thumb|right|Pietarin tiedekeskus Venäjän tiedeakatemia () on Venäjän ylin tieteellinen instituutio. Neuvostoliiton aikana sen nimi oli Neuvostoliiton tiedeakatemia ja aiemmin Pietarin tiedeakatemia tai Keisarillinen tiedeakatemia. Tiedeakatemian pääpaikka oli alkujaan Pietari, vuodesta 1934 lähtien Moskova.
Akatemia koostuu henkilöjäsenistä (840 akateemikkoa, 1 119 kirjeenvaihtajajäsentäLuettelot Venäjän tiedeakatemian akateemikoista ja kirjeenvaihtajajäseistä ) ja lukuisista eri tieteenalojen instituuteista (tutkimuslaitoksista).
Tiedeakatemian puheenjohtajaksi valittiin vuonna 2022 Gennadi Krasnikov ().
Organisaatio Venäjän tiedeakatemia on järjestäytynyt toisaalta 13 tieteenalakohtaiseen osastoon, toisaalta neljälle maantieteelliseen haaraosastoon (pääosaston lisäksi) ja 15 alueelliseen tiedekeskukseen valtakunnan länsiosassa (vuonna 2023).
Haaraosastot Venäjän tiedeakatemian Siperian haaraosasto. Osasto perustettiin 1957 ja sen keskuspaikka on Novosibirskissä. Lisäksi sillä on tutkimuskeskukset Tomskissa, Krasnojarskissa, Irkutskissa, Jakutskissa, Ulan-Udessa, Kemerovossa, Tjumenissa ja Omskissa. Vuonna 2005 haaraosastossa oli yli 33 000 työntekijää, näistä 58 akatemian jäseniä. Venäjän tiedeakatemian Uralin haaraosasto, joka perustettiin silloiselle Uralin alueelle 1932 ja jonka keskuspaikka on Jekaterinburg. Sen muut tutkimuskeskukset sijaitsevat Permissä, Tšeljabinskissä, Iževskissä, Orenburgissa, Ufassa ja Syktyvkarissa. Vuonna 2007 haaraosastossa oli 3 600 tutkijaa, joista 89 akateemikkoja ja kirjeenvaihtajajäseniä. Venäjän tiedeakatemian Pietarin sijaitseva haara on perustettu vuonna 2023, ja siinä on 74 akateemikkoa. Venäjän tiedeakatemian Kaukoidän haaraosasto, jonka päämaja on Vladivostokissa. Vladivostokin Primorjen tutkimuskeskuksen lisäksi haaraosastoon kuuluvat Amurin tiedekeskus Blagoveštšenskissa, Habarovskin tiedekeskus, Sahalinin tiedekeskus Južno-Sahalinskissa, Kamtšatkan tiedekeskus Petropavlovsk-Kamtšatskissa sekä Koillinen tiedekeskus Magadanissa.
Alueelliset tiedekeskukset Alueelliset tiedekeskukset ovat eri alojen tutkimuslaitosten alueellisia ja paikallisia yhteenliittymiä valtakunnan länsi- ja eteläosissa.
Kazanin tiedekeskus Puštšinon tiedekeskus Samaran tiedekeskus Saratovin tiedekeskus Vladikavkazin tiedekeskus Dagestanin tiedekeskus Kabardi-Balkarian tiedekeskus Karjalan tiedekeskus
Nižni Novgorodin tiedekeskus Kuolan tiedekeskus Venäjän tiedeakatemian tiedekeskus Tšernogolovka Pietarin tiedekeskus Ufan tiedekeskus Eteläinen tiedekeskus (Donin Rostov) Troitskin tiedekeskus (Moskova)
Historiaa pienoiskuva|Alkuperäinen Keisarillisen tiedeakatemian päärakennus Kunstkamera Pietarissa. Pietari Suuri perusti Tiedeakatemian senaatin päätöksellä 28. tammikuuta 1724 Pietariin. Tiedeakatemian varhaisia jäseniä olivat muun muassa Leonhard Euler, Anders Lexell, Christian Goldbach, Nicholas II Bernoulli, Daniel Bernoulli, Caspar Friedrich Wolff, Joseph-Nicolas Delisle, Georg Wolfgang Kraft ja Gerhard Friedrich Müller.
1700-luvun lopussa tiedeakatemia kokosi johtaja Jekaterina Daškovan aloitteesta kuusiosaisen venäjänkielen sanakirjan Slovar Akademii Rossijskoi (ven. Словарь Академии Российской, 1789–1794).
Tuohon aikaan venäläiset tutkimusmatkailijat luotasivat oman maansa etäisimmät kolkat tiedeakatemian tuella.
Vuonna 1925 Neuvostoliitto nimitti tiedeakatemian maan tieteen ylimmäksi instituutioksi. Eri neuvostotasavaltoihin perustettiin omat tiedeakatemiansa:
Ukraina – Академія наук Української РСР; per. 1918 Valko-Venäjä – Акадэмія Навукаў Беларускай ССР; per. 1929 Uzbekistan – Ўзбекистон ССР Фанлар академияси; per. 1943 Kazakstan – Қазақ ССР Ғылым Академиясы, per 1946 Georgia – საქართველოს სსრ მეცნიერებათა აკადემია, per. 1941 Azerbaidžan, per. 1935 Liettua – Lietuvos TSR Mokslų akademija, per. 1941 Moldova – Академия де Штиинце а РСС Молдовенешть. per. 1946 Latvia – Latvijas PSR Zinātņu akadēmija, per. 1946 Kirgisia, per. 1954 Tadžikistan, per. 1953 Armenia, per. 1943 Turkmenistan, per. 1951 Viro – Eesti NSV Teaduste Akadeemia, per. 1946.
Tiedeakatemia siirtyi Moskovaan vuonna 1934. Venäjä sääti lain tiedeakatemiastaan 2.12.1991.
Merkittäviä henkilöitä Nobel-palkittuja Venäjän tiedeakatemian henkilöitä
Ivan Pavlov, lääketiede, 1904 Ilja Metšnikov, lääketiede, 1908 Ivan Bunin, kirjallisuus, 1933 Nikolai Semjonov, kemia, 1956 Igor Tamm, fysiikka, 1958 Ilja Frank, fysiikka, 1958 Pavel Tšerenkov, fysiikka, 1958 Lev Landau, fysiikka, 1962 Nikolai Basov, fysiikka, 1964
Aleksandr Prohorov, fysiikka, 1964 Mihail Šolohov, kirjallisuus, 1965 Aleksandr Solženitsyn, kirjallisuus, 1970 Leonid Kantorovitš, taloustiede, 1975 Andrei Saharov, rauha, 1975 Pjotr Kapitsa, fysiikka, 1978 Žores Alfjorov, fysiikka, 2000 Aleksei Abrikosov, fysiikka, 2003 Vitali Ginzburg, fysiikka, 2003 Andre Geim, fysiikka, 2010
Puheenjohtajat Seuraavat henkilöt ovat toimineet tiedeakatemian puheenjohtajina:Президенты Российской академии наук за всю историю Presidents of the Russian Academy of Sciences throughout its history - at the Academy's official siteАлексей Торгашев Академия наук, которой не было ("The Academy which wasn't")
Keisarillinen tiedeakatemia 1725–1733: Laurentius Blumentrost 1733–1734: Hermann Karl von Keyserling 1734–1740: Johann Albrecht Korf 1740–1741: Karl von Brevern 1746–1766: Kirill Razumovski 1766–1774: Vladimir Orlov 1775–1782: Sergei Domašnev 1783–1796: Jekaterina Daškova 1796–1798: Pavel Bakunin 1798–1803: Ludwig Heinrich von Nicolay 1803–1810: Nikolai Novosiltsev 1818–1855: Sergei Uvarov 1855–1864: Dmitri Bludov 1864–1882: Fjodor Litke 1882–1889: Dmitri Tolstoi 1889–1915: Konstantin Romanov
Neuvostoliiton tiedeakatemia 1917–1936: Aleksandr Karpinski 1936–1945: Vladimir Komarov 1945–1951: Sergei Vavilov 1951–1961: Aleksandr Nesmejanov 1961–1975: Mstislav Keldysh 1975–1986: Anatoli Aleksandrov 1986–1991: Guri Martšuk
Venäjän tiedeakatemia 1991–2013: Juri Osipov 2013–2017: Vladimir Fortov 2017: vt. Valeri Kozlov 2017–2022: Aleksandr Sergeev 2022– Gennadi Krasnikov
Katso myös Ioffe-instituutti
Lähteet
Aiheesta muualla
Tiedeakatemian verkkosivut
Tiedeakatemia Luokka:Tiedeakatemiat Luokka:Venäjän tutkimuslaitokset Luokka:Kielitoimistot