thumb|Divisioonan komentaja Pajari ylittää Vuoksen syöksyveneellä 18. divisioona oli Pohjois-Hämeen sotilasläänin perustama divisioona. Kyseiseen sotilaslääniin kuuluivat Pirkka-Hämeen ja Jyväskylän suojeluskuntapiirit.Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.62 ja 101-102 Divisioonaan kuului lisäksi Saimaan suojeluskuntapiirin perustamia yksiköitä.
Perustaminen Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.101-102 Jalkaväkirykmentti 6 (JR 6) perustettiin 6. prikaatin asevelvollisista Sulkavalla Jalkaväkirykmentti 27 (JR 27) perustettiin Oriveden ja Mäntän alueilla Jalkaväkirykmentti 48 (JR 48) perustettiin Lievestuoreella, Vesangassa ja Keuruulla Kenttätykistörykmentti 19:n (KTR 19) I patteristo muodostettiin 6. prikaatin patteristosta ja II sekä III patteristo Keski-Suomen reserviläisistä Raskas patteristo 26 (RaskPsto 26) Kevyt osasto 7 (KevOs 7) Pioneeripataljoona 23 (PionP 23) Viestipataljoona 24 (VP 24) 253. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (253. ItKKK)
18. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, joka pääsääntöisesti onnistuikin, tosin joidenkin materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei saavutettu.
Ennen elo-syyskuun 1941 Viipurin operaatiota divisioonaan kuului myös Kevyt prikaati T, eversti Matti Tiiaisen komentama nopeiden joukkojen pienoisyhtymä.Jatkosodan pikkujättiläinen 2005, 242
Tammikuun puolivälissä 1942 divisioonalle alistettiin Karjalankannakselle jääneet lakkautetun 12. divisioonan yksiköt.
Karjalankannaksen valtaus Jatkosodan hyökkäysvaiheessa, Kilpolan taistelujen aikana elokuussa 1941, 18. divisioona eteni kohti Vuoksea venäläisten puolustusrintamaan syntyneestä aukosta, ylitti Vuoksen ja valtasi sillanpääaseman Hopeasalmella. Yön pimeydessä tehty ylitys yllätti puna-armeijan, ja vastarannalla kohdattiin vain yksi kymmenmiehinen partio, joka perääntyi nopeasti. Se oli ratkaiseva murto puna-armeijan puolustusrintamaan.
Viipurin valtausparaatin kanssa samana päivänä, 31. elokuuta 1941, Pajari käski tykistön ampua tuli-iskun Mainilan kylään – vajaan kahden vuoden takaisten Mainilan laukausten muistoksi. Tieto Pajarin tempauksesta levisi ja päätyi lehtiin kotirintamalla.Porvali s. 291.
Komentajat Divisioonankomentajina olivat: thumb|150px|Divisioonan komentaja kenraalimajuri Aaro Pajari eversti Aaro Pajari (3. lokakuuta 1941 kenraalimajuri) 18. kesäkuuta 1941 – 7. tammikuuta 1943 kenraalimajuri Paavo Paalu 7. marraskuuta 1943 – 29. kesäkuuta 1944 eversti Otto Gustaf Snellman 29. kesäkuuta – 30. heinäkuuta 1944 eversti Väinö Oinonen 1. elokuuta – 16. joulukuuta 1944
Tappiot
Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 18. divisioonan kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat yhteensä 10 184 henkilöä.Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
Katso myös
Karjalankannaksen valtaus 1941 Kannaksen suurhyökkäys 1944 Talin–Ihantalan taistelu
Lähteet
Viitteet
Luokka:Jatkosodan suomalaiset divisioonat