Kiiltovalkku (Liparis loeselii) on pienikokoinen, ulkonäöltään vaatimaton pohjoisen pallonpuoliskon kämmekkäkasvi. Laji kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisesti suojeltaviin lajeihin sekä Euroopan neuvoston uhanalaisten kasvien luetteloon.Ranta 1997, s. 180.
Ulkonäkö ja koko thumb|left|Kiiltovalkun lehtiä. Kiiltovalkku on pieni varsimukuloita muodostava kasvi, joka kasvaa noin 5–20 cm korkeaksi. Juurimukula on varsin pieni, koska kasvin ei märässä ympäristössä kasvavana tarvitse varastoida siihen vettä. Varren tyvi on sipulinmuotoinen. 2–7 cm pitkiä lehtiä on tavallisesti kaksi tai kolme. Lehdet ulottuvat varren puoliväliin ja ovat suikeita, paksuja ja kiiltäviä. Kukinto on 3–8-kukkainen tähkä. Kukka on pieni ja kellanvihreä. Yksittäisen kukan huuli on ehyt ja osoittaa suoraan ylöspäin, kannusta ei ole. Kiiltovalkku kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kukkivien yksilöiden määrä vaihtelee hyvin paljon vuosittain.Retkeilykasvio 1998, s. 504.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 125.
Itsepölytteisen kiiltovalkun siementuotanto on melko hyvä. Kasvin kehitys siemenestä kukkivaksi kestää noin seitsemän vuotta.
Levinneisyys Kiiltovalkku on levinnyt laajalle pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta levinneisyysalue on epäyhtenäinen ja laji on laajalti harvinainen. Euroopassa lajin levinneisyyden painopiste on Keski- ja Itä-Euroopassa Ranskasta ja Etelä-Skandinaviasta Baltiaan, Länsi-Venäjälle ja Ukrainaan. Skandinaviassa lajia tavataan hajanaisesti Tanskassa ja Ruotsissa, erityisesti Itämeren kalkkisaarilla. Virossa lajin tiedetään kasvavan useissa kasvupaikoissa. Itä-Euroopasta kiiltovalkun levinneisyysalue jatkuu erittäin satunnaisena läpi Siperian Pohjois-Amerikkaan, jossa lajia tavataan runsaimmin Yhdysvaltain ja Kanadan itärannikolla.
Suomessa kiiltovalkku kasvaa alkuperäisenä ainoastaan Ahvenanmaalla, josta laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1951. Ahvenanmaalla kiiltovalkkua on tavattu Eckerön ja Hammarlandin kunnista, joissa kasvupaikkoja lienee jäljellä enää muutama. Manner-Suomesta laji on havaittu vain kerran vuonna 1989, jolloin löydettiin yksi kukkimiskokoinen yksilö Lappeenrannasta kalkkikaivoksen läheisyydestä. Tämä esiintymä lienee tuhoutunut myöhemmin.
Elinympäristö Kiiltovalkku on kasvupaikkansa suhteen erittäin vaatelias. Sitä esiintyy runsasravinteisilla ja hyvin kosteilla lettomaisilla rantaniityillä ja soistumilla. Laji on kalkinvaatija. Suomessa ja muualla Euroopassa lajin suurimpia uhkia ovat soiden ottaminen maanviljelyksen käyttöön ja perinteisen niittylaidunnuksen loppuminen.
Lähteet Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ranta, Pertti: Kiiltovalkku. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri & Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 180.
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: kiiltovalkku (Liparis loeselii) Kasviatlas 2018: Kiiltovalkun (Liparis loeselii) levinneisyys Suomessa Pinkka – Lajituntemuksen oppimisympäristö: Kiiltovalkku (Liparis loeselii)
Luokka:Kämmekkäkasvit Luokka:Silmälläpidettävät kasvit Luokka:Suomen äärimmäisen uhanalaiset kasvit