Terrorismi (latinankielisestä sanasta terror, ’kauhu’) on yksilön tai ryhmän harjoittamaa suunnitelmallista poliittista väkivaltaa ja väkivaltaista ekstremismiä, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla edistää jotakin päämäärää. Sanaa käytetään yleensä kuvaamaan ei-valtiollisten tahojen toimintaa, ja niin sanottu valtioterrorismi rajataan usein sen ulkopuolelle.
Määritelmät Terrorismin määrittely on edelleen kiistanalainen. Käsitteelle on useita määritelmiä, joita käytetään eri merkityksessä ja tarkoituksessa julkisessa keskustelussa, oikeudellisissa yhteyksissä ja akateemisessa tutkimuksessa.Malkki 2020, s. 17–18.
Tutkimuksen laajassa määritelmässä terrorismilla tarkoitetaan ”suunnitelmallista väkivallantekoa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa teon suoraa kohdetta laajemman ihmisjoukon asenteisiin ja käyttäytymiseen ja sitä kautta edistää poliittisia tai uskonnollisia tavoitteita”. Tähän määritelmään ei sisälly käsitystä siitä, onko teko oikeutettu vai ei.Malkki 2020, s. 41. Tutkimuksen suppeassa määritelmässä terrorismiksi määritellään vain ei-valtiolliset toimijat, ja valtioiden teot jätetään sen ulkopuolelle.Malkki 2020, s. 46.
Julkisessa keskustelussa terrorismilla tarkoitetaan poliittisesti tai uskonnollisesti perusteltuja väkivallantekoja, kuten pommi-iskuja, summittaista ihmisten ampumista ja sieppauksia. Terrorismi-sanan käyttö julkisessa keskustelussa riippuu siitä, katsotaanko teko oikeutetuksi, ja terrorismiksi kuvataankin vain sellaisia tekoja, jotka ovat tuomittavia. Sen sijaan terrorismiksi ei yleensä määritellä omina liittolaisina pidettyjen ryhmien tekemiä tai jollain tavalla oikeutettuja tekoja, vaikka ne olisivatkin väkivaltaisia. Länsimaissa terrorismiksi kutsutaan eritoten sellaista toimintaa, jonka länsimaat ovat määritelleet keskeiseksi turvallisuusuhaksi itselleen. 2000-luvulla tämä tarkoittaa tyypillisesti radikaali-islamistista väkivaltaa.Malkki 2020, s. 18–20. Yhdysvaltojen julistettua niin kutsutun terrorisminvastaisen sodan vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, sanaa ovat alkaneet käyttää esimerkiksi Venäjä tšetšeenikapinallisista ja Kiina uiguuriseparatisteista.Malkki 2020, s. 23–24.
Terrorismi on määritelty myös kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä. On haluttu pystyä antamaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista kovempia rangaistuksia kuin ilman sellaista tarkoitusta tehdyistä rikoksista. Määritelmää on myös tarvittu perustelemaan viranomaisten tavanomaisia laajempia keinoja terrorismirikosten ehkäisemisessä.Malkki 2020, s. 31.
Suomen rikoslakiin lisättiin vuonna 2003 terrorismirikoksia koskeva luku 34a Euroopan unionin puitepäätöksen velvoittamana. Lainsäädäntöä on sen jälkeen laajennettu uusien kansainvälisten sopimusten myötä. Euroopan unionin puitepäätöksen sisältämä terrorismin määritelmä perustuu teon tarkoitukseen.Malkki 2020, s. 31–32. Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos tarkoituksena on: aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille.
Terrorismi-sanan ongelmien vuoksi monet ovat pyrkineet välttämään koko sanan käyttöä. Viranomaistoiminnassa ja poliittisessa keskustelussa käytetään usein käsitettä ”väkivaltainen ekstremismi”, joka on laajempi käsite kuin terrorismi. BBC ohjeistaa toimittajiaan välttämään terrorismi-sanaa ja sen sijaan keskittymään kuvaamaan itse tapahtumia niitä tuomitsematta ja käyttämään sanoja ”asemies”, ”hyökkääjä” tai ”pommittaja”. Reuters käyttää terrorismin käsitettä vain yleisellä tasolla mutta ei yksittäisten tekojen tai tekijöiden kohdalla.Malkki 2020, s. 24–26. Keijo Korhonen on esittänyt (Kanava) sanan terrorismi korvaamista sanoilla henkirikos ja valtioton väkivaltajärjestö.
