pienoiskuva|Carl Hårleman, Martin Mijtens nuorempi (attr.) 1730−1731. Carl Hårleman (27. elokuuta 1700 Tukholma, Ruotsi – 9. helmikuuta 1753 Tukholma) oli ruotsalainen arkkitehti, joka vaikutti erityisesti rokokoo-tyylin tuloon Ruotsiin. Hän oli myös aktiivinen myssy-puolueen poliitikko ja edustaja valtiopäivillä vuosina 1719–1720 ja 1726–1751. Ruotsin julkista rakentamista valvovana yli-intendenttinä hän laati mallipiirustukset upseerien virkataloihin, joita kehitti myöhemmin arkkitehti Carl Wijnblad.Koskinen, R. (2013). Suomalainen kartano. Kustavilaisen ajan säätyläiselämää. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi. S. 13, 14. Suku ja koulutus Hänen vanhempansa olivat hovipuutarhuri, puutarha-arkkitehti Johan Hårleman (1662–1707), joka aateloitiin vuonna 1698 ja tämän toinen puoliso Eva Johanna Bartz (1679–1744). Hänen isoisänsä Christian Horleman (1633–1687) oli hollantilainen puutarha-arkkitehti, jonka kuningatar Hedvig Eleonora kutsui Haagista Ruotsiin vuonna 1666.
Isänsä kuoleman jälkeen Carl, joka oli kuudesta sisaruksesta vanhin, muutti 7-vuotiaana Skyllbergin ruukille Närkeen, missä hän opiskeli yhdessä De Geer-suvun serkkujensa kanssa. Hänet sijoitettiin oppipojaksi luutnantti Gustaf Torshellin, linnoituspiirtäjä ja miniatyyrimaalarin luokse. Hänelle opetettiin myös ranskaa ja italiaa. Hänen kotinsa Tukholmassa oli isältä peritty Norrmalmilla sijaitseva tila, jota kutsutaan edelleen Hårlemanin taloksi, ja pieni osa alkuperäisestä puutarhasta on säilynyt sen itäpuolella.pienoiskuva|Kotitalo Hårlemanska malmgården, Drottninggatan 88A , Norrmalm, Tukholma.Hårleman aloitti arkkitehtuurin parissa työskentelyn Tukholman kaupunginarkkitehti Göran Josuæ Adelcrantzin alaisuudessa. Saatuaan yli-intendentti Nicodemus Tessin nuoremman avulla valtion apurahan Hårleman lähti vuonna 1721 hakemaan oppia ulkomailta. Heti Pariisiin saapumisensa jälkeen hänet otti luokseen hänen isänsä ystävä Claude Desgots (1655–1732), joka yksi Ranskan johtavista puutarha-arkkitehdeistä, Versailles'n puiston suunnittelija André Le Nôtren sisaren pojanpoika