pienoiskuva|Keihäänheiton palkintojenjako neljänsissä maailmankisoissa Helsingissä 30. kesäkuuta 1965. Vasemmalta Terje Pedersen (Norja), Jorma Kinnunen (Suomi) ja Gergely Kulcsár (Unkari). Suomen urheilu koostuu kilpaurheilusta, jossa pyritään parempiin suorituksiin kuin kanssakilpailijat, kuntourheilusta, jossa ensisijaisena tavoitteena on oman fyysisen kunnon ylläpitäminen ja virkistys, sekä penkkiurheilusta eli muiden kilpaurheilusuoritusten seuraamisesta ja kannustamisesta.
Suomalaisen huippu-urheilun alkuaikoina Suomi oli maailman parhaimpia urheilumaita. Kesä- ja talviolympialaisissa vuosina 1908–1936 Suomi sijoittui mitalitaulukossa neljänneksi, ja kyseisen ajanjakson olympiamitaleista yli puolet tuli yleisurheilusta ja painista. 1970-luvun menestyksestä huolimatta vuosien 1968–1996 olympialaisissa Suomi oli mitalitaulukossa sijalla 26. 2000-luvulle tultaessa lajikenttä on pirstaloitunut yhä enemmän, ja myös arvokisamitalit ovat jakaantuneet yhä useampaan lajiin. Vuonna 2015 suomalaiset urheilijat saavuttivat 300 MM- tai EM-mitalia 48 eri urheilumuodossa (mukana on menestys opetus- ja kulttuuriministeriön toiminta-avustusta nauttivien lajiliittojen alaisissa lajeissa).
Suomen kansallispeli on Lauri Pihkalan luoma pesäpallo.Pihlaja 1994, s. 528.
Kilpaurheilu Olympialaiset
pienoiskuva|upright|Paavo Nurmi, 12 olympiamitalia. Suomi osallistui talviolympialaisiin 24. kerran vuonna 2022. Neljä urheilijaa on saanut seitsemän mitalia talvikisoista: maastohiihtäjät Marja-Liisa Kirvesniemi 1984–1994, Veikko Hakulinen 1952–1960 ja Eero Mäntyranta 1960–1968 sekä Clas Thunberg pikaluistelusta 1920-luvulla.
Suomi osallistui kesäolympialaisiin 28. kerran vuonna 2024, kun Ateenan välikisat 1906 lasketaan mukaan. Eniten mitaleita ovat saaneet kestävyysjuoksija Paavo Nurmi 12 kappaletta, voimistelija Heikki Savolainen yhdeksän kappaletta ja kestävyysjuoksija Ville Ritola kahdeksan kappaletta. Suomi on saanut kesäkisoista yhteensä 102 kultamitalia, mutta suurimman osan niistä ennen toista maailmansotaa. Suomalaisten menestyslajeja ovat olleet keihäänheitto, pitkänmatkanjuoksu ja paini. Vuosien 1920 ja 1936 välillä pidetyissä viisissä olympialaisissa suomalaiset saivat viidestä 1 500 metrin ja sitä pidemmästä, nykyisin olympiaohjelmaan kuuluvasta juoksumatkasta 16 kultamitalia. Vuonna 1920 Suomi saavutti keihäänheitossa neloisvoiton, ja lisäksi kolmoisvoittoja on yleisurheilusta neljä, maastohiihdosta yksi ja voimistelusta yksi – viimeksi mainitussa kaikki kolme suomalaista saivat tasatuloksella kultamitalin. Vuoden 1948 olympialaisissa Suomi oli paras maa voimistelussa ja vuonna 1952 melonnassa.
Yleisurheilu pienoiskuva|pysty|Tiina Lillak, MM-kultaa 1983. Yleisurheilussa suomalaisten menestyksekkäimmät lajit ovat olleet kestävyysjuoksu ja keihäänheitto.
Yleisurheilun MM-kisoissa Suomi on saanut kaikkiaan 17 mitalia, joista kahdeksan on tullut keihäänheitosta. Ensimmäisen keihäskullan sai Tiina Lillak 1983.
pienoiskuva|pysty|Tero Pitkämäki juhlimassa keihään MM-kultaa Osakassa 2007. Suomen yleisurheilu tuli maailmalle tunnetuksi vuonna 1912, kun Hannes Kolehmainen juoksi olympiakultaa Tukholman kesäolympialaisissa rikkoen samalla 3000 metrin ja 5000 metrin maailmanennätykset. Kesäolympialaisten menestyneimpiä urheilijoita ollut Paavo Nurmi toi Suomelle yhteensä yhdeksän kultamitalia 1920-luvulla. Ville Ritola voitti Pariisin olympialaisista neljä kulta- ja kaksi hopeamitalia. Näitä kolmea kutsutaan myös lempinimellä ”Lentävä suomalainen”. Viimeisin juoksulajeissa olympiavoiton saavuttanut suomalainen on Lasse Virén, joka on ainoana voittanut sekä 5 000 että 10 000 metrin juoksumatkat peräkkäisissä olympiakisoissa. Virén muistetaan erityisen hyvin Münchenin kesäolympialaisista, joissa hän 10 000 metrin matkalla kaatui mutta onnistui siitä huolimatta juoksemaan kultaa uudella maailmanennätysajalla.
Suomen menestyslajeihin kuuluu myös keihäänheitto, jossa olympiakultaa ovat voittaneet Julius Saaristo, Jonni Myyrä, Matti Järvinen, Tapio Rautavaara, Pauli Nevala, Arto Härkönen, Tapio Korjus ja Heli Rantanen. Keihäänheiton maailmanmestaruuden ovat voittaneet Tiina Lillak, Seppo Räty, Kimmo Kinnunen, Aki Parviainen ja Tero Pitkämäki.
Talvilajit Yleisurheilun rinnalla perinteisiä menestyslajeja Suomelle ovat olleet maastohiihto ja mäkihyppy. Yleisurheilumenestyksen hiipuessa näissä lajeissa menestystä on tullut näihin päiviin asti. 1990- ja 2000-luvulla menestystä on tullut myös alppihiihdossa, freestylehiihdossa, lumilautailussa ja curlingissa.
Maastohiihdossa menestyneitä, vähintään kolme henkilökohtaista arvokisavoittoa saavuttaneita suomalaishiihtäjiä ovat 1930-luvulta Veli Saarinen, 1950- ja 1960-luvuilta Veikko Hakulinen ja Eero Mäntyranta, 1980-luvulta Marja-Liisa Kirvesniemi ja Marjo Matikainen sekä 1990-luvulta Mika Myllylä. Naisten hiihto oli olympialaisten ohjelmassa ensi kertaa vuonna 1952 ja tuolloin suomalaisnaiset hiihtivät kolmoisvoiton.
Mäkihypyssä Suomi on saavuttanut menestystä 1950-luvulta alkaen. Tauno Luiro hyppäsi maaliskuussa 1951 mäkihypyn pituusennätyksen 139 metriä, joka säilyi maailmanennätyksenä kymmenen vuotta,Vahtola, s. 120–122. Matti Pietikäinen voitti ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruuden 1954,Vahtola, s. 141–143. Hemmo Silvennoinen Keski-Euroopan mäkiviikon 1955Arponen ym., s. 147–148. ja Antti Hyvärinen olympiakultaa 1956.Arponen ym., s. 222. Suomen kaikkien aikojen menestynein mäkihyppääjä on Matti Nykänen, joka sai neljä olympiakultaa, yhden olympiahopean, kuusi maailmanmestaruutta, joista yhden lentomäestä, sekä neljä maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa ja 46 osakilpailuvoittoa. Janne Ahonen on voittanut Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskilpailun ennätykselliset viisi kertaa ja lisäksi hänellä on kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta ja kolme joukkuemaailmanmestaruutta. Mäkihypyn joukkuekilpailu tuli arvokisojen ohjelmaan vuonna 1982, ja Suomi voitti vuoteen 1997 mennessä kahdeksan mestaruutta 12:sta mahdollisesta.
