Portugalinvesikoira () on portugalilainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 8. Se oli vuonna 2019 kotimaassaan kuudenneksi suosituin portugalilainen rotu.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata portugalinvesikoiraa.

Ulkonäkö Portugalinvesikoira on keskikokoinen, lyhytrunkoinen, lihaksikas ja roteva. Karvapeite voi olla joko kihara tai laineikas. Sallitut väritykset ovat ruskea, musta ja valkoinen. Kahdella ensin mainitulla valkoiset merkit hyväksytään kuonossa, niskassa, rintakehässä, vatsassa, raajojen alaosissa ja hännänpäässä. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50–57 cm välillä ja paino 19–25 kg välillä, kun taas nartuilla vastaavat mitat ovat 43–52 cm ja 16–22 kg.

Turkinhoito Portugalinvesikoiran turkki ajellaan tyypillisesti takaosasta ja kuonosta lyhyeksi (ns. leijonaleikkaus). Tällaisesta leikkauksesta oli hyötyä koiran alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, koska se piti koiran tärkeät elimet kuten sydämen lämpimänä, mutta takajalat vapaina uimista varten. Takaa ajeltu koira oli myös kevyempi nostaa veneeseen. Tällainen leikkaus on yleensä vain näyttelyissä käyvillä koirilla. Kotikoirat ovat usein ajeltu aivan lyhyeen turkkiin, joka on huomattavasti helppohoitoisempi. Portugalinvesikoiralla ei ole pohjavillaa.

Luonne ja käyttäytyminen Rotumääritelmän mukaan portugalinvesikoiran perusluonne on oppivainen, rohkea ja avoin. Joillakin yksilöillä voi esiintyä vartiointiviettiä jäänteenä kalastajien veneiden vartiointitehtävistä. Luonteeltaan portugalinvesikoirat ovat kuitenkin iloisia. Aktiivisuutensa ansiosta rodun edustajat jaksavat lenkkeillä ja harrastaa. Portugalinvesikoira myös kiintyy syvästi omistajaansa.

Tutkimuksissa on havaittu, että rodulla esiintyy keskimääräistä vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, vieraita koiria kohtaan ja omaa perhettä kohtaan verrattuna muihin rotuihin.

pienoiskuva|oikea|Rotunsa paras Tukholman näyttelyssä.

Portugeesi on monipuolinen harrastuskoira, sen kanssa voi harrastaa lähes mitä vain: verijälkeä, tottelevaisuutta (TOKO), agilitya (AGI), vesipelastusta (VEPE) ja koiratanssia. Portugalinvesikoiralla on myös PK-oikeudet. Portugalinvesikoira on myös hyvä seurakoira.

Alkuperä

Portugalinvesikoira on vanha koirarotu, jonka juuret ovat Portugalissa. Keskiajalla, Portugali tunnettiin suolantuotannosta ja kalastuksesta, ja portugalinvesikoira toimi tärkeänä työkoirana näillä aloilla. Rodun tehtäviin kuului muun muassa kalastusverkkojen vetäminen, veneestä pudonneiden esineiden ja verkosta karanneiden kalojen noutaminen sekä kalaparvien paikantaminen. Lisäksi portugalinvesikoira kuljetti viestejä, juomavettä ja ruokaa uimalla veneiden ja rannikon välillä. Satamissa koiria käytettiin myös vartiointitehtävissä, ja maalla ne avustivat metsästyksessä.

Teknologian kehitys ja kalastuksen koneellistuminen vähensivät rodun tarvetta, mikä johti portugalinvesikoiran määrän merkittävään vähenemiseen 1900-luvun alkupuolella. Rotu kuitenkin säilyi, kun muutamat harrastajat ryhtyivät järjestelmälliseen jalostustyöhön pelastaakseen sen. Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1938, ja vuonna 1951 portugalinvesikoira hyväksyttiin kansainvälisen koirajärjestö FCI:n roduksi. Suomeen ensimmäinen portugalinvesikoira saapui vuonna 1989.

Terveys Portugalinvesikoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Portugalinvesikoiran tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, välimuotoinen lanne-ristinikama, Addisonin tauti, allergiat ja atopia.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 62 %:lla postugalinvesikoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 12 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 8 %:lla rodun edustajista.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja RD sairautta (retinal dysplasia). Portugalinvesikoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille. Portugalinvesikoirilla LTV-muutoksia esiintyy kohtalaisesti.

Addisonin taudissa elimistö tunnistaa joitakin lisämunuaisen rakenteita vieraaksi kudokseksi, jota immuunipuolustus alkaa tuhota. Vaurioitunut lisämunuainen ei pysty tuottamaan tarpeeksi aineenvaihdunnassa tärkeitä hormoneja. Hoitona käytetään kortikosteroideja. Tutkimusten mukaan portugalinvesikoira on yksi Addisonin taudin riskiroduista.

Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Portugalinvesikoirat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Portugalinvesikoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 23 %.

Katso myös Espanjanvesikoira Lagotto romagnolo Villakoira

Lähteet

Suomen Kennelliiton rotumääritelmä Vesikoirat ry Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Luokka:FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat Luokka:Vesikoirat Luokka:Portugalilaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit