Ateismin kritiikkiä on esitetty uskontojen piirissä jo varhain. Jumalauskon kannattajat eli teistit voivat sanoa, että jumalan olemassaolo on tarpeellinen selitysperuste kaikkeudelle ja sen ilmiöille tai että jumalan olemassaolo on osoitettu todeksi tai todennäköiseksi. Ateismia on arvosteltu myös esittämällä, että jumalan olettamista tarvitaan esimerkiksi moraalin olemassaolon kannalta.
Tiedollinen kritiikki
Naturalismin kritiikki
Tietoisuuden selittämisessä fysikalismi eli aineellinen käsitys todellisuudesta on filosofien enemmistön näkemys, mutta aiheesta ei ole yksimielisyyttä. Vuonna 2020 tehtiin Philpapers-kysely filosofeille, jotka työskentelivät pääosin englanninkielisten maiden yliopistoissa. Kyselyyn vastasi noin filosofia. Kysymykseen vastanneista filosofeista 52 prosenttia kannatti fysikalismia, 32 prosenttia ei-fysikalismia ja 16 prosenttia muuta kantaa.
Keskeinen ei-fysikalistinen käsitys on dualismi eli kaksijakoisuus. Sen mukaan mieli on riippuvainen aineettomasta perusaineksesta. Dualismin kannattajien mukaan sielun olettaminen vastaa ihmisen arkikokemusta. Osa uskonnollisista ajattelijoista katsoo, että henkisen perusaineksen olettaminen selittää paremmin tietoisuuden synnyn ja muodostaa perustelun jumalauskon tueksi.
Eräs vaihtoehto on ajatus, että tietoisuutta on kaikkialla: elottomillakin olioilla on jonkinlainen tietoisuus. Joidenkin teististen ajattelijoiden mielestä on johdonmukaisempaa olettaa henkinen perusaines. Heidän mukaansa tietoisuuden yksiköiden olettaminen näyttää johtavan dualismiin tai idealismiin eli henkiseen todellisuuskäsitykseen, jossa fysikaaliset asiat perustuvat sielulliseen.
Jumalan olemassaolon järkiperäiset perustelut
pienois|pysty=0.8|alt=Galaksienvälistä avaruutta esittävä kuva, 2003–2004.|Hubble Ultra Deep Field -kuva näyttää galakseja sellaisina kuin ne olivat noin 13 miljardia vuotta sitten. Ateismia on perinteisesti arvosteltu esittämällä, että jumalia tarvitaan kaikkeuden selittämiseksi. Tämän ajatuksen keskeinen muotoilu on kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva jumalatodistus. Toinen keskeinen argumentti on suunnittelutodistus, joka perustuu käsitykseen luonnon järjestyksestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Kolmas perinteinen jumalatodistus on ontologinen todistus, jossa jumalan olemassaolo pyritään johtamaan jumalan määritelmästä.
Kaikkeuden luojaan perustuvan todistuksen yhtä muotoa kutsutaan ensimmäisen syyn todistukseksi. Päättelyn mukaan jokaisella tapahtumalla on jokin syy, mutta lopulta on oltava syy, jolla ei itse ole enää syytä. Teistit kutsuvat tätä alkusyytä jumalaksi. Suunnittelutodistuksen mukaan maailma vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta, mikä viittaa suunnittelijaan, joka on järjestänyt luonnon tapahtumat. Nykyaikainen versio suunnittelutodistuksesta on hienosäätöön vetoaminen. Sen mukaan luonnonvakiot näyttävät olevan hienosäädettyjä. Kaikkeus olisi järjestetty siten, että se johtaisi elämän ja lopulta ihmisen syntyyn. Jumalan käsitteeseen perustuvan todistuksen perinteisen version mukaan täydellisen olennon käsitteestä seuraa sen olemassaolo, koska olemassaolo olisi täydellisen olennon välttämätön ominaisuus.
Richard Swinburnen kaltaiset kristityt filosofit pyrkivät osoittamaan, että jumalan olemassaolo on todennäköisempää kuin olemattomuus. He hyödyntävät perinteisiä jumalatodistuksia ja liittävät niihin nykyaikaisen luonnontieteen löydöt. Pyrkimys on osoittaa, että teismi selittää ateismia paremmin tietyt asiat, kuten kaikkeuden, luonnonlakien olemassaolon ja elämän synnyn, ihmeet ja uskonnolliset kokemukset.
Useat filosofit katsovat, että järkevät henkilöt voivat kannattaa sekä ateismia että teismiä. Esimerkiksi filosofi Kai Nielsen katsoi, että tarvittaisiin itsenäinen järkiperäisyyden käsite tai sellainen järkiperäisyyden käsite, jonka ateistit ja teistit voivat molemmat hyväksyä. Muuten ei ole olemassa yhteistä perustaa, jolla voitaisiin ratkaista jumalan olemassaoloa koskevien kantojen järkiperäisyys.
Moraalinen kritiikki
pienois|alt=Piirros, jossa vanhemmat opettavat lasta rukoilemaan.|American Legion -järjestön postikortti, 1930-luku tai 1940-luvun alku. Jumalauskoa on perusteltu esittämällä, että moraali edellyttää jumalallista perustaa. Jumalan olemassaolo takaisi yleispätevien moraalisääntöjen olemassaolon. Saatetaan esittää, että kulttuurit ja uskonnot kannattavat yleistä, ehdotonta ja ajatonta moraalilakia. Käsityksen mukaan moraalilauseet voivat olla tosia, ja ne ovat tosia vain, jos ne saavat oikeutuksensa muualta kuin ihmisiltä.
Filosofi Julian Baggini on sanonut, että vaikka ei voida esittää loogista todistusta, jonka mukaan ateistit toimisivat moraalisesti, vastaavaa todistusta ei pystytä esittämään uskovienkaan osalta. Filosofi John Shookin mukaan teistit esittävät usein, että moraalikäsitykset voivat olla joko vain moraalitotuuksia tai täysin suhteellisia ja yksilökohtaisia käsityksiä. Euthyfronin ongelman mukaan moraalitotuudet voisivat kuitenkin olla erilaisia, jos jumalat olisivat erilaisia.
Richard Dawkins on kuvannut uskontoa eräänlaisena mielen viruksena. Arvostelun mukaan kielikuva ei ole osuva. Uskonnollinen vakaumus voi auttaa ihmistä selviytymään tai kukoistamaan. Siksi jumalausko kulttuurisena ilmiönä olisi yhteiseläjä. Toisaalta myös virus voi olla kantajalleen hyödyllinen.
Tutkija Ronald Inglehartin mukaan uskonnollisuuden vähentyessä perinteiset uskonnolliset normit korvautuvat muilla moraalisilla mittapuilla. Inglehartin mukaan tutkimusaineisto osoittaa, että hyvinvoivissa ja maallistuneissa maissa ihmiset alkavat korostaa ihmisoikeusarvoja. Perinteisten paikallisyhteisöjen säännöistä on siirrytty kohti yleismaailmallisia normeja.
Suomessa vuoden 2024 Nuorisobarometrissa kysyttiin, mitkä asiat antavat nuorten elämään eniten merkitystä. Luetelluista asioista heille vähiten tärkeitä olivat uskonto tai uskonnollinen yhteisö. Tutkijoiden mukaan nuorten mielestä on mahdollista elää hyvää elämää ilman hengellisyyttä. Nuorison keskuudessa uskonnollinen vakaumus mielletään vähemmistökokemukseksi.
Yhteiskunnallinen kritiikki
pienois|alt=Kristus Vapahtajan katedraalin räjäytys.|Kristus Vapahtajan katedraali Moskovassa räjäytettiin vuonna 1931. Ateismin arvostelijat ovat viitanneet kommunististen valtioiden harjoittamaan uskontojen tukahduttamiseen ja väkivaltaan. Monissa kommunistisissa valtioissa vangittiin ja teloitettiin uskonnollisia toimijoita. Ranskan suuren vallankumouksen aikana toteutetut antiklerikalistiset toimet on nähty varhaisena esimerkkinä uskonnonvastaisesta sorrosta. Valtioateismia harjoittaneissa järjestelmissä uskontoa on usein pyritty hävittämään myös pakkokeinoin. Valtioateismiin on yleisesti liittynyt valtion totalitarismi.
Historioitsija T. A. Howard luokittelee sekularismin kolmeen lajiin. Ensimmäinen niistä on tunnustuksettomuus, jossa puolueeton oikeusvaltio ei edistä eikä vastusta uskontoa. Taisteleva sekularismi liittyy tilanteeseen, jossa valtion ja uskonnon välillä on kiista julkisen vallan käytöstä. Hävittävä sekularismi liittyy kommunistiseen ja muuhun yksinvaltaiseen uskonnonvastaisuuteen.
Howardin mukaan pelkkä sekularismi ei ole toiminut väkivallan oikeuttajana, vaan siihen on liittynyt uskonnon, nationalismin ja politiikan vuorovaikutus. Hänen mukaansa ”uskonto ei ole ollut vain hyvää eikä vain pahaa, vaan se on heijastanut ihmisluontoa kaikissa ulottuvuuksissaan.” Vastaavaa voidaan Howardin mukaan todeta sekulaarisuudesta.
Tutkijoiden mukaan neuvostoateismi ei edustanut länsimaista liberaalia sekularismia, koska se ei hyväksynyt valtion puolueettomuutta uskonnon suhteen. Neuvostovallan näkökulmasta uskonto ja kirkko muodostivat kilpailevan valtajärjestelmän. Useat tutkijat ovat luonnehtineet neuvostokommunismia poliittiseksi uskonnoksi. Politiikan pyhittämisessä jokin käsite saa aseman yhteisön ehdottomana perustana ja korkeimpana arvona. Tällainen pyhitetty kohde voi olla esimerkiksi kansa, valtio tai rotu. Julian Bagginin mukaan tällainen uskonnonomainen pyhitys on vierasta ateismin valtavirralle. Kommunististen valtioiden ulkopuolella useimmat ateistit eivät ole kommunisteja.
Katso myös Apologetiikka Ateismi#Ateismin_kritiikki
Lähteet
Pihlström, Sami: Taiasta vapautettu maailma – valistuksen merkitys nykyfilosofiassa. Teoksessa
Sillfors, Mikko: Ateismi ja uskonnottomuus. Teoksessa
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Phillips, Adam: Engaging with Atheism: Common Arguments and Thoughtful Responses. The Witness 29.3.2025.
Luokka:Ateismi ja uskonto Luokka:Kritiikit
ru:Атеизм#Критика атеизма