Joonas Kokkonen (13. marraskuuta 1921 Iisalmi – 2. lokakuuta 1996 Järvenpää) oli 1900-luvun arvostetuimpia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä ja Suomen Akatemian jäsen.

Kokkosen oopperan Viimeiset kiusaukset on katsottu mullistaneen suomalaisen kirkollisen näköalan oopperaan ja sen ilmaisuvoimaan. Kotimaa nimesi Kokkosen 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.

Ura

Kokkonen valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan musiikkitiede ja suoritti pianonsoiton diplomin Ilmari Hannikaisen johdolla Sibelius-Akatemiassa vuonna 1949. Seuraavana vuonna hän piti ensikonserttinsa pianistina.Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 193. Helsinki: Otava, 1997. Sävellystä hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa muun muassa Aarre Merikannon johdolla. Sibelius-Akatemian professoriksi hänet nimettiin vuonna 1959 ja Suomen Akatemiaan 1963.

Kokkonen toimi sävellystyönsä lisäksi monissa musiikki- ja kulttuurialan luottamustehtävissä: muun muassa Suomen Säveltäjien ja Teoston puheenjohtajana. Kokkonen saavutti monien luottamustehtäviensä kautta harvinaisen vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa musiikkielämässä, jopa siinä määrin, että hänestä tehty TV-dokumentti kantaa nimeä ”Musiikin Kekkonen”. Joonas Kokkonen asui Alvar Aallon suunnittelemassa Villa Kokkosessa Järvenpäässä.

Kokkonen sävelsi muun muassa neljä sinfoniaa, kolme jousikvartettoa ja sellokonserton, mutta hänen kuuluisin teoksensa on ooppera Viimeiset kiusaukset, jonka ensiesitys oli Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1975. Viimeiset kiusaukset kertoo Paavo Ruotsalaisen elämästä ja perustuu Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään. Se on yli 500 esityskerrallaan toiseksi eniten esitetty suomalainen ooppera, ja se on tuotettu Kansallisoopperan lisäksi Savonlinnan oopperajuhlilla ja monissa maakuntaoopperoissa. Suomen Kansallisooppera esitti Viimeisiä kiusauksia useilla ulkomaanvierailuillaan, muun muassa Metropolitanin oopperassa vuonna 1983.

Oopperan ohella Kokkosen tuotannon ytimen muodostavat neljä sinfoniaa. Kokkosen tiedetään kamppailleen viidennen sinfonian säveltämisen kanssa jo oopperansa työstämisen ajoista aina viimeisiin vuosiinsa asti, mutta teos ei koskaan valmistunut, eikä siitä ole löytynyt edes luonnosmateriaalia.

Kokkonen toimi uransa aikana myös musiikkiarvostelijana ja julkaisi musiikkitieteellisiä tutkielmia.

Tunnustuksia

filosofian kunniatohtori (Jyväskylän yliopisto 1976)Virtamo (toim.), 1997. Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto 1968 Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston Sibelius-palkinto 1973 kirkon sävellyspalkinto 1976 Jyväskylän kulttuuripäivien ja Teoston kunniapuheenjohtaja SULASOL:n ja Suomen Säveltäjät ry:n kunniajäsen Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen 1972– Akademie der Künste der DDR:n kirjeenvaihtojäsen 1975– Académie Européenne des Sciences, des Arts et des Lettresin jäsen 1981–

Teoksia

pienois|Joonas Kokkonen säveltämässä 1. sinfoniaansa vuonna 1959. pienois|Villa Kokkonen. Ooppera Viimeiset kiusaukset

Orkesteriteokset 1. sinfonia (1958–1960) 2. sinfonia (1960–1961) 3. sinfonia (1967) 4. sinfonia (1971) Musiikkia jousiorkesterille (1956–1957) Sinfonia da camera (12 soolojouselle) (1963–1964) Opus sonorum (1963–1964) Sinfonisia luonnoksia (1968) ...durch einen Spiegel... (12 jouselle ja soolocembalolle) (1976–1977) Il Paesaggio (kamariorkesterille) (1986–1987) Sellokonsertto (1969)

Kamarimusiikki Pianotrio (1948) Pianokvintetto (1953) kolme jousikvartettoa (1959, 1966, 1976) Sellosonaatti (1976) Puhallinkvintetto (1973)

Pianoteokset Pielavesi (1939) Sonatina (1964) Viisi bagatellia (1968–1969)

Teoksia lauluäänelle ja pianolle Neljä laulua Uuno Kailaan runoihin (1944–1953) Illat (1955) Sub rosa (1972–1973)

Kuoroteokset Missa a cappella (1963) Sammakon virsi sateen aikana (1963) Lehvillä puiden (1966) Laudatio Domini (1966) Requiem (1981) ”Sormin soitti Väinämöinen” (1984–1985)

Urkuteokset Hääsoitto (1968) Surusoitto (1969) Lux aeterna (1974) Iuxta crucem (1979)

Sävellysoppilaita Henrik Otto Donner Paavo Heininen Mikko Heiniö Reijo Jyrkiäinen Pekka Kostiainen Jouko Linjama Tapani Länsiö Pehr Henrik Nordgren Martti Parkkari Pentti Raitio Aulis Sallinen Erkki Salmenhaara Harri Wessman

Lähteet

Kirjallisuutta Hako, Pekka: Voiko varjo olla kirkas. Joonas Kokkosen elämä. Helsinki: Ajatus, 2001. Karjalainen, Elina: Joonas Kokkonen. Näköaloja luovuuteen ja ihmisyyteen. Helsinki: WSOY, 1982. . Kokkonen, Joonas: Joonas Kokkonen ja Timo Mäkinen keskustelevat musiikista ja elämästä. Savonlinna: Savonlinnan oopperajuhlien kannatusyhdistys, 1979. . Kokkonen, Joonas: Ihminen ja musiikki. Valittuja kirjoituksia, esitelmiä, puheita ja arvosteluja. Toimittanut Kalevi Aho. Helsinki: Gaudeamus, 1992. . Mäkinen, Timo & Nummi, Lassi & Teerisuo, Timo: Kuvastimessa ... durch einen Spiegel ... Joonas Kokkonen. Juhlakirja Joonas Kokkoselle 13.11.1981. Savonlinna, 1981. . Salmenhaara, Erkki: Miten sävellykseni ovat syntyneet. 12 suomalaista säveltäjää kertoo. Helsinki: Otava, 1976. .

Aiheesta muualla

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Yhtenäistetty Joonas Kokkonen (koko sävellystuotanto listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen). Joonas Kokkosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. Joonas Kokkonen Jatkoajassa. Ylen Elävä arkisto.

Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät Luokka:Akateemikot (Suomi) Luokka:Sibelius-palkinnon saajat Luokka:Sibelius-Akatemian professorit Luokka:Suomalaiset musiikkitieteilijät Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1921 syntyneet Luokka:Vuonna 1996 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit