Alli Hagar Olsson (16. syyskuuta 1893 Kustavi – 21. helmikuuta 1978 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko, näytelmäkirjailija ja esseisti. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen modernismin uranuurtajista.
Elämä ja ura Olssonin isä oli kirkkoherra ja sai viran Ahvenanmaan saaristosta, minne perhe muutti Kustavista Hagarin ollessa lapsi. Hagar kävi koulua Turussa. Vuonna 1906 perhe muutti Räisälään ja Olsson valmistui ylioppilaaksi viipurilaisesta Svenska fruntimmersskolanista 1913. Isä toivoi tyttärestä konttorivirkailijaa ja laittoi hänet kauppakouluun. Olsson valmistui Högre svenska handelsläroverketistä 1914, mutta aloitti sen jälkeen humanistiset opinnot yliopistossa. Opinnot jäivät kesken Olssonin ryhdyttyä toimittajaksi ja kirjailijaksi. Hän aloitti kriitikkona Studentbladet-lehdessä 1916 ja seurasi syksyllä 1918 Olaf Homénia Dagens Press -lehden johtavana kirjallisuuskriitikkona. Olsson oli yksi aikansa harvoista ammattikriitikoista.
Vuonna 1916 ilmestyi Olssonin esikoisteos Lars Thorman och döden, joka vastusti dagdrivare-polven kyynisyyttä ja julisti modernismin elämäntunnetta. Olssonin proosa lähestyy ekspressionismia sikäli kuin hän rinnastaa yksilöiden ja kulttuurien elämän, syntymän ja kuoleman. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Chitambo vuodelta 1933. Tärkeitä hänen tuotannossaan ovat myös karjalaiskertomus Träsnidaren och döden (1940), joka käännettiin suomeksi (Karjalainen vaeltaja), saksaksi, englanniksi ja tanskaksi sekä omaelämäkerrallinen Kinesisk utflykt (1949), josta ilmestyi Eeva-Liisa Mannerin suomennos Silkkimaalaus vuonna 1954.
Myös Olssonin näytelmät edustavat varhaista suomalaista sekä ruotsinkielistä ekspressionismia; hän kuvaa synkistyvää maailmantilannetta pasifistisesta näkökulmasta näytelmässä S.O.S. (1928), ja näytelmä Lumisota (1939) kiellettiin eikä sitä esitetty ennen kuin vuonna 1958.
Vuonna 1925 ilmestyi Olssonin esseekokoelma Ny generation. Olssonin esseetuotannon huippua edustaa kokoelma Arbetare i natten (1935), jossa hän kirjoittaa muun muassa C. J. L. Almqvistista ja modernismista. Olsson osallistui läpi uransa ajankohtaiseen kulttuurikeskusteluun, myös 1960-luvun Salama-sotaan. Häntä on luonnehdittu julistajaksi ja nuoren tasavallan kulttuurielämän omaksitunnoksi.”Olsson, Hagar”, Otavan Suuri Ensyklopedia 6, s. 4845–4846. Helsinki 1979.
Olsson oli aktiivisesti mukana kirjoittajana ja toimittajana aikansa kirjallisuuslehdissä Ultrassa (1922) ja Quosegossa.
Olsson toimitti runoilija Edith Södergranin teoksia ja kävi kirjeenvaihtoa tämän kanssa. Hän julkaisi myöhemmin Södergranin hänelle kirjoittamat kirjeet kommenteillaan varustettuna. Hänen Södergranille kirjoittamansa kirjeet, kuten lähes kaiken muunkin, Södergran hävitti. Olsson luo kirjekokoelmassa kuvaa, että hän olisi ainoa, joka tunsi todella Södergranin ja pystyi tulkitsemaan tämän tekstejä. Tämän sekä yleisesti Olssonin Södergranista luoman kuvan on usea tutkija kiistänyt.Rahikainen (2014), s. 391–392.
Olssonin tuttavapiiriin kuuluivat Södergranin lisäksi muiden muassa Karin Allardt-Ekelund, Jörn Donner, Honorine Hermelin ja Olof Lagercrantz. Nuorena hän oli kihloissa R. R. Eklundin kanssa. Kuvanveistäjä, akateemikko Wäinö Aaltonen tutustui ja rakastui Olssoniin vuonna 1925. Heillä oli lyhyt suhde Aaltosen avioliitosta huolimatta. Keväällä 1926 romanttinen suhde muuttui taiteelliseksi yhteistyöksi, kun Aaltonen teki useita kansikuvia ja kuvituksia Olssonin kirjoihin sekä suunnitteli lavastuksen näytelmään Hjärtats pantomin.
Teokset Kirjoittanut Lars Thorman och döden, 1916 Själarnas ansikten, 1917 Kvinnan och nåden, 1919 Ny generation, 1925 Mr Jeremias söker en illusion, 1926 S O S, 1928 På Kanaanexpressen, 1929 Det blåser upp till storm, 1930 Det blåa undret, 1932 Chitambo, 1933 Arbetare i natten, 1935 Träsnidaren och döden, 1940 Jag lever, 1948 Kinesisk utflykt, 1949 Kärlekens död, 1952 Rövaren och jungfrun, 1952 Tidiga fanfarer och annan dagskritik, 1953 Hemkomst, 1961 Tidig dramatik, 1962 Möte med kära gestalter, 1963 Tidig prosa, 1963 Drömmar, 1966 Ridturen och andra berättelser, 1968 Hitchcock kommer på besök, 1987
Toimittanut Ediths brev: Brev från Edith Södergran till Hagar Olsson. Med kommentar av Hagar Olsson. Schildt, 1955. (Uusi p. 1990. ) Edith Södergranin kirjeet. Kommentit Hagar Olsson. Suomentanut Pentti Saaritsa. Otava, 1990.
Tunnustuksia Svenska litteratursällskapetin palkinto 1929, 1959 Granbergska priset 1929, 1931, 1936 Valtion kirjallisuuspalkinto 1933, 1940, 1949, 1961 Tollanderin palkinto 1950 Eino Leinon palkinto 1965 Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1966 Pro Finlandia 1968 Filosofian tohtori h. c. (Helsingin yliopisto) 1969
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Hagar Olsson The History of Nordic Women's Literature
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Eino Leinon palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1978 kuolleet