankkiiriliikkeen paikalliskonttorissa sekä Frankfurt General Anzieger -lehden toimittajana ja talousasioiden kirjoittajana. Hän opiskeli Hampurin ja Frankfurtin yliopistoissa. 22-vuotiaana hän sai valmiiksi tohtorin tutkinnon kansainvälisestä oikeudesta ja julkisoikeudesta vuonna 1931 Goethe yliopistosta Frankfurtista, Saksassa.
Vuonna 1930 hän alkoi opettaa kansainvälistä lakia ja perustuslaillista historiaa Frankfurtin yliopistossa. Natsit olivat alkaneet käyttää sensuuria. Druckerin kirjoittama saksankielinen kirja Friedrich Julius Stahl, Konservatiivinen poliittinen teoria ja historiallinen muutos (1933) julistettiin pannaan.
Kaksi vuotta myöhemmin, huhtikuussa 1933, natsivaltion nousu pakotti Druckerin jälleen muuttamaan Lontooseen, Englantiin. Drucker vietti Lontoossa neljä vuotta, 1933-1937. Lontoossa hän työskenteli turvallisuusanalyytikkona vakuutusyhtiössä ja sitten pääekonomistina yksityisessä pankissa.
28-vuotiaana Yhdysvaltoihin Drucker päätyi neljän Lontoon vuoden 1933-1937 jälkeen lopulta vuonna 1937 Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tuli toimittaja ja professori. Kirjailija George Orwellin mukaan Drucker oli yksi harvoista kirjailijoista, jotka aavistivat Saksan ja Neuvostoliiton Molotov–Ribbentrop-sopimuksen, joskin Druckerkin oli odottanut osapuolten täysimittaista liittoutumista. Vuonna 1943 hänestä tuli Yhdysvaltojen kansalainen.
Drucker toimi New Yorkin yliopiston hallintotieteiden professorina vuodet 1950–1971. Vuonna 1971 Drucker muutti Kaliforniaan. Vuodesta 1971 kuolemaansa asti hän toimi Sosiaali- ja hallintotieteiden professorina Claremont Graduate Universityssä, Kaliforniassa. Drucker lanseerasi tietotalouden (vuonna 1968) ja tietotyöläisen (vuonna 1959) käsitteet ja tulkitsi tietotyön merkitsevän aikaa, jolloin työntekijät – ei yhteiskunta tai suuromistajat – todella omistaisivat itse tärkeimmät tuotantovälineet.
General Motors -tutkimus aikaansa edellä Hänen kaksi ensimmäistä liikkeenjohdon kirjaansa, The End of Economic Man ja The Future of Industrial Man olivat kirjoja, joissa hän toi esille näkökulman, että yritykset olivat sosiaalisia yhteisöjä talouteen perustuvan perusluonteensa lisäksi. Viimeksi mainittu kirja herätti myös General Motorsin mielenkiinnon ja Druckerilta päädyttiinkin tilaamaan tutkimus yhtiön johdosta.
Vuosina 1943–1945 GM:stä saamiensa kokemuksien pohjalta hän päätyi kirjoittamaan menestyskirjan, The Concept of the Corporationin, josta tuli merkkipaalu johtamisen alalla. Kirjan sisältö keskittyi pääasiassa vallan- ja toimintojen hajauttamiseen sekä delegointiin. Korkean profiilin työ kasvatti kiinnostusta sekä Druckerin konsultointeihin että hänen kirjoihinsa. Myös kirjassa esitellylle GM:n tulosyksiköihin perustuvalle organisaatiomallille löytyi uusia innokkaita soveltajia.
Tietotyön ja johtamisen kehittäjä Drucker seurasi alansa kehitystä teollisesta työstä yhä enemmän kohti tietotyötä ja keskittyi tutkimaan, miten johtamista tulisi kehittää vaatimuksiltaan ja luonteeltaan uudistuvissa organisaatioissa. Hänen esittämänsä ajatukset tuntuivat osuvan kohdalleen yhä paremmin mitä pidemmälle 1900-luvulla edettiin ja -yritykset saivat tuotantolinjansa sekä vahvaan vallan hierarkiaan pohjautuvat organisaationsa viritettyä.
Druckerin mielestä ura yleishyödyllisissä yhteisöissä toimisi tasapainottavana tekijänä entistä pirstaloituneemmalle työuralle, jossa työpaikat vaihtuvat entistä useammin. Toisaalta hän toi esille myös sen, että nykyaikana henkilö voi olettaa elävänsä pitempään kuin keskimääräinen organisaatio. Yleishyödyllisten yhteisöjen johtamisesta tuttujen motivointi- ja palkitsemiskeinojen hän arveli yleistyvän tietotyössä.
Drucker pettyi uransa loppuvaiheessa yrityselämän kankeuteen ja haluttomuuteen muuttua, kuten esimerkiksi General Motorsin tapauksessa, jossa johto ei noudattanut tilaustutkimuksensa suosituksia.
Pettymykseksi osoittautui myös yritysjohtajien ylisuuri palkkaus kaikkine erikoisetuineen, joista pahimpia oli kultainen kädenpuristus, jonka Drucker katsoi tekevän yritysvaltauksista johtajien kannalta riskitöntä liiketoimintaa. Pettymysten johdosta hänen elämänsä loppuvaiheet kuluivat suuressa määrin yleishyödyllisten organisaatioiden parissa. Hyödynsaajina olivat muun muassa Pelastusarmeija ja Punainen Risti. Hän toimi vielä 90 vuoden ikäisenäkin osa-aikaisena yritysten sekä yleishyödyllisten yhteisöjen konsulttina.
Mittava tuotanto Drucker kirjoitti seitsemällä eri vuosikymmenellä noin 40 kirjaa sekä lukuisia artikkeleita, muun muassa säännöllisesti Wall Street Journaliin ja Harvard Business Reviewiin. Hänen kirjansa ovat myyneet hyvin.
Lisäksi hän tuotti kirjojensa pohjalta kahdeksan opetuselokuvasarjaa ja kymmenen johtamisen ja liiketoimintastrategioiden verkkokurssia.
Näkemykset Drucker suosii läpi kirjallisen tuotantonsa minimalistista näkökulmaa, mitä tulee tarjottaviin tuotteisiin, valittaviin toimialoihin sekä henkilöstön määrään (ulkoistamisen tarve). Hänen mielestään olemassa oleva, vakiintunut brändi asettaa rajoitukset tuotevalikoimalle. Klassisina esimerkkeinä Drucker tuo esille esimerkiksi Coca-Colan New Coke -harharetken. Hän korosti luopumisstrategioiden tarvetta. Yritysten olisi osattava hankkiutua eroon ideoistaan jo ennen kuin ne vanhentuvatJohtamisen haasteet, s. 93.. Drucker näki eilispäivän menestykseen nojaamisen yritystoiminnan kannalta tuhoisana, mutta inhimillisenä taipumuksena. Drucker kritisoi F. W. Taylorin tieteellisen liikkeenjohdon konemaista ihmiskuvaa. Taylorismin ajatusta, että työtä voisi mitata, analysoida ja parantaa Drucker piti kuitenkin erinomaisena. Drucker tuo esille myös sen, että tietotyöläisen tuottavuutta ei voida mitata tai parantaa vanhan tayloristisen mallin pohjaltaJohtamisen haasteet, s. 160-163.. Drucker oli mahdollisesti tavoitejohtamisen isä, joskin hän ei luonut mitään -ismiä tai julistanut mitään keksintöä omanaan. Johtamisen muoti-ilmiöiden sijasta Druckerin huomio oli aina perusideoissa ja -taidoissa. Hän näki tarpeen yhteisöllisyydelle vastauksena ihmisten sosiaalisiin tarpeisiin. 1980-luvulla hän ehdotti, että entistä laajamittaisempi osallistuminen vapaaehtoistyöhön olisi tie yhteisöllisyyteen. Druckerin mielestä yhtiöillä oli kolme vastuuta: tehdä voittoa, pitää henkilöstö tyytyväisenä ja kantaa sosiaalinen vastuu. Hän sai kovaa kritiikkiä monilta aiemmilta kannattajiltaan julistaessaan, että yritysjohdolle tunnin työstä maksettavan kompensaation ei tulisi olla yli kaksikymmenkertainen verrattuna alimpaan palkkaluokkaan.
Kritiikki Drucker ei ollut koskaan erityisen suosittu akateemisen yhteisön keskuudessa. Hänen töitään ja ideoitaan pidettiin liian vähäiseen tutkimukseen perustuvana ja pinnallisina. Tämän johdosta Druckerin tuotanto ei löytänyt kovinkaan usein tietään oppimateriaaleihin, eikä hänen virkaansa pidetty kaikkien kollegoiden mielestä oikeilla perusteilla ansaittuna.
Eräät kriitikot väittävät, että yksi Druckerin ydinkonsepteista, "tavoitejohtaminen", on virheellinen, eikä sen ole koskaan todistettu toimivan tehokkaasti. Kriitikot Dale Krueger sanoi, että tavoitejohtamisen järjestelmää on vaikea toteuttaa ja että yritykset päätyvät usein ylikorostamaan kontrollia luovuuden edistämisen sijaan saavuttaakseen tavoitteensa.
Ammatillinen ura 1927, valmistuminen lukiosta, Wienissä, Itävallassa Opiskeli Saksassa Hampurin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 1931, FT, julkis- ja kansainvälinen oikeus, Frankfurtin yliopisto 1929-1933, Frankfurt General Anzieger lehdentoimittaja ja talousasioiden toimittaja 1933-1937, Investointipankkiiri Lontoossa Yksityinen yrityskonsultti, aihealueina muun muassa valtiopolitiikka 1937-1942, tuntiopettaja, Sarah Lawrence College, Bronxville, New York 1942-1949, Filosofian ja politiikan professori, Bennington College, Vermont 1943-1945 vietti 18 kuukautta tutkien General Motorsin pääjohtoa ja kirjoitti sen pohjalta menestyskirjan Concept of Corporation (1946) 1950-1971, Hallintotieteiden professori, New Yorkin yliopiston Graduate School of Business 1971-2005, Sosiaali- ja hallintotieteiden professori, Claremont Graduate University, Kaliforniassa 1975-1995, kolumnisti, The Wall Street Journal 1990 perusti Peter F. Drucker -säätiön (nyk. Leader to Leader Institute), joka keskittyy yleishyödyllisten yhteisöjen johtamisen kehittämiseen. George W. Bush palkitsi hänet Presidentillisellä vapaudenmitalilla 9. heinäkuuta 2002. Sai kunniatohtorin arvoja muun muassa Yhdysvalloista, Belgiasta, Tšekkoslovakiasta, Isosta-Britanniasta, Japanista, Espanjasta ja Sveitsistä.
Kirjat Drucker julkaisi yhteensä noin 40 kirjaa seitsemällä eri vuosikymmenellä. Kirjoja on käännetty ainakin 36 kielelle.
Friedrich Julius Stahl, Konservatiivinen poliittinen teoria ja historiallinen muutos (1933) The End of Economic Man: The Origins of Totalitarianism (1937) The Future of Industrial Man (1942) Concept of the Corporation (1945) The New Society (1950) Teollisuuden uusi yhteiskunta, suom. Arvo Puukari. WSOY (1954). The Practice of Management (1954) Käytännön liikkeenjohto, suom. Olavi Fagerström ja Mauri Matikainen. Tammi (1959). America's Next 20 Years (1957) Landmarks of Tomorrow: A Report on the New 'Post-Modern' World (1959) Power and Democracy in America (1961) Managing for Results: Economic Tasks and Risk-Taking Decisions (1964) The Effective Executive (1966) Tehokas johtaja, suom. Kirsti ja Kari Syrjänen. Tammi (1968). The Age of Discontinuity (1968) Muuttumisen aika, suom. Osmo Mäkeläinen. Tammi (1970). Technology, Management and Society (1970) Men, Ideas and Politics (1971) Management: Tasks, Responsibilities and Practices (1973) The Unseen Revolution: How Pension Fund Socialism Came to America (1976) An Introductory View of Management (1977) Adventures of a Bystander (1979) (omaelämäkerta) Song of the Brush: Japanese Painting from the Sanso Collection (1979) Managing in Turbulent Times (1980) Toward the Next Economics and Other Essays (1981) The Changing World of the Executive (1982) The Temptation to Do Good (1984) Innovation and Entrepreneurship: Practice and Principles (1985) Yrittäjyys ja innovaatio: käytäntö ja periaatteet, suom. A. S. Sipilä. Rastor (1986). The Frontiers of Management (1986) The New Realities (1989) Managing the Non-Profit Organization: Practices and Principles (1990) Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen. Talentum Media Oy (tulossa kesäkuussa 2008). Managing for the Future: The 1990s and Beyond (1992)