Historia Varhaishistoriaa Nykyajan terrorismia muistuttavia tekoja tapahtui jo vuosituhansia sitten, vaikkakaan niitä ei omana aikanaan kutsuttu terrorismiksi. Useimmat varhaiset esimerkit ovat vallanpitäjien harjoittamaa terroria alamaisiaan kohtaan. Alamaisten harjoittamasta terrorista ei ole säilynyt juurikaan esimerkkejä, osittain siksi, että vanhat kirjalliset lähteet koskevat yleensä hallitsijoiden toimintaa. Sen lisäksi olosuhteet terrorismille tulivat otollisiksi vasta joskus 1700-luvun jälkeen. Ennen sitä väkivallanteoilla oli useammastakin syystä vaikeaa saada aikaiseksi laajaa huomiota ja reaktioita.Malkki 2020, s. 71–72, 76.
Palestiinassa 50–70-luvuilla toiminut Sikarius-liike on varhaisin toistuvasti kirjallisuudessa mainittu esimerkki nykyterrorismia muistuttavasta toiminnasta. Roomalaisvaltaa vastustaneet sikariukset muun muassa surmasivat julkisilla paikoilla niitä juutalaisia, jotka tekivät roomalaismiehittäjien kanssa yhteistyötä.Malkki 2020, s. 72–73. Murhien lisäksi Sikarius-liike otti vaikutusvaltaisia juutalaisia panttivangeiksi ja vaati vangittuina olleiden toveriensa vapauttamista.
Keskiajalla Šiialaiset assassiinit salamurhasivat 1000- ja 1100-luvulla uskonnollisia ja poliittisia vastustajiaan levittääkseen pelkoa ja radikalisoidakseen muita muslimeja.Malkki 2020, s. 73–75.
Uuden ajan alussa Englannissa paljastui vuonna 1605 niin sanottu ruutisalaliitto, jossa ryhmä protestantismia vastustaneita katolisia suunnitteli räjäyttävänsä pommin parlamenttitalon kellarissa surmatakseen kuninkaan ja parlamentin edustajia.Malkki 2020, s. 75.
Intialaiset maantie- ja jokirosvot muodostivat kuristajien veljeskunnan, josta on aineistoa 1600-luvulta. He hyökkäilivät matkustajien kimppuun ja surmasivat heitä juoksusilmukoillaan. Veljeskunta käsitti niin hinduja kuin muslimeitakin. Jotkut suurmaanomistajat suojelivat kuristajia.
Ranskan vallankumouksen terrori Terrorismin historian voidaan katsoa alkaneen 1700-luvun lopulla, jolloin sana terrorismi tuli käyttöön ja ilmiön olemassaolo tunnistettiin.Malkki 2020, s. 76. Alkuaan terroriksi kutsuttua toimintaa harjoittivat Ranskan suuren vallankumouksen myötä valtaan nousseet radikaalit jakobiinit, jotka teloittivat todellisia ja luuloteltuja poliittisia vastustajiaan giljotiinilla. Ranskalaiset itse viittaavat tuohon ajanjaksoon sanalla La Terreur. Jakobiinijohtaja Maximilien Robespierre näki sanassa myönteisen merkityksen ja hänen mukaansa terrori edusti oikeutta ja hyvettä. Yksi ensimmäisiä sanaa terroristi käyttäneistä oli englantilainen konservatiivi Edmund Burke, joka käytti sitä vuonna 1795 arvostellessaan Ranskan vallankumousta. Sana terrorismi esiintyi vuonna 1795 ensimmäisen kerran Oxford English Dictionaryssa, jossa terrorismin käsitteellä tarkoitettiin nimenomaan valtion harjoittamaan terroria juuri Ranskan tapahtumien takia.Oxford English Dictionary 2nd Edition, CD Version 3, 2002, Oxford University Press
1800-luvulla 1800-luvun lopulla sanoja terrori ja terrorismi alettiin käyttää myös muiden kuin valtioiden toiminnasta.Malkki 2020, s. 78.
Nykyisenkaltaisen terrorismin yhteiskunnalliset edellytykset syntyivät 1800-luvun lopulla, kun modernit yhteiskunnat alkoivat muotoutua. Yksi tärkeimmistä muutoksista oli joukkotiedotusvälineiden kehittyminen, minkä ansiosta väkivallan avulla pystyttiin viestimään laajalle yleisölle nopeasti ja helposti. Terrorismia helpottivat myös liikenneyhteyksien ja räjähteiden kehittyminen. Aikaan kuului myös entisten alamaisten näkeminen nyt aktiivisina kansalaisina sekä kansasta vallan lähteenä.Malkki 2020, s. 78–80.
1800- ja 1900-lukujen taitteessa Euroopassa ja muualla maailmassa tehtiin useita iskuja, joissa kuoli kuninkaallisia, ministereitä ja oikeuslaitoksen edustajia. Tätä vaihetta kutsutaan anarkistisen terrorismin aalloksi. Anarkistien lisäksi iskuja tekivät muun muassa Venäjän narodnikit sekä Balkanin nationalistit. Bosnialaisten separatistien tekemästä Itävalta-Unkarin kruununprinssin salamurhasta vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota.Malkki 2020, s. 81–90.
