Elinikäinen senaattori on senaatin jäsen, joka on nimitetty virkaan loppuiäkseen. Elinikäisiä senaattoreita on tällä hetkellä Italiassa.
Italiassa Italiassa presidentti voi nimittää kansalaisen elinikäiseksi senaattoriksi (ita. senatore a vita) erityisistä isänmaan hyväksi kohdistuneista suurista ansioista. Tällaisia voivat olla yhteiskunnalliset, tieteelliset, taiteelliset tai kirjalliset ansiot. Tämän lisäksi entiset tasavallan presidentit ovat suoraan perustuslain nojalla elinikäisiä senaattoreita (ita. senatore di diritto e a vita).
Elinikäisen senaattorin nimi ja asema pysyy senaatin vaihdoksista huolimatta tai vaikka senaatti päätettäisiin hajottaa. Muutoin elinikäisellä senaattorilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin vaaleissa valituilla senaattoreilla.
Oscar Luigi Scalfaroa lukuun ottamatta kaikki Italian presidentit ovat nimittäneet vähintään yhden elinikäisen senaattorin. Eniten nimityksiä presidenttikaudellaan teki Luigi Einaudi.
Jos elinikäinen senaattori valitaan tasavallan presidentiksi, hän lakkaa olemasta senaattori presidentintoimensa ajaksi, jonka jälkeen hänestä tulee jälleen elinikäinen senaattori entisenä presidenttinä.
Luettelo Italian elinikäisistä senaattoreista
Vuoden 2018 joulukuussa Italiassa oli kuusi elinikäistä senaattoria, joista viisi oli presidentin nimittämiä ja yksi (Giorgio Napolitano) entinen tasavallan presidentti. Heidän nimensä esitetään tummennettuina seuraavalla listalla, joka sisältää Italian historian kaikki elinikäisiksi senaattoreiksi nimitetyt henkilöt tammikuuhun 2015 asti.
Claudio Abbado Gianni Agnelli Giulio Andreotti Carlo Bo Norberto Bobbio Pietro Canonica Guido Castelnuovo Elena Cattaneo Carlo Azeglio Ciampi Emilio Colombo Francesco Cossiga Eduardo De Filippo Francesco De Martino Enrico De Nicola Gaetano De Sanctis Luigi EinaudiAmintore Fanfani Giovanni Gronchi Pasquale Jannaccone Giovanni Leone Rita Levi-Montalcini Mario Luzi Cesare Merzagora Eugenio Montale Mario Monti Giorgio Napolitano Pietro Nenni Giuseppe Paratore Ferruccio Parri Sandro Pertini Renzo Piano Sergio PininfarinaCamilla Ravera Carlo Rubbia Meuccio Ruini Carlo Alberto Salustri (Trilussa) Giuseppe Saragat Oscar Luigi Scalfaro Antonio Segni Giovanni Spadolini Luigi Sturzo Paolo Emilio Taviani Arturo Toscanini Leo Valiani Vittorio Valletta Umberto Zanotti Bianco
Muualla Kanadassa oli aiemmin mahdollisuus nousta elinikäiseksi senaattoriksi. Vuodesta 1965 lähtien perustuslaissa on kuitenkin säädetty, että senaattorin on vetäydyttävä viimeistään, kun hän täyttää 75 vuotta. Useissa Etelä-Amerikan maissa on aiemmin ollut tapana nimittää entiset presidentit senaattoreiksi eliniäkseen. Tällaisen mahdollisuuden tarjoaa yhä Paraguayn perustuslaki, vaikkakin tällaisilla senaattoreilla ei ole äänioikeutta. Ranskan senaatti koostui kolmannen tasavallan alkuaikoina 300 jäsenestä, joista 75 olivat elinikäisiä. Käytäntö oli olemassa vuodesta 1875, mutta vuodesta 1884 lähtien elinikäiseksi senaattoriksi nimittäminen ei ollut mahdollista. Aiemmin elinikäisiksi senaattoreiksi nimitetyt kuitenkin saivat pitää asemansa. Viimeinen elinikäinen senaattori oli Émile Deshayes de Marcère, joka kuoli 1918. Kaikkiaan Ranskassa oli 116 elinikäistä senaattoria.
Lähteet
Luokka:Italian politiikka