Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) on pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja lehtimetsävyöhykkeillä varsin yleinen pehmeälehtinen saniainen. Laji on tavanomainen koko Suomessa.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|Metsäimarteen itiöpesäkkeitä.
Metsäimarre kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Kasvin maavarsi on pitkä ja hento, väriltään musta ja kiiltävä. Lehden ruoti on 2–3 kertaa lavan pituinen, kalju tai harvasuomuinen. Vaaleanvihreät lehdet ovat yksittäin, lehden lapa on kalju tai joskus harvaan nystykarvainen, pituuttaan leveämpi, kolmiomainen ja kahteen kertaan parilehdykkäinen. Kolmiomainen tyvilehdykkä on melkein lehden kärkiosan kokoinen. Pikkulehdykät ovat pitkulaisia ja pariosaisia tai parijakoisia. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja katesuomuttomia. Metsäimarteen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 53.
Metsäimarre voi risteytyä idänimarteen (G. continentale) kanssa.
Levinneisyys Metsäimarteen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan aivan läntisimpiä ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Esiintymisalue jatkuu läpi keskisen Venäjän Tyynellemerelle saakka. Pohjois-Amerikan puolella lajia tavataan Alaskasta Kanadan kautta Grönlantiin asti.Den virtuella floran: Ekbräken (myös levinneisyyskartat) Viitattu 7.10.2011. Suomessa metsäimarre on yleisimpiä saniaislajeja ja sitä tavataan koko maassa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2011: Metsäimarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011.
Elinympäristö Metsäimarre kasvaa kosteissa kangasmetsissä, lehdoissa, soistuneissa metsissä ja korvissa. Sitä tavataan myös kosteilla kallioilla ja louhikoissa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat esimerkiksi mustikkatyyppiin kuuluvat tuoreet kankaat. Laji viihtyy hyvin varjoisissa paikoissa, missä monilla muilla kasveilla on kasvuvaikeuksia.Oulun kasvit 2005, s. 151. Metsäimarre ei sovi eläinten ravinnoksi, joten se säästyy kasvupaikoillaan villieläinten näykkimiseltä.
Lähteet Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Metsäimarteen levinneisyys Suomessa. Pohjolan kasvien pauloissa: Gymnocarpium dryopteris - metsäimarre Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) Valokki - nettikasvio: Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris)
Luokka:Pikkuimarteet