Siirtomaavallan purkautumisen terrori Siirtomaavallan purkautumiseen 1900-luvun aikana liittyi joissain maissa terrori-iskuja. Palestiinassa toimi siionistinen juutalaisjärjestö Irgun, jonka tavoite oli ajaa britit pois maasta. Kyproksella kreikkalaisnationalistinen EOKA yritti iskujen avulla ajaa britit pois saarelta ja liittää se Kreikkaan. Algeriassa itsenäisyyttä ajanut FLN teki iskuja maan kaupungeissa ranskalaisia vastaan.Malkki 2020, s. 91–95.
Afrikassa terroria harjoitti muun muassa Kenian mau-mau-liike. Apartheid-järjestelmän aikaan ANC:n ja Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen yhteinen sotilaallinen siipi Umkhonto we Sizwe teki joitain terrori-iskuja Etelä-Afrikassa. Näistä tunnetuimpia on Pretoriassa 20. toukokuuta 1983 tehty Church Streetin autopommi-isku, jossa kuoli 21 ihmistä ja loukkaantui 217. ANC:n poliittinen johto ei kuitenkaan missään vaiheessa hyväksynyt siviileihin kohdistuneita operaatioita.
Euroopassa 1970-luvulla Euroopassa terrorismi alkoi kiihtyä 1960-luvun lopulla. Tähän vaikutti esimerkiksi televisiolähetysten yleistyminen ja kehittyminen, jolloin terroristit pystyivät saamaan entistä enemmän näkyvyyttä. Palestiinalaiset, kuten PLO, tekivät Euroopassa useita terroritekoja, kuten lentokonekaappauksia ja hyökkäyksen Münchenin olympiakylään vuonna 1972. Terrori-iskuja tekivät myös esimerkiksi armenialaiset ASALA ja JCAG, baskien ETA, irlantilainen IRA sekä vasemmistolaiset Punainen armeijakunta Saksassa ja Punaiset prikaatit Italiassa.Malkki 2020, s. 97–113.
Nykyisin länsimaissa Vähennyttyään länsimaissa 1980-luvun aikana terrorismi alkoi jälleen yleistyä 1990-luvulla. Radikaalimuslimit räjäyttivät vuonna 1993 pommin New Yorkin World Trade Centerissä. Japanilainen uskonlahko Korkein totuus teki vuonna 1995 Tokiossa sariinimyrkkyhyökkäyksen. Oklahoma Cityssä räjäytettiin vuonna 1995 liittovaltion rakennus. Syyskuun 11. päivän 2001 iskut Yhdysvalloissa vaativat tuhansia kuolonuhreja ja saivat erittäin paljon mediahuomiota. Sen jälkeenkin länsimaissa on tapahtunut suuria terrori-iskuja, vaikkakin kuolonuhrien määrä on ollut pienempi kuin 1970- ja 1980-luvuilla. Lukumääräisesti 2010-luvun aikana suurin osa terrori-iskuista on tapahtunut Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Etenkin uskonnollisesti motivoitunut terrorismi on yleistynyt. Myös äärioikeistolaiseksi luokiteltu terrorismi on yleistynyt, mutta äärivasemmistolainen terrorismi on vähentynyt merkittävästi huippuvuosista. Nykyajan terrorismi ei ole enää alueellisesti keskittynyttä kuten ennen, vaan etenkin jihadistista toimintaa esiintyy hyvin monessa länsimaassa.Malkki 2020, s. 116–146.
Nykyajan terroristit käyttävät usein sosiaalista mediaa ihmisten radikalisoimiseen ja värväämiseen terroristeiksi sekä terrori-iskujen suunnitteluun, rahoitukseen ja toteutukseen.
Euroopan union terrorismin vastaisella yhteistyöllä on vuonna 2004 tapahtuneiden Madridin terrori-iskujen jälkeen pystytty estämään kymmeniä terrori-iskuja. Vuoden 2021 lopulla Euroopassa terrori-iskujen uhka on suurin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Suomessa
Suomessa 1900-luvun alussa Venäjän vallan aikana toimineita nationalistisia aktivisteja on myös toisinaan pidetty joiltain osin terrorismin tunnusmerkit täyttävinä. Tunnetuin vuosisadan alun isku oli kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha 1904, jonka toteutti aktivisteja lähellä ollut Eugen Schauman. Aktivisti Lennart Hohenthal murhasi prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen vuonna 1905.
Punakaartit tappoivat niin sanotussa punaisessa terrorissa 1 650 siviiliä vuonna 1918 ja lisäksi yli 3 000 sotilasta.