Veijo Väinö Valvo Meri () oli suomalainen kirjailija ja akateemikko. Hän oli suomalaisen nykyproosan merkittävimpiä uudistajia ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita.
Meren tuotanto käsittää novelleja, romaaneja, lyriikkaa, kuunnelmia, näytelmiä, esseitä, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta. Hänen tuotantoaan on käännetty 24 kielelle. Meri on myös kääntänyt suomeksi maailmankirjallisuutta, muun muassa François Villonin Testamentin, August Strindbergin Mestari Olavin ja William Shakespearen Hamletin.
Ura
Meri kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1948 ja opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa. Hän toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957–1959 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Merelle myönnettiin taiteilijaprofessuuri vuosiksi 1975–1980.
Hänet kutsuttiin vuonna 1997 Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi.
Tuotannosta
Meri noudatti omaa linjaansa monia muita suomalaiskirjailijoita selvemmin ja aloitti tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka etäännytti hänet perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Meren kerrontatapa poikkesi perinteisestä: hän näyttää asiat sellaisina kuin hänen henkilöhahmonsa ne kokevat. Hänen kuvauksissaan korostuivat yksilökeskeisyys, tosiasioiden suhteellisuus ja yhteiskuntakriittisyys. Yllättävien ja epäsuhtaisten asioiden yhdistely synnytti groteskia huumoria. Meren teosten pääaiheistoa ovat yksinäisyys, ahdistus, seksuaaliset paineet ja usein ihmiset joutuvat mahdottoman tilanteen eteen.
Novellikokoelmassa Tilanteita ihmisten ahdinko näyttäytyy irvokkaina ja humoristisina kokonaisuuksina. Romaanissa Yhden yön tarinat johtoaiheena ovat miesten pettymykset naisten maailmassa.
Sota ja armeija ovat toistuva aihe Meren — yliluutnantin pojan ja kasarmin kasvatin — tuotannossa, ja hänen absurdia huumoriaan on verrattu Jaroslav Hašekiin ja Miodrag Bulatovićiin. Romaania Manillaköysi on luonnehdittu yhdeksi Suomen kirjallisuuden onnistuneimmista uhkayrityksistä: tarina koostuu lomalaisten sotajutuista sekä kehyskertomuksesta, jossa sotamies salakuljettaa manillaköyttä rintamalta kotiinsa. Sotaromaanien sarjaan kuuluvat myös Vuoden 1918 tapahtumat ja Sujut, joissa liikutaan sisällissodan ja jatkosodan maisemissa. Sota-aiheisista näytelmistä Kansallisteatterissa näytäntökaudella 1965-66 esitetty Jack Witikan ja Veli-Matti Saikkosen ohjaama Sotamies Jokisen vihkiloma oli menestys.
Meri kirjoitti runoelmansa Runoilijan kuolema pohjalta libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3. heinäkuuta 1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.
Tuotannon merkitys
Meri oli iskevä ja humoristinen tarinankertoja. Hän pohti useissa teoksissaan historian kulkua. Hän oli Suomen kirjallisuuden keskeisiä modernisteja ja kotimaisen proosan uudistajia. Monet 2000-luvun prosaistit luetaan Meren perinnön jatkajiksi esimerkiksi iskevälauseisuuden, historiatajun ja proosan uudistamisen saralla.
Kunnianosoituksia
Meri toimi taiteilijaprofessorina vuodet 1975–1980. Hänet vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18. toukokuuta 1990. Tasavallan presidentti nimitti Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998. Hän sai seitsemän kertaa valtion kirjallisuuspalkinnon sekä lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, Pro Finlandia -mitalin, Aleksis Kiven palkinnon, Eino Leinon palkinnon sekä Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon.
Yksityiselämä
Veijo Meri avioitui vuonna 1959 lehtori Eeva Kyllikki Kylänpään kanssa. Heille syntyi kolme poikaa. Meri asui pitkään Helsingin Tammisalossa.
Meri kuoli kesäkuussa 2015 sairastettuaan pitkään. Asianajaja ja poliitikko Otto Meri on hänen pojanpoikansa.
Teokset
Palkinnot ja tunnustukset
Kirjallisuuden valtionpalkinto 1958, 1961, 1962, 1964, 1969, 1974, 1976 Sillanpää-palkinto 1963 Yleisradion kuunnelmapalkinto 1964 Bergbomin palkinto 1966 SKS:n Rosendahlin draamapalkinto 1966 Pro Finlandia -mitali 1967 Aleksis Kiven palkinto 1972 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1973 romaanista Kersantin poika Otavan juhlavuoden kunniapalkinto 1980 Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1989 Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1995 Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto 1996 Ruotsin huumoriliiton palkinto 1997 Ida Aalberg -mitali 2003 Eino Leinon palkinto 2004 Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2005
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset novellikirjailijat Luokka:Suomentajat Luokka:Akateemikot (Suomi) Luokka:Taiteilijaprofessorit Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Suomalaiset sotakirjailijat Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat Luokka:Eino Leinon palkinnon saajat Luokka:Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajat Luokka:Vuonna 1928 syntyneet Luokka:Vuonna 2015 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit