Eli Herschel Wallach (7. joulukuuta 1915 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 24. kesäkuuta 2014) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän oli varhaisia metodinäyttelemisen soveltajia. Monipuolisena näyttelijänä pidetty Wallach esiintyi urallaan teatterissa, televisiossa ja valkokankaalla. Hänet tunnettiin muun muassa rooleistaan 1960-luvun lännenelokuvissa, kuten Sergio Leonen ohjauksessa Hyvät, pahat ja rumat (1966).
Elämäkerta Wallach syntyi Brooklynissa puolanjuutalaisten siirtolaisten Abraham ja Bertha Wallachin perheeseen, jossa puhuttiin jiddišiä. Muuten heidän asuinalueensa oli pääosin amerikanitalialaista. Noin 15-vuotiaana Wallach alkoi osallistua paikalliseen näyttelijätoimintaan.
Vähävarainen Wallach lähti opiskelemaan historiaa Austiniin Texasin yliopistoon halvan lukukausimaksun perässä.Ross, Lillian & Ross, Helen: The Player: A Profile of an Art, s. 156– 157. Simon and Schuster, 1962. Arkistoitu. Siellä hän jatkoi esiintymistä näytelmissä ja oppi myös ratsastamaan hevosella, mikä oli hänelle eduksi hänen myöhempien lännenrooliensa kannalta. Perheensä kehotuksesta hän suunnitteli uraa opettajana, mitä varten hän palasi kotikaupunkiinsa opiskelemaan alaa New Yorkin kaupunginyliopistossa. Myös New Yorkissa hän oli opintojensa ohella mukana teatteritoiminnassa, minkä lisäksi hän esiintyi radionäytelmissäkin. Wallach valmistui maisteriksi vuonna 1938.
Wallach ei läpäissyt opettajanpaikkaa varten vaadittua koetta, minkä hän koki kuitenkin vapauttavaksi, sillä hän oli itse koko ajan halunnut olla näyttelijä. Hän alkoi opiskella metodinäyttelemistä Sanford Meisnerin Neighborhood Playhousen teatterikoulussa. Palveltuaan välissä toisessa maailmansodassa lääkintämiehenä Wallach jatkoi metodinäyttelemisen harjoittelua ensimmäisten oppilaiden joukossa Actors Studiossa, jonka opettajiin kuuluivat muun muassa Bobby Lewis ja myöhemmin Lee Strasberg.
Wallachin näyttelijäura alkoi melkein heti sodan jälkeen. Hän teki Broadway-debyyttinsä näytelmässä Skydrift vuonna 1945. Roolisuorituksellaan näytelmässä The Rose Tattoo hän voitti Tony-palkinnon vuonna 1951. vasen|pienoiskuva|Eli Wallach Nukkevaimo-elokuvan trailerissa. Wallach olikin alun perin kiinnostunut ennen kaikkea teatterista. 1950-luvun vaihteessa hän alkoi tehdä lisäksi pieniä televisiorooleja, mutta elokuvarooleja hän ei alkuun ottanut vastaan. Hänelle oli tarjottu roolia esimerkiksi elokuvassa Täältä ikuisuuteen (1951), joka päätyi voittamaan kahdeksan Oscar-palkintoa. Lopulta Wallach suostui esiintymään elokuvassa Nukkevaimo (1956), jonka ohjaajan Elia Kazanin hän tunsi teatterimaailmasta, ja joka perustui usean hänen esittämänsä näytelmän käsikirjoittaneen Tennessee Williamsin tekstiin. Tästä roolisuorituksesta hänelle annettiin parhaan tulokkaan Bafta-palkinto. Kaksi vuotta myöhemmin hänellä oli iso rooli sarjamurhaajana noir-elokuvassa The Lineup (1958).
