Labradorinnoutaja () on alun perin kanadalainen koirarotu. FCI pitää kuitenkin sen alkuperämaana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koska se jalostettiin siellä nykyiseen muotoonsa. Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista. Rekisteritietojen mukaan se on suosituin koirarotu sekä Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa että Suomessa. Se ohitti Suomessa ensi kertaa sekä saksanpaimenkoiran että suomenajokoiran vuonna 2010, ja on siitä lähtien saanut pitää ykkössijansa. Suomessa oli vuoden 2020 tammikuun loppuun mennessä 62 290 rekisteröityä labradorinnoutajaa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi vuosittain yli 2000 pentua.
Ulkonäkö Labradorinnoutaja on keskikokoinen, vankkarakenteinen ja tiivisrunkoinen lintukoira. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 56–57 senttimetriä ja nartun 54–56 senttimetriä. Labradorinnoutajan kallo on leveä, otsapenger selvä, kirsu iso ja leuat keskipitkät ja voimakkaat. Keskikokoiset silmät ovat väriltään pähkinänruskeat. Korvat ovat melko pienet ja riippuvat päänmyötäisinä. Häntä on niin kutsuttu ”saukonhäntä”: keskipitkä, tyvestä paksu ja hännänpäätä kohti suippeneva. Se on kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä. Hännän ei tule kiertyä selän ylle.
Labradorinnoutaja on väriltään joko musta, keltainen tai harvinaisempana ruskea. Keltaisen värityksen sävy vaihtelee miltei valkoisesta kermankeltaiseen, vaikkakin näyttelylinjassa keltaisia näkee lähes yksinomaan kermanvärisiä. Aivan kuten kultaisennoutajan tapauksessa, punaisia koiria löytyy lähinnä käyttölinjasta. Pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltaisen koiran kirsun ja ihon toivotaan olevan mahdollisimman tummat. Ruskea tunnetaan englanninkielisissä maissa ”suklaanruskeana” (Chocolate).
Harvoin syntyvät brindle- ja tan-merkkiset yksilöt osoittavat, että rodulla esiintyy K-lokuksessa K-alleelin (dominoiva musta) lisäksi myös br-alleelia (brindlekuvio A-lokuksen määräämillä punaisilla alueilla) ja +-alleelia (punaiset alueet normaalit).
Labradorinnoutajien voidaan joiltakin osin todeta jakaantuneen kahteen linjaan; näyttely- ja käyttölinjaan. Niin sanotut käyttölinjaiset ovat huomattavasti kevytrakenteisempia ja kapeapäisempiä kuin niin sanotut näyttelylinjaiset, ja niiden jalostuksessa painotetaan käyttöominaisuuksia selvästi enemmän kuin ulkonäöllisiä ominaisuuksia.
Luonne ja käyttötarkoitus Rodun tulisi olla ystävällinen ja lapsirakas, eikä se saa osoittaa merkkejä aggressiivisuudesta tai arkuudesta. Nopean oppimiskykynsä ja yhteistyöhalunsa vuoksi se on useimmiten helppo kouluttaa. Tasapainoisen luonteensa ansiosta siitä saa hyvän seura- ja perhekoiran, joka sopeutuu yhtä hyvin maalle kuin kaupunkiasuntoonkin. Liikuntaa toiminnanhaluiselle koiralle tulee kuitenkin olla tarjolla runsaasti molemmissa asumismuodoissa. Menneisyytensä vuoksi se pitää yleensä paljon uimisesta. Sitä käytetään oppimiskykynsä vuoksi laajasti muissakin tehtävissä, esimerkiksi palveluskoirana, ruumiillisesti toimintarajoitteisten henkilöiden avustajakoirana, opaskoirana, huumekoirana ja pelastuskoirana.
Tutkimusten mukaan labradorinnoutajalla esiintyy selvästi keskimääräistä vähemmän aggressiota ja pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan, vieraita koiria kohtaan ja omaa omistajaansa kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin. Myös eroahdistus on labradorinnoutajilla keskimääräistä harvinaisempaa. Toisaalta niillä esiintyy alusta-arkuutta keskimääräistä useammin. Tämäntyyppisiä pelkoja esiintyy noin 30 %:lla labradorinnoutajista.
Koirien kognitiivisia kykyjä mittaavissa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että labradorinnoutajalla on keskimääräistä huonompi itsehillintä verrattuna muihin tutkittuihin koirarotuihin. Avaruudellista hahmotuskykyä vaativassa tehtävässä rodun edustajat pärjäävät keskimääräistä huonommin verrattuna muihin. Labradorinnoutajat kuitenkin ymmärtävät ihmisen eleitä keskimääräistä paremmin.
Alkuperä 1700-luvulla tuotiin koiria kalastuslaivojen mukana Englantiin, jolloin koirat risteytettiin englantilaisten lintukoirien ja muidenkin koirarotujen kanssa. Labradorinnoutajia kutsuttiin aluksi saintjohninkoiriksi tai labradorinkoiriksi. Nimen labradorinnoutajalle antoi vuonna 1887 Malmesburyn kreivi, ja siitä tuli heti suosittu metsästyskoira. Lopulta syntyi yhtenäinen koirarotu, jonka Englannin Kennelklubi hyväksyi vuonna 1903. Rodun käyttötarkoitus on auttaa metsästyksessä ammutun pienriistan talteenotossa.
Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että labradorinnoutajan läheisimmät sukulaisrodut ovat kultainennoutaja ja sileäkarvainennoutaja.
Terveys pienoiskuva|Ruskea labradorinnoutaja Labradorinnoutajan keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita labradorinnnoutajia Suomessa. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja luusto- ja nivelsairaudet. Labradorinnoutajan merkittävimmät haasteet terveydessä ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, eturistisidevauriot, muutamat silmäsairaudet, allergiat ja atopia.
Atopia voi oireilla hyvin erilaisilla tavoilla: korvatulehduksilla, hot spoteilla (akuutti kostea ihotulehdus), kutinalla ja furunkuloosilla (tassutulehdus). Atopiaa esiintyy labradorinnoutajilla enemmän kuin keskimääräisellä rotukoiralla.
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista lonkkaniveldysplasia on labradorinnoutajalle merkittävin. Noin 80 %:lla rodun edustajista on terveet lonkat, kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplaisiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista. Kyynärnivelen kasvuhäiriön esiintyvyys on 12 %.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), perinnöllistä kaihia, silmäluomen ulospäin kiertymistä ja RD:tä (verkkokalvon kehityshäiriö). Labradorinnoutajan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kuukautta vanhempi.
Eturistisidevaurio on yksi yleisimmistä koirien tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Labradorinnoutajilla esiintyy keskimääräistä koirarotua useammin eturistisidevauriota.
Labradorinnoutaja on karkeasti yhtä sisäsiittoinen kuin keskimääräinen koirarotu. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Labradorinnoutajan jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on lähes yhtä korkea: 22 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus heikentää elinvoimaa ja lisää sairastavuutta.
Katso myös
Kultainennoutaja Novascotiannoutaja Sileäkarvainennoutaja Kiharakarvainennoutaja Chesapeakelahdennoutaja
Lähteet
Labradorinnoutajakerho ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat Luokka:Noutajat Luokka:Kanadalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit