Siiri Johanna ”Äitee” Rantanen (o.s. Lintunen; 14. joulukuuta 1924 Tohmajärvi – 5. toukokuuta 2023 Lahti) oli suomalainen maastohiihtäjä, joka saavutti urallaan kolme olympiamitalia ja viisi MM-mitalia. Talviolympialaisissa vuonna 1956 hän oli voittamassa viestin olympiakultaa. Rantanen edusti uransa parhaat vuodet Lahden Hiihtoseuraa ja hiihti arvokisamitalien lisäksi muun muassa 11 Suomen-mestaruutta. Hän kilpaili lisäksi kesäisin maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä ja voitti kummassakin SM-mitaleita.
Rantasen kilpaura kesti ajalleen poikkeuksellisen kauan, sillä naiset eivät tuolloin lapsia saatuaan useinkaan jatkaneet urheilu-uraa. Rantanen pääsi vuonna 1950 mukaan ensimmäiselle Hiihtoliiton maajoukkueleirille, jonne otettiin myös naisia. Rantasella oli kaksi pientä lasta, ja häntä alettiin kutsua ”Äiteeksi”. Kutsumanimeä vahvisti myös hänen asemansa naishiihtäjien puolestapuhujana, joka piti kilpasiskoistaan huolta ja uskalsi asettua miesjohtajia vastaan. Rantasta pidettiinkin suorapuheisena ja vaativana, ja hänellä oli vahva kilpailuvietti.
Rantasen varsinainen kilpaura päättyi vuoteen 1962, jolloin hänen välinsä Lahden Hiihtoseuraan katkesivat. Hän jatkoi Pertunmaan Ponnistajissa ja oli viestimitalilla SM-kisoissa 1964. Rantanen hiihti vielä SM-kisoissa 1969, osallistui useisiin Finlandia-hiihtoihin ja voitti maailmanmestaruuksia veteraanien kilpailuissa. Hänet valittiin neljästi vuoden naisurheilijaksi ja uran jälkeen Suomen urheilun Hall of Fameen.
Nuoruus Siiri Lintunen syntyi 14. joulukuuta 1924 Kaurilan kylässä Tohmajärvellä.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 13. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Lintunen ja emäntä Anna Puustinen.Arponen: Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Siiri oli perheen kolmas lapsi. Yhteensä Juho ja Anna saivat kuusi lasta.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 21.
Lintusten tilaa kutsuttiin Okkulaksi. Juho Lintunen oli perinyt sen vanhemmiltaan. Okkula oli aikanaan keskisuuri tila, ja siihen kuului 30 hehtaaria metsää ja 10 hehtaaria peltoa.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 16. Siiri osallistui aikalaislasten tavoin töihin ja pääsi omien sanojensa mukaan ensimmäisen kerran kuusivuotiaana lypsämään. Tilan töihin kuuluivat myös maitotonkkien peseminen ja voin kirnuaminen sekä marjojen ja sienien kerääminen.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 17.
Rantanen muisteli myöhemmin olleensa lapsena poikatyttö, joka ”huruutti” poikien kanssa kotipihassa. Toisena tärkeänä tekijänä urheilu-uralle päätymiselle oli enon suksentekotaito.Kari 2020, s. 186. Siirin äidillä oli enon tekemät sukset, joita äiti käytti asioimiseen kylällä. Siiri kokeili itsekin suksia kuusivuotiaana. Vaikka aikuisten sukset ja sauvat olivat aivan liian isoja pienelle tytölle, hän halusi omat sukset. Siirin eno veistikin pian tytölle omat sukset.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 25.
Juho Lintunen joutui talvisodassa hevosmieheksi, ja talonpito jäi äidin ja vanhimpien lasten varaan. Jatkosodan alettua Lintusten perhe joutui lähtemään kotoa. Siiri ajoi perheen karjan asemalle ja lehmävaunuun. Perhe muutti sodan takia evakkoon Outokumpuun, noin 20 kilometrin päähän Outokummun rautatieasemasta.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 32–33. Naisten puolisotilaalliseen Lotta Svärd -järjestöön Siiri Lintunen ei koskaan liittynyt.
Anna Lintunen kuoli 38-vuotiaana marraskuussa 1941 keskenmenoon. Annan kuoleman jälkeen Juho-isä kotiutettiin rintamalta, mutta tämä oli lamaantunut vaimonsa kuolemasta. Siiri joutui ottamaan vastuuta perheen hoitamisesta, sillä hänen vanhemmat sisaruksensa olivat jo muuttaneet kotoa ja nuoremmista sisaruksista vanhin oli vasta 13-vuotias.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 37.
Juho Lintunen meni uudestaan naimisiin vuonna 1942. Siiri lähti kotoa, kun Juhon uusi vaimo Hilma muutti taloon.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 20. Tämä oli ilmoittanut, että haluaa tulla taloon emännäksi.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 38.
