Kaapelitehdas on Helsingin Salmisaaressa sijaitseva entinen Suomen Kaapelitehdas Oy:n tehdasrakennus, joka on nykyisin kulttuurikäytössä. Kaapelitehtaan rakennus ja vanha teollisuusympäristö on suojeltu. Kaapelitehdasta hallinnoi Kiinteistö Oy Kaapelitalo.
Kaapelitehdas on yksi Suomen suurimpia kulttuurikeskuksia. Kaapelitehdas on osa Salmisaaren teollisuusaluetta, jonka Museovirasto on määritellyt valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kaapelitehtaan lisäksi myös Alkon vanha tehdas on otettu uuteen käyttöön.
Historia
Suomen Kaapelitehtaan historia alkaa vuodesta 1912, jolloin insinööri Arvid Wikström perusti Suomen Punomotehdas Oy:n. Se myytiin vuonna 1916 Ab Gottfr. Strömberg Oy:lle, joka luovutti tehtaan seuraavana vuonna uudelle Suomen Kaapelitehdas Osakeyhtiölle. Vuonna 1922 yhtiön enemmistöomistajaksi tuli Suomen Gummitehdas Osakeyhtiö, joka omisti ennestään Nokia Aktiebolag -yhtiön osake-enemmistön. Suomen Kaapelitehtaan tehdas sijaitsi nykyisessä Merikorttelissa Punavuoressa.
1939–1991 (Suomen Kaapelitehdas ja Nokia) Suomen Kaapelitehdas Oy alkoi rakennuttaa uutta tehdasta Salmisaareen vuonna 1939. Vuonna 1944 valmistuneen tehtaan suunnitteli Wäinö Gustaf Palmqvist. Tehtaalla alettiin valmistaa sähkö- ja puhelinkaapeleita vuonna 1943. Rakennukseen tehtiin lisäosa vuonna 1948.
Kun toinen lisäosa valmistui vuonna 1954, rakennuksesta tuli Suomen suurin. Suurimpana se pysyi 1970-luvulle asti. Rakennuksessa oli 262 000 kuutiota ja sen lattiapinta-ala oli noin 56 000 neliömetriä.
Yhtiö alkoi tehdä yhteistyötä Helsingin yliopiston ja teknillisen korkeakoulun kanssa, ja vuonna 1960 rakennukseen tuotiin 35 miljoona markkaa maksanut Elliot-tietokone ja seuraavana vuonna myös 162 miljoonan markan arvoinen Siemens 2002 -tietokone. Suomen Kaapelitehdas teki kondensaattoreihin ja alumiiniprofiileihin erikoistuneesta elektroniikkatuotannosta ja tietokoneosastoista omat yksiköt. Elektroniikkaan investoitiin, sillä yhtiö halusi kehittää puhelintekniikkaa. Se suunnitteli esimerkiksi radiopuhelimia Puolustusvoimille. Liiketoiminnasta syntyi sittemmin Nokian Mobira. Vuonna 1967 Suomen Kumitehdas, Nokia Osakeyhtiö ja Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin Oy Nokia Ab:ksi. Uudella yhtiöllä on lähes 9 000 työntekijää. Kaapelitehtaan toimitusjohtaja Björn Westerlund nimitettiin Nokia-yhtymän toimitusjohtajaksi. Kaapelitehtaasta muodostui Nokia Kaapeli, joka oli Oy Nokia Ab:n itsenäinen teollisuusryhmä.
Kun idänkauppa hiljeni 1980-luvulla, Nokia päätti sulkea tehtaan. Tuotantotoiminnan lakattua Kaapelitehtaassa Oy Nokia Ab alkoivat vuokrata tiloja taiteilijoille vuonna 1987. Ensimmäiset vuokralaiset olivat Raoul Björkenheim ja Stefan Bremer. Samana vuonna perustettiin Kaapelitehdastyöryhmä. Arkkitehti Jan Söderlund ehdotti, että rakennus purettaisiin osittain ja keskuspiha katettaisiin lasilla. Remontin hinnaksi arvioitiin 350 miljoonaa markkaa. Kalliin remontin vuoksi tilojen vuokrat olisivat nousseet liian korkeiksi taiteilijoille.
Tehtaan vuokralaiset perustivat vuonna 1989 Pro Kaapelin. Arkkitehdit Pia Ilonen ja Jan Verwijnen tekivät uuden suunnitelman tilojen käytöstä. Se oli merkittävästi edullisempi kuin aiempi suunnitelma. Suomen 1990-luvun alun laman aikana kiinteistöjen hinnat laskivat, samoin into rakentaa. Kaapelitehdas suojeltiin osittain. Eeropekka Rislakki vetosi aktiivisesti päättäjiin. Vuonna 1990 Jörn Donnerin johtama kulttuurikomitea ehdotti, että syntynyttä toimintaa kehitettäisiin ilman kallista remonttia. Kulttuuriasiainkeskus tuki ehdotusta. Helsingin apulaiskaupunginjohtajana toiminut Erkki Tuomioja ja Nokia sopivat tilojen käytöstä. Helsingin kaupunki perusti Kiinteistö Oy Kaapelitalon syksyllä 1991.
1992– (Kaapelitalo) Alkuvuonna 1992 Kaapelitehtaan päärakennuksen omistus siirtyi kaupungilta Kiinteistöosakeyhtiö Kaapelitalolle. Rakennus oli suurin kulttuuritarkoituksiin kunnostettu tehdashalli Euroopassa, neliöitä siinä oli 41 400. Kaapelitehtaan hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin Jörn Donner. Kiinteistöön toivottiin taiteilijoiden ja käsityöläisten lisäksi museoita, filmiyhtiöitä, pienkustantamoita ja mainoskuvastudioita. Teatterimuseon, Hotelli- ja ravintolamuseon ja Suomen valokuvataiteen museon kanssa tehtiin sopimus, jonka mukaan Helsinki remontoisi niille sopivat tilat ja tukisi museoita vuokrakustannuksissa. Helsingin kulttuuriasiainkeskus vuokrasi tuhat neliöitä, joita se aikoi vuokrata taiteilijoille. Ensimmäisiin vuokralaisiin kuului kamariorkesteri Avanti ja Zodiak-tanssiryhmä.
Kaapelitehtaalla oli 1990-luvulla tärkeä rooli suomalaiselle konemusiikkikulttuurille ja reiveille.
Kaapelitehtaasta tuli Euroopan itsenäisten kulttuurikeskusten (Trans Europe Halles) jäsen vuonna 1995.
Vuonna 2001 Kaapelitalon toimitusjohtajana toimi Pekka Timonen. 99 prosenttia Kaapelitehtaan tiloista oli käytössä ja tiloissa työskenteli noin 900 ihmistä. Tiloissa oli muun muassa kolme museota, kahdeksan galleriaa, työtilat sadalle taiteilijalle ja treenikämpät 60 bändille, taidekouluja, kokoustiloja, radio- ja tv-asemia, urheilutiloja, tanssi- ja teatterinäyttämöitä. Talon vuokralaisiin kuului esimerkiksi HIM, mattoja valmistanut Woodnotes, Matila & Röhr Productions, Rumban kustantaja, Stefan Bremer ja Killer. Rakennuksessa järjestettäviin tapahtumiin osallistui vuosittain noin 200 000 henkilöä.
Suomeen oli kaivattu pitkään tanssitaiteelle omistettua rakennusta. Vuonna 2014 Jane ja Aatos Erkon säätiö lupasi rakennushankkeelle 15 miljoonan euron rahoituksen, mutta vain, jos myös valtio ja Helsingin kaupunki lähtevät rahoittajiksi. Puitesopimus tehtiin seuraavana vuonnna ja syksyllä 2019 Tanssin taloa alettiin rakentaa Kaapelitehtaan yhteyteen. 5400-neliöisen Tanssin talon suunnittelusta vastasivat JKMM-arkkitehtien Teemu Kurkela ja Ilo-arkkitehtien Pia Ilonen työryhmineen. Myös Kaapelitehtaan sisällä olevia tiloja peruskorjattiin Tanssin talon käyttöön. Aiemminkin esityskäytössä ollut Pannuhalli remontoitiin 235-paikkaiseksi, uudessa Erkko-salissa oli tilaa 700 katsojalle. Kummankin paikan yleisökapasiteettia voidaan kasvattaa poistamalla istumakatsomot käytöstä. Tanssin talo avattiin helmikuussa 2022.
Organisaatio Helsingin kaupungin omistama Kiinteistö Oy Kaapelitalo -yhtiö hallinnoi Kaapelitehdasta, Suvilahden vanhaa voimalaitosaluetta ja Vallilassa sijaitsevaa N10-kiinteistöä.
Kiinteistö Oy Kaapelitalo vastaa kokonaisuuden kehittämisestä, tilojen vuokrauksesta ja rakennuksen peruskorjaamisesta. Kaapelitehdas on riippumattomien eurooppalaisten kulttuurikeskusten Trans Europe Halles -verkoston jäsen. Verkostoon kuuluu noin 100 keskusta eri puolilla Eurooppaa.
Rakennus
Kaapelitehtaan vanhin osa on pohjakaavaltaan U:n muotoinen ja sen osat ovat 7- ja 5-kerroksisia. Rakennuksessa sijaitsee muun muassa korkeajännitehalli, valssilaitos, vetohalli ja Merikaapelihalli, jonka pinta-ala on 3148 m² ja korkeus yli 13 metriä. Kaapelitehdas oli alun perin valkoinen. Vuonna 2026 tehtaan kokonaispinta-ala oli noin 62 000 neliömetriä ja siellä oli yli 300 vuokralaista. Tiloja vuokrataan toimisto- ja työtiloiksi sekä erilaisiin tapahtuma-, näyttely- ja esitystarkoituksiin.
Kahdeksannessa kerroksessa sijaitsee Verner-sauna. Paikalla oli aikoinaan Suomen Kaapelitehtaan toimitusjohtajan Verner Weckmanin kasvihuone.
Käyttö Kaapelitehdas on yksi Suomen suurimpia kulttuurikeskuksia. Kaapelitehtaalla toimii muun muassa kolme museota, kahvibaari, bistroravintola Traba, ravintola Hima & Sali, gallerioita, radiokanavia, taidekouluja, tanssiteattereita sekä lukuisia kuvataiteilijoita, yhtyeitä, yhdistyksiä ja yrityksiä. Lyhytaikaisesti vuokrattavissa halleissa järjestetään konsertteja, näyttelyitä, messuja ja festivaaleja. Kaapelitehdas on päivittäin noin 900 ihmisen työpaikka, ja tiloissa vierailee vuosittain yli 500 000 ihmistä.
Toimijoita Rakennuksessa toimii muun muassa: Kaapelimuseot eli Teatterimuseo, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Suomen valokuvataiteen museo Tanssin talo
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaapelitehtaan kotisivut Trans Europe Halles TEH Kaapelitehtaan tietokoneosaston alkuvaiheita 1960-luvulla (Fujitsun kotisivu)
Luokka:Helsingin suojellut rakennukset Luokka:Ruoholahti Luokka:W. G. Palmqvistin suunnittelemat rakennukset Luokka:Suomen kulttuurikeskukset Luokka:Helsingin teollisuusrakennukset Luokka:Helsingin teollisuushistoria