Paul Sabatier (5. marraskuuta 1854 Carcassonne – 14. elokuuta 1941 Toulouse) oli ranskalainen kemisti, jolle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 1912 metallikatalysoidusta orgaanisten yhdisteiden hydrogenoinnista. Hän jakoi palkinnon toisen ranskalaisen kemistin Victor Grignardin kanssa.
Elämä Sabatier hyväksyttiin sekä École polytechniqueen että École normale supérieureen; hän valitsi viimeksimainitun ja valmistui sieltä kurssinsa parhaana 1877. Hän jatkoi opintojaan Collège de Francessa ja valmistui tohtoriksi 1880. Sabatier toimi fysiikan professorina Bordeaux’ssa ja Toulousessa, missä hän myöhemmin siirtyi kemian professoriksi ja työskenteli eläkkeelle jäämiseensä asti.
Ura Sabatierin varhaisin tutkimustyö liittyi rikin ja metallisulfaattien lämpökemiaan, joka oli aiheena hänen tohtorin väitöskirjassaan. Hän jatkoi fysikaalisia ja kemiallisia tutkimuksiaan sulfideihin, klorideihin, kromaatteihin ja kuparin yhdisteisiin. Sabatier tutki myös typen oksideja sekä teki huomattavia löytöjä muun muassa absorptiospektrometriaan liittyen.
Sabatier helpotti myös huomattavasti hydrogenoinnin teollista käyttöä. Vuonna 1887 hän huomasi, että pieni määrä nikkeliä katalyyttinä auttoi vetyä liittymään hiiliyhdisteiden molekyyleihin. Parhaiten Sabatier tunnetaankin tästä Sabatier-reaktiosta sekä kirjallisista töistään kuten vuonna 1913 julkaisemastaan kirjasta La Catalyse en Chimie Organique.
Lähteet
Aiheesta muualla Sabatierin elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla
Luokka:Nobelin kemianpalkinnon saajat Luokka:Ranskalaiset kemistit Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet Luokka:Vuonna 1854 syntyneet Luokka:Vuonna 1941 kuolleet