Ura Kilpauran alku Siiri Lintunen aloitti hiihtouransa Wärtsilän Teräksessä ja sai ensimmäisen hiihtopalkintonsa 1944 Teräksen järjestämästä kilpailusta. Lintunen oli hiihtänyt kotoaan kisapaikalle kuultuaan paikallisista hiihtokilpailuista. Hän osallistui kilpailuun äitinsä vanhoilla suksilla.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 40. Hänellä ei ollut vielä tässä vaiheessa seuraa, mutta kilpailussa oli edustettava sellaista. Hänen seurakseen merkittiin Wärtsilän Teräs, joten hänestä tuli Teräksen jäsen. Lintunen voitti naisten sarjan ylivoimaisesti minuuttien erolla.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 21. Hän innostui entistä enemmän hiihtämisestä ja harmitteli myöhemmin, ettei päässyt ollenkaan nuorten kisoihin, koska sota-ajan takia kilpailuja järjestettiin harvakseltaan.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 41.
Lintusen ensimmäiset SM-kilpailut olivat vuoden 1946 SM-hiihdot. Hän sijoittui 10 kilometrillä 12:nneksi. Siiri ja Kalle Rantanen avioituivat kesäkuussa 1946, ja he muuttivat seuraavana vuonna Liperiin. Siiri Rantanen jatkoi hiihtouraansa Joensuun Katajassa. Hän sijoittui kolmanneksi ensimmäisessä kilpailussa, johon osallistui Joensuussa. Seuraava kilpailu oli loppiaisena 1947 järjestetty Pohjois-Karjalan maakuntaviesti. Joensuun Kataja voitti viestin, ja myöhemmin tammikuussa Rantanen voitti selvästi Outokummun Partion järjestämän hiihdon. Rantasen ensimmäinen kilpailu kotimaakunnan ulkopuolella oli Jyväskylässä tammikuun lopulla. Hän voitti selvästi Laajavuoren vaativissa maastoissa pidetyn kilpailun.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 45.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 25.
Joensuun Katajan johto päätti lähettää Rantasen aikansa suurtapahtumiin kuuluneisiin Puijon kisoihin. Hän sijoittui 10 kilometrin hiihdossa kolmanneksi. Rantanen sai hyvän suorituksen ansiosta tilaisuuden myös Suomen suurimmassa talviurheilutapahtumassa Salpausselän kisoissa. Vuoden 1948 kisoihin naiset pystyivät osallistumaan ensimmäisen kerran sotavuosien jälkeen. Rantanen oli 10 kilometrin hiihdossa toinen ja hävisi Kerttu Pehkoselle vain kuusi sekuntia. Myöhemmin saman vuoden aikana Outokummussa hiihdetyissä SM-kilpailuissa Rantanen sijoittui ensimmäistä kertaa SM-mitaleille. Hän oli hopealla Pehkosen jälkeen.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 26–27.
Rantanen harrasti urheilua monipuolisesti ja osallistui kesäisin yleisurheilussa Pohjois-Karjalan piirinmestaruuskilpailuihin. Kesällä 1948 hän voitti mestaruuden 800 metrin juoksussa ja kuulantyönnössä. Piirinmestaruusmitaleja hän saavutti uransa aikana kaikkiaan toistakymmentä.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 51.
Rantanen ei hiihtänyt perheen lisäyksen takia talvella 1948–1949 kilpaa, eikä hän harjoitellut vielä kesälläkään 1949.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 29. Rantanen sai kilpasiskoiltaan seuraavalla kaudella lempinimekseen ”Äitee”, sillä vuoden 1950 alussa kotiin jäi kaksi pientä poikaa. SM-kilpailuissa 1950 Rantanen jäi 10 kilometrillä viidenneksi, mutta Puijon kisoissa hän otti ensimmäisen merkittävän voittonsa.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 30–31.
Rantanen valittiin loppuvuodesta 1950 Vuokatille maajoukkueleirille, jonne Hiihtoliitto otti ensimmäistä kertaa mukaan naisia. Kansainvälinen Olympiakomitea oli alkuvuodesta päättänyt lisätä Oslon vuoden 1952 talviolympialaisiin naisten 10 kilometrin hiihdon. Rantasen kisavuosi 1951 alkoi kahdella kisavoitolla Outokummussa. Hän epäonnistui voitelussa Tainiokosken SM-kilpailuissa ja sijoittui viidenneksi. Rantanen valittiin edustamaan Suomea Sundsvalliin Ruotsiin.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 33. Hän hiihti Sundsvallin 10 kilometrillä Tyyne Widemanin jälkeen toiseksi.
Rantasen puoliso oli saanut töitä Lahdesta, ja Rantaset muuttivat sinne alkuvuoden 1951 aikana. Rantanen siirtyi Joensuun Katajasta Lahden Hiihtoseuraan ja teki uudessa kotikaupungissaan suksisopimuksen. Järvisellä oli tehdas Lahdessa, ja Rantanen pääsi sen johtajan Esko Järvisen puheille. Järvinen lupasi Rantaselle aina uusimmat sukset, ja tämä hiihtikin uransa loppuun asti Järvisen suksilla. Naiset hiihtivät pääosin yhdellä suksiparilla, koska heillä ei ollut vielä tuohon aikaan sponsoreita. Sukset olivat kalliita, eikä hiihtäjillä ollut varaa useisiin pareihin. Suksisopimuksen myötä Rantanen pystyi käyttämään talven aikana useampia pareja.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 35.
Olympia- ja maailmanmestaruusmitalit Kolmoisvoitto Oslon talviolympialaisissa 1952 thumb|Sirkka Polkunen, Siiri Rantanen ja Lydia Wideman talviolympialaisissa 1952. Naisten ensimmäinen olympiakatsastus oli 12. tammikuuta 1952 Iisvedellä. Rantanen voitti sen, mutta keskeytti reilun kahden viikon päästä toisen katsastuksen.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 38–39. Valmentaja Veli Saarinen päätyi valitsemaan Osloon katsastuskilpailujen voittajat Rantasen ja Lydia Widemanin sekä kummassakin kisassa aivan kärjen tuntumassa olleet Sirkka Polkusen ja Mirja Hietamiehen.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 40.
Naisten 10 kilometrin kilpailu hiihdettiin olympialaisten kolmanneksi viimeisenä päivänä. Kisalatu oli vaativa, ja ylä- sekä alamäet olivat lyhyitä ja jyrkkiä. Wideman oli kilpailussa ylivoimainen ja johti 5,5 kilometrin kohdalla minuutilla toisena ollutta Hietamiestä. Rantanen oli puolimatkassa neljäntenä, mutta hän hiihti toisen vajaan puolikkaan kaikista nopeimmin ja ohitti ruotsalaisen Märta Norbergin. Suomi otti matkalla kolmoisvoiton: Wideman oli voittaja, Hietamies toinen ja Rantanen kolmas. Polkunenkin sijoittui viidenneksi.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 44–48.
Olympialaisten jälkeen Rantanen hiihti vielä kotimaan suuret kilpailut. Sekä Puijon että Salpausselän kisoissa hän sijoittui kolmanneksi. SM-kilpailuissa 1952 Rantanen oli 10 kilometrillä hopealla uransa lopettaneen Lydia Widemanin jälkeen. SM-kilpailujen viestissä Lahden Hiihtoseura voitti kultaa. Rantanen oli ankkurina ja nosti seuransa voittoon, vaikka lähti viimeiselle osuudelle puolitoista minuuttia johtanutta kaksikkoa jäljessä.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 51.
Naiset ensimmäisen kerran mukana MM-kilpailuissa Rantanen ja Mirja Hietamies hallitsivat kotimaan kilpailuja talvella 1953. Rantanen voitti Kouvolan kisat, mutta jäi Joensuun SM-kilpailuissa hopealle. Hän voitti myös Helsingin olympiastadionin lähettyvillä pidetyt Eläintarhan hiihdot sekä ensimmäisen kerran urallaan Salpausselän 10 kilometrin.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 54.
Kansainvälinen hiihtoliitto hyväksyi hiihdon vuoden 1954 MM-kilpailuihin myös naiset mukaan.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 55. Suomalaisten odotukset olivat korkealla vuoden 1952 olympialaisten ansiosta. Neuvostoliitto oli kuitenkin tulossa mukaan ensimmäistä kertaa, ja jo ennen kilpailuja liikkui huhuja neuvostoliittolaisten kovasta kunnosta. Falunin MM-kilpailut muuttaisivatkin kansainvälistä dynamiikkaa, sillä aiemmin Suomi, Ruotsi ja Norja olivat hallinneet maastohiihtolajeja.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 71. Rantanen oli vakuuttava vuoden 1954 ensimmäisissä kilpailuissa. Hän voitti Jämsänkosken kisat sekä Kuopion SM-kilpailut, joiden jälkeen valittiin myös Suomen MM-joukkue.
MM-kilpailuissa Rantanen sijoittui hopealle sekä 10 kilometrillä että viestissä. Ensimmäisenä lajina hiihdettiin viesti. Rantasen kanssa joukkueessa hiihtivät Mirja Hietamies ja Sirkka Polkunen. Rantanen oli Suomen ankkurina ja joutui lähtemään viimeiselle osuudelle seitsemän sekuntia Neuvostoliiton Valentina Tsarevan perässä. Rantanen otti Tsarevan kiinni, mutta tämä veti kovaa matkavauhtia ja onnistui kolmen kilometrin kohdalla jättämään ylämäessä Rantasen. Eroa tuli lopulta 25 sekuntia.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 57. 10 kilometrin hiihdossa Rantanen hävisi kullan 16 sekunnilla Ljubov Kozyrevalle. Rantasen loppukiri oli ollut vahva, sillä puolimatkassa hän oli 40 sekuntia Kozyrevaa jäljessä. Rantasen suoritukset toivat hänelle vuoden naisurheilijan tittelin.Porttila & Kärkkäinen 2020, s. 59. Hänen huonoin sijoituksensa koko kauden aikana oli kolmas.Sorvali & Ritvanen 2023, s. 73.
Välivuodesta Cortinan viestikultaan