Paavo Viljanen (17. kesäkuuta 1904 Karstula – 10. helmikuuta 1972 Tampere) oli lestadiolaispastori, rovasti ja kirjailija, joka vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksen aikana kuului eronneeseen elämänsanalaisten ryhmään. Viljanen oli Kuhmalahden kirkkoherrana 1933–1950, jolloin siirtyi Tampereelle, aluksi kappalaiseksi myöhemmin Kalevan seurakunnan kirkkoherraksi. Ollessaan pappina Kivijärvellä 1929 hän liittyi vanhoillislestadiolaisuuteen. Paavo Viljanen toimi Siionin Lähetyslehden päätoimittajana vuosina 1944–1960. Viljasen kirje Hän oli vuonna 1958 aloittaneessa Siionin laulut -kokoelman uudistustoimikunnassa. SRK:n johtokunta erotti hänet päätoimittajan virasta kastekysymykseen liittyneiden erimielisyyksien vuoksi.
Teokset Ihana on Siion virtoinensa, WSOY, 1941 Wäinö Havas, hengen ja miekan mies, WSOY, 1943 Hän on meidän rauhamme, saarnoja ja kirjoituksia kotihartautta varten, WSOY, 1943 Tie rauhaan : sananen nuorille, 1944 Armahda minua – riivaaja vaivaa lastani : sana vanhemmille, 1945 Miten löytäisin armollisen Jumalan?, 1946 Elävää tulta, romaani, 1948 Lestadiolaisesta liikkeestä Tampereen hiippakunnassa. – Jumalan työsaralta III. Tampereen hiippakunnan vuosijulkaisu 1950. Helsinki 1949. Tähän asti on Herra meitä auttanut. Oulu, 1956 (toim.) Unkarin tähdet, romaani, 1957 Usko tulee kuulemisesta, 1957 Turvallinen usko, 1959 Mistä Nestor nimistössämme?, 1964 Usko ja elämä, Kirjayhtymä, 1965 Unkaria ja Suomea etsimässä, 1965 Usko ja elämä, 1965 Aukene, saarnoja ensimmäisen vuosikerran evankeliumeihin, 1965 Kahdentoista apostolin seurassa, 1970
Katso myös Elämänsanalaisuus
Lähteet
Luokka:Elämänsanalaiset saarnaajat Luokka:Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1972 kuolleet