pienois|Rastamies Barbadokselta. Rintamerkeissään hänellä on rastafarismiin liittyviä symboleja kuten Haile Selassien kuva, kannabiksen lehtiä, sekä Etiopian lipun panafrikkalaiset värit: vihreä, kultainen ja punainen. Rastafari (myös rastafarismi, rastafaria, rastafari-liikeÄystö 2012, s. 3.) on 1930-luvulla Jamaikalla syntynyt uskonto ja elämäntapa, joka perustuu afrikkalaisuuteen ja Kuningas Jaakon Raamattuun. Sen uskonkappaleisiin kuuluvat etenkin Etiopian keisarin Haile Selassien jumaluus, Etiopia ja muu Afrikka luvattuna maana, sekä mustien amerikkalaisten paluumuutto Afrikkaan. Monet rastat kiistävät liikkeen uskonnollisuuden, ja virallista teologiaa rastafarismissa ei ole.
Rastafari sai alkunsa 1900-luvun alussa Jamaikalla suositun afrikkalaisen nationalismin ja Etiopian arvostuksen pohjalle. Haile Selassien kruunauksen vuonna 1930 nähtiin toteuttavan Raamatun ennustukset, ja jotkut alkoivat pitää häntä kaikkien afrikkalaissyntyisten vapahtajana.
Monen rastafarin eli rastan elämäntapaan kuuluu kannabiksen poltto hengellisistä syistä, puhdas ruoka ja rastatukka. Myös yhteisöllisyys ja luonto ovat rastafareille tärkeitä. Moni tunnettu reggae-muusikko on rastafari – heistä tunnetuin on Bob Marley, joka toi uskontoaan esille myös lauluissaan. Reggaen suosion myötä rastafari levisi myös länsimaihin niin uskontona kuin elämäntapanakin. Rastafariuskoisia on maailmassa arviolta noin miljoona. Jamaikalla rastafareja on arvioitu nykyisin olevan alle satatuhatta.
Historia
pienois|pysty|Marcus Garvey, jonka oppeihin rastafarilaisuus osin perustuu. Rastafariliikkeen perustan loivat jamaikalaiset Alexander Bedward (1859–1930) ja Marcus Garvey (1887–1940). Siirtomaavaltaa vastustanut Bedward saarnasi Jamaikalla afrojamaikalaista revival-kristillisyyttä ja uutta maailmanjärjestystä, jossa mustat ottaisivat valkoisten paikan hallitsijoina. Garvey julisti afrikkalaista nationalismia ja kehotti kaikkia afrikkalaistaustaisia ihmisiä yhdistymään yhdeksi kansakunnaksi. Garveyn ennustus ”Katsokaa Afrikkaan, missä musta kuningas kruunataan...” osoittautui profeetalliseksi.Ringvee 2001, s. 161–163. Vuoden 1930 marraskuussa Etiopian kuninkaaksi kruunattiin aatelinen ras Tafari, joka otti hallitsijanimekseen Haile Selassie. Pian jamaikalaiset saarnaajat yhdistivät hänet ennustuksiin ja alkoivat pitää häntä afrikkalaissyntyisten ihmisten vapahtajana ja todellisena hallitsijana: saarnaajasta riippuen joko Kristuksena, Vapahtajana, Jumalan poikana tai Jumalana. Tunnetuin näistä saarnaajista oli Leonard Howell. Hän perusti pääkaupunki Kingstonin lähelle Pinnacle-nimisen maatilan, jonne hän muutti asumaan seuraajiensa kanssa. Pinnaclen yhdyskunta oli merkittävä rastafarilaisuuden kehityksessä, ja sieltä on peräisin muun muassa kannabiksen poltto uskonnollisessa merkityksessä sekä luultavasti myös rastafareille ominainen hiustyyli. Viranomaiset hajottivat Pinnaclen yhteisön vuonna 1954. Tämän seurauksena rastafarilaisuus levisi Länsi-Kingstonin slummialueille, missä se sai nopeasti kannatusta.Ringvee 2001, s. 163–164.
Jamaikan virkavalta vainosi yhteiskunnan perusarvot haastavia rastafareja väkivaltaisesti 1950-luvulla, ja joitain liikkeen johtajia tuomittiin vankeuteen tai kuolemaan. Vuonna 1960 maan hallitus tilasi liikkeestä yliopistollisen raportin, jonka ennakkoluuloja hälventävän sisällön seurauksena rastafarien vainot vähenivät ja hallitus teki Afrikassa tunnusteluja rastafarien paluumuutosta Afrikkaan.Ringvee 2001, s. 164–165.
Haile Selassie vieraili Jamaikalla vuonna 1966, ja häntä vastassa lentokentällä oli 100 000 jamaikalaista ja 10 000 rastafaria. Selassie ei vierailunsa aikana kieltänyt omaa jumalallisuuttaan Jamaikan viranomaisten toiveista huolimatta.Ringvee 2001, s. 165.
1960-luvulla rastafariliike politisoitui musta ylivalta -aatteen vaikutuksesta. 1970-luvun vaaleissa rastafarien vaikutus oli jo merkittävä, ja kumpikin Jamaikan pääpuolue liehitteli heitä vaalikampanjoissaan. Haile Selassien kuolema vuonna 1975 ei vaikuttanut liikkeeseen, sillä rastafarit eivät uskoneet Selassien todellisuudessa kuolleen. 1970-luvun näkyvin rastafari oli reggae-muusikko Bob Marley, joka toi liikkeelle runsaasti uusia kannattajia myös ulkomailla. Hänen kuolemansa myötä 1981 rastafariliike menetti joitain kannattajia, mutta siitä oli siihen mennessä tullut jo vakiintunut osa jamaikalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.Ringvee 2001, s. 166–167.
Opit
Periaatteet
Rastafareilla ei ole virallista teologiaa, ja uskoa koskeva yksilönvapaus on hyvin laaja.Ringvee 2001, s. 167. Tutkija Leonard Barrettin mukaan (1977) rastafarismin kuusi yhteistä perusperiaatetta ovat:
Haile Selassie on elävä jumala Mustat ovat muinaisen Israelin jälleensyntymiä ja valkoisten maanpakoon Jamaikalle ajamia Valkoiset ovat alempia kuin mustat Jamaika on helvetti, Etiopia taivas Etiopian voittamaton keisari järjestää afrikkalaisten paluumuuton Etiopiaan Mustat hallitsevat kohta maailmaa
Michael N. Jagessarin mukaan (1991) rastafarismiin kuuluu:
Jumalan ihmisyys ja ihmisen jumalallisuus (jotka ilmenevät Haile Selassiessa) Jokaisessa ihmisessä on Jumala Historian tärkeys Pelastus on maallista, ei taivaallista Ihmisen elämän tärkeys Luonnon ja eläinten arvokkuus, joka heijastuu ruokasäännöksissä Puheen tärkeys Korporaatiot ovat sortajia Tuomion aika on lähellä Rastafarit ovat Luvattu kansa
Haile Selassie
pienois|pysty|Haile Selassie, rastafarien Vapahtaja. Rastafarien uskonelämän keskipiste on Etiopian keisari Haile Selassie (1892–1975). Rastafarit uskovat hänen olevan Raamatussa kuvattu tuleva messias, Jeesuksen toinen tuleminen tai itse Jumala. Rastafarit käyttävät hänestä muun muassa nimityksiä Jah ja Jah Rastafari.Ringvee 2001, s. 168. Haile Selassie (alkuperäiseltä nimeltään ras Tafari) kruunattiin Etiopian keisariksi vuonna 1930. Etiopialaisen perimätiedon mukaan hän oli Israelin Kuningas Salomon jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Koska hänestä käytettiin nimiä Kuningasten kuningas, Herrojen herra ja Juudan heimon leijona, jamaikalaiset yhdistivät hänet välittömästi Raamatun ennustuksiin.Ringvee 2001, s. 163. Haile Selassie syrjäytettiin Etiopiassa vallasta vuonna 1974 ja hän kuoli seuraavana vuonna. Rastafarien mukaan Jumala ei kuitenkaan voi kuolla, joten he katsoivat Haile Selassien vain vaihtaneen olomuotoa. Myös se, että Haile Selassien ruumista ei voitu täysin varmasti tunnistaa, antoi rastafareille mahdollisuuden kieltää tapahtunut.Ringvee 2001, s. 166.
Haile Selassie ei itse ollut rastafari vaan kristitty ja Etiopian ortodoksisen kirkon muodollinen päämies. Kun häneltä kysyttiin 1966 milloin hän aikoo ilmoittaa rastafareille, ettei hän ole Jumala, hän oli vastannut: ”Kuka minä olen häiritsemään heidän uskoaan?”.O’Brien, Kevin & Chen, Wayne: Reggae Routes. The Story of Jamaican Music, s. 243. Philadelphia: Temple University Press, 1998. . Google Books. Etiopian ortodoksisen kirkon mukaan Selassie kuitenkin kielsi olevansa Jumala ja kehotti kirkkoa johdattamaan rastafarit huomaansa Karibialta ja Yhdysvalloista käsin. Yksi kirkkoon myöhemmin liittyneistä oli Bob Marley. Selassie kertoi myös Kanadassa 1967 CBC:lle sanoneensa rastafareillekin selkeästi olevansa vain kuolevainen.
Jumala ja Jeesus
Rastafarien mukaan Jumala on henki, joka ilmenee keisari Haile Selassiessa. Pelastus tulee Jeesukseen uskon kautta. Jeesus oli kuningas Daavidin jälkeläinen, ja Daavidin suku jatkuu nykyisin Etiopiassa. Rastafarit uskovat Haile Selassien olevan Kristuksen toinen tuleminen. Rastafarien mukaan Jeesus tulisikin kuvata taiteessa afrikkalaisen näköisenä.
Raamattu
Rastafarit pitävät Raamattua pyhänä kirjana, johon heidän elämäntapaohjeensa ja peruskäsityksensä perustuvat. Raamatun tutkimisella ja pohtimisella on rastafareille suuri merkitys. Rastafarien raamattuversio on Kuningas Jaakon englanninkielinen raamatunkäännös. Rastafarit samaistavat itsensä sekä Babylonin vankeudessa eläneisiin israelilaisiin että vainottuihin alkukristittyihin.Ringvee 2001, s. 167–168.
Raamatun lisäksi monille rastoille pyhä kirja on Kebra Negast, 500-luvulla koottu etiopialaisia, egyptiläisiä ja arabialaisia sekä Raamattuun ja rabbiiniseen kirjallisuuteen perustuvia kertomuksia sisältävä kokoelma.
Etiopia
Rastafarit näkevät Etiopian Siionina, kaikkien mustien omana kotimaana. He uskovat juurtensa olevan osin Etiopiassa. Heidän mukaansa orjia tuotiin aikoinaan Länteen Etiopiasta asti, ja keisari Lalibelan aikana moni Salomon hallitsijasuvun tukija karkotettiin maasta, ja osa heistä päätyi Karibialle.
Rastafarit lukevat Raamatun luomiskertomuksesta, että Eedenin puutarhan Gihonjoki virtasi Etiopian läpi. He lukivat myös Mooseksesta ja hänen etiopialaisesta vaimostaan, sekä muista kertomuksista, joissa Afrikka ja Etiopia esiintyvät. Afrikkalaisiin teki myös vaikutuksen se, että Etiopia ainoana afrikkalaisena maana ei koskaan ollut valkoisen vallan alla. Etiopian arvostus sai afrikkalaiset niin Afrikassa kuin Karibiallakin perustamaan omia kirkkojaan ja antamaan niille etiopialaisia nimiä. Rastafarismi syntyi tämän olemassa olevan Etiopian arvostuksen pohjalle, kun vuonna 1930 Haile Selassie kruunattiin Etiopiassa Salomon 3000-vuotisen hallitsijasuvun jatkajaksi, joka palauttaisi afrikkalaiset omaan maahansa.
Paluumuutto Afrikkaan
Rastafarien tavoitteena on paluumuutto Afrikkaan ja Etiopiaan. Nykyisin rastafarit käsittävät paluumuuton enemmänkin kulttuurisena ja symbolisena paluuna, afrikkalaisten juurien ja ylpeyden vaalimisena sekä läntisten arvojen hylkäämisenä.
Joitain Jamaikan rastafareja alkoi muuttaa Etiopiaan Haile Selassien Jamaikan-vierailun jälkeen 1966. Selassie oli varannut heille aiemmin 500 hehtaarin alueen Shashamanesta. Vuonna 1974 Selassie syrjäytettiin, ja uusi hallinto takavarikoi maat, minkä seurauksena moni rasta muutti pois. Rastoille palautettiin 1990-luvulla 40 hehtaaria, ja alueella asuu nykyisin noin 600 muualta tullutta rastaa. Heillä ei kuitenkaan ole Etiopian kansalaisuutta eikä laillista oikeutta asumaansa maahan, ja he katsovat olevansa hallituksen unohtamia ja syrjimiä. Rastafarit elävät Etiopiassa omissa oloissaan, sillä heidän ja paikallisten uskonto ja tavat eroavat toisistaan. Jotkut rastafarit ovat muuttaneet myös muihin Afrikan maihin kuten Ghanaan ja Etelä-Afrikkaan, missä sopeutuminen on helpompaa. Jotkut paikalliset pitävät rastoja mukavina ihmisinä mutta samalla tyhjäntoimittajina, jotka ovat houkutelleet paikalliset lapsetkin polttamaan kannabista. Etiopialaiset eivät myöskään itse arvosta Haile Selassieta samalla tavoin kuin rastafarit.
Babylon
Rastafarit kutsuvat sortavaa ja epäoikeudenmukaista läntistä ja valkoista yhteiskuntaa Babyloniksi. Nimi juontaa juurensa juutalaisten Babylonin vankeudesta. Rastafarit syyttävät Babylonia monista hengellisistä paheista kuten Jumalan alkuperäisen viestin vääristämisestä, ja siksi rastat torjuvatkin monet läntisen kulttuurin vaikutuksista.
Tapakulttuuri
Livity
Rastafarit kutsuvat omaa olemisen tapaansa, kokonaisvaltaista käytänteiden ja käsitysten kokonaisuutta, nimityksellä livity (suom. esimerkiksi olenta). Se on rastan tapa elää arkeaan ”puhtaasti, luonnonmukaisesti ja tiedostavasti”.Äystö 2012, s. 49. Koska livity voidaan nähdä dogmaattisen uskonnon käsitteen korvikkeena, joka painottaa ajattelun vapautta ja henkisen elämän jokapäiväisyyttä, monet rastat kutsuvatkin rastafariaa mieluummin elämäntavaksi kuin uskonnoksi.Äystö 2012, s. 56–57.
Juhlat ja kokoontumiset