Yhdistetyssä Heikki Hasu voitti olympiakultaa 1948 ja maailmanmestaruuden 1950.Pihlaja 1994, s. 868–869. Samppa Lajunen voitti Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 molemmat henkilökohtaiset lajit ja kolmannen kultamitalin joukkuekilpailusta. Hasun lisäksi henkilökohtaisen maailmanmestaruuden yhdistetyssä ovat voittaneet Paavo Korhonen 1958Pihlaja 1994, s. 869. ja Hannu Manninen 2007. Joukkuekilpailun maailmanmestaruuden Suomi on voittanut vuosina 1999 ja 2007.
Alppihiihdossa Kalle Palander on voittanut maailmanmestaruuden pujottelussa 1999 ja Tanja Poutiainen saavuttanut olympiahopeaa ja neljä MM-mitalia 2000-luvulla. Molemmat ovat menestyneet myös maailmancupissa. Ampumahiihdossa Suomen ensimmäiset menestyjät olivat vuoden 1960 olympiahopeamitalisti Antti Tyrväinen ja vuoden 1961 maailmanmestari Kalevi Huuskonen. Kaikkiaan suomalaiset ovat saavuttaneet kuusi olympiamitalia. Heikki Ikola on nelinkertainen maailmanmestari vuosilta 1975–1981, ja Juhani Suutarisella on kolme maailmanmestaruutta vuosilta 1974–1975.Pihlaja 1994, s. 110, 113. 2000-luvulla maailmanmestaruuden ovat voittaneet Paavo Puurunen vuonna 2001 ja Kaisa Mäkäräinen vuonna 2011. Mäkäräinen on voittanut maailmancupin kokonaiskilpailun kausina 2010–2011, 2013–2014 ja 2017–2018.
Freestylehiihtäjä Janne Lahtela voitti kumparelaskussa maailmanmestaruuden 1999 ja olympiakultaa 2002. Mikko Ronkaisella on samasta lajista olympiahopeaa ja kaksi maailmanmestaruutta. Lumilautailussa Roope Tonteri on voittanut kolme maailmanmestaruutta ja Antti Autti kaksi, ja olympiamitaleille ovat yltäneet Markku Koski 2006, Peetu Piiroinen 2010 ja Enni Rukajärvi 2014. Curlingissa suomalaisten huippuhetki oli miesjoukkueen olympiahopea 2006.
Pikaluistelu oli suomalaisten ensimmäisiä menestyslajeja: Gustaf Estlander luisteli Euroopan-mestariksi 1898, Fredrik Wathén maailmanmestariksi 1901 ja Johan Wikander Euroopan-mestariksi 1905.Pihlaja 1994, s. 554. Menestynein suomalainen pikaluistelija on Clas Thunberg, jonka saavutuksiin kuuluvat viisi olympiakultaa, viisi maailmanmestaruutta ja neljä Euroopan-mestaruutta 1920-luvulta ja 1930-luvun alusta.Pihlaja 1994, s. 548–549, 553–554. Muita olympiavoittajia ovat Julius Skutnabb vuodelta 1924 ja Kaija Mustonen vuodelta 1968. Maailmanmestareiksi ovat Thunbergin jälkeen luistelleet Birger Wasenius 1939, Verné Lesche 1939 ja 1947, Lassi Parkkinen 1947, Eevi Huttunen 1951, Juhani Järvinen 1959 sekä sprinttereiden maailmanmestaruuden voittanut Leo Linkovesi 1972.Pihlaja 1994, s. 553–554.
Taitoluistelussa aviopari Ludovika Jakobsson – Walter Jakobsson voitti pariluistelussa olympiakultaa 1920 ja olympiahopeaa neljä vuotta myöhemmin sekä kolme maailmanmestaruutta.Pihlaja 1994, s. 706, 709. Miesten yksinluistelun ainoa suomalainen arvokisamitalisti on Marcus Nikkanen 1930-luvulta.Pihlaja 1994, s. 709, 712. Jäätanssin menestynein suomalaispari on Susanna Rahkamo – Petri Kokko, jonka ansioita ovat kaksi MM-mitalia ja Euroopan-mestaruus 1990-luvulta. Naisten yksinluistelussa parhaat suomalaishetket ovat olleet 2000-luvulla, kirkkaimpina Laura Lepistön Euroopan-mestaruus 2009 ja MM-pronssi 2010. Muodostelmaluistelussa kolme eri suomalaisjoukkuetta on voittanut yhteensä kahdeksan maailmanmestaruutta vuodesta 2002 alkaen. Kaikkiaan Suomi on saanut 20 MM-mitalia.
Jääpallon Suomen-mestaruudesta alettiin pelata vuonna 1908. Ensimmäinen tekojääkenttä valmistui Helsingin Oulunkylään vuonna 1977.Pihlaja 1994, s. 264. Vuonna 1957 alkaneissa MM-kilpailuissa Suomi on voittanut kultaa kerran, vuonna 2004. Ennen toista maailmansotaa kaikki mestaruudet menivät Viipuriin ja Helsinkiin, mutta sittemmin menestyneitä seuroja on löytynyt myös Varkaudesta ja Oulusta sekä 2000-luvulla Torniosta.Pihlaja 2000, s. 25.
Jääkiekko Suomi pelasi ensimmäisen jääkiekkomaaottelunsa vuonna 1928, ja samana vuonna ratkottiin ensimmäinen Suomen-mestaruus. Suomen Jääkiekkoliitto perustettiin vuonna 1929.Suuri Jääkiekkoteos 1, s. 42. MM-kilpailuihin Suomi osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1939Jääkiekkokirja 2016, s. 305 ja olympialaisten jääkiekkoon vuonna 1952.Jääkiekkokirja 2016, s. 301 Ensimmäinen tekojääkenttä valmistui Tampereelle vuonna 1956Suuri Jääkiekkoteos, s. 78 ja ensimmäinen jäähalli samaan kaupunkiin vuonna 1965, jolloin Suomi isännöi ensimmäisen kerran MM-kisoja.Suuri Jääkiekkoteos, s. 83–84.
Ensimmäisen olympiamitalinsa, hopean, Suomi saavutti Calgaryssa 1988. Toisen olympiahopean miesten maajoukkue saavutti vuonna 2006, ja pronssi oli tuloksena vuosina 1994, 1998, 2010 ja 2014. Suomi voitti olympiakultaa vuonna 2022 Pekingin olympialaisissa, joihin NHL-pelaajat eivät osallistuneet. MM-kilpailuissa miesten maajoukkue saavutti ensimmäisen mitalinsa Prahassa 1992 sijoittumalla hopealle, ja maailmanmestaruuden joukkue voitti vuonna 1995 Tukholmassa, vuonna 2011 Bratislavassa, vuonna 2019 jälleen Bratislavassa, vuonna 2022 kotikisoissaan Tampereella ja Helsingissä sekä vuonna 2026 Zürichissä. Jukka Jalonen oli päävalmentajana voittamassa kolmea maailmanmestaruutta, ja hän oli myös olympiakultaa voittaneen joukkueen päävalmentaja. Maailmancupissa Suomi sijoittui toiseksi vuonna 2004 ja sen edeltäjässä, Kanada Cupissa, kolmanneksi vuonna 1991. MM-kilpailujen mitalitaulukossa Suomi on viides neljällä mestaruudella, yhdeksällä hopealla ja kolmella pronssilla.
Naisten jääkiekko otettiin olympiaohjelmaan vuoden 1998 kisoihin, joissa Suomen naisjoukkue saavutti pronssia. Pronssisaavutus uusittiin vuosina 2010, 2018 ja 2022.Jääkiekkokirja 2016, s. 312. Naisten MM-kilpailuissa Suomi on sijoittunut 15 kertaa pronssille vuosien 1990–2025 aikana. Espoossa pelatuissa kotikisoissa 2019 Suomi saavutti MM-hopeaa. Nämä saavutukset oikeuttavat kolmanneksi MM-kilpailujen maratontaulukossa. Nyttemmin jo lakkautetuissa EM-kilpailuissa naisjoukkue voitti kultaa vuosina 1989, 1991, 1993 ja 1995.