Vuonna 1960 Wallach esitti meksikolaista rosvoa lännenelokuvassa 7 rohkeata miestä. Muita genren elokuvia, joissa hän esiintyi, olivat muun muassa Näin valloitettiin Villi Länsi (1962) ja spagettiwesternien nimekkäimpiin teoksiin kuuluva Sergio Leonen ohjaus Hyvät, pahat ja rumat (1966). Jälkimmäisessä hän esitti Tuco-nimistä lainsuojatonta, ”rumaa”, vastanäyttelijänään Clint Eastwood. Näistä tuli hänen uransa tunnetuimpia rooleja.
1960-luvulla hän näytteli myös hyvin erilaisissa rooleissa kuin lännenelokuvissa. Hän esiintyi muun muassa Guidona elokuvassa Sopeutumattomat (1961), romanttisessa komediassa Miten miljoona varastetaan (1966) ja Pakkasherrana Batman-sarjassa (1967). Vuonna 1966 hän voitti Emmy-palkinnon näyteltyään televisiodraamassa Unikko tietää kuolemaa.
Sittemmin Wallachin televisio- ja elokuvaroolit olivat usein sivuosia. Hän esiintyi korostuvasti rikosdraamoissa, mutta välillä myös esimerkiksi komedioissakin, kuten musikaalissa Movie Movie (1978). Kriitikko Pauline Kaelin mielestä Wallach teki siinä parhaan roolisuorituksensa vuosiin – aikana, jolloin Wallachin elokuvien taso oli Ronald Berganin mukaan yleisesti laskenut. Myöhemmällä urallaan Wallach esiintyi muun muassa gangsterina mafiaelokuvassa Kummisetä osa III (1990), kameoroolissa Clint Eastwoodin ohjauksessa Menneisyyden ote (2003) ja komediassa The Holiday (2006). Hän oli Emmy-ehdokkaana vierailtuaan televisiosarjoissa Studio 60 (2006) ja Nurse Jackie (2010). Hän jatkoi myös teatteriuraansa 2000-luvulle asti. Viimeiset elokuvaroolinsa hän teki vielä 94-vuotiaana vuoden 2010 elokuvissa Wall Street: Money Never Sleeps ja The Ghost Writer. Hän sai samana vuonna Oscar-kunniapalkinnon. pienoiskuva|Eli Wallach vaimonsa Anne Jacksonin kanssa vuonna 2010. Wallach oli vuodesta 1948 alkaen naimisissa näyttelijä Anne Jacksonin kanssa, jonka hän oli tavannut Neighborhood Playhousen teatterikoulussa. He myös esiintyivät yhdessä, etenkin näytelmissä. Heille syntyi kolme lasta. Wallachin vasen silmä oli sokeutunut aivoverenkiertohäiriön aiheuttaman silmäverenvuodon takia.
Valikoitu filmografia Nukkevaimo (Baby Doll, 1956) The Lineup (1958) Sopeutumattomat (The Misfits, 1960) 7 rohkeata miestä (The Magnificent Seven, 1960) Näin valloitettiin Villi Länsi (How the West Was Won, 1962) Hyvät, pahat ja rumat (Il Buono, il brutto, il cattivo, 1966) Unikko tietää kuolemaa (The Poppy Is Also a Flower, 1966) Vartija (The Sentinel, 1977) Chinatown II (1990) Kummisetä, osa III (The Godfather. Part III, 1990) Menneisyyden ote (Mystic River, 2003) The Holiday (2006) Wall Street: Money Never Sleeps (2010) The Ghost Writer (2010)
Bibliografia The Good, The Bad, and Me: In My Anecdotage'' (omaelämäkerta, 2005)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Yhdysvaltalaiset televisionäyttelijät Luokka:Primetime Emmy -palkinnon saajat Luokka:Oscar-palkinnon saajat Luokka:BAFTA-palkinnon saajat Luokka:Amerikanpuolalaiset Luokka:Vuonna 1915 syntyneet Luokka:Vuonna 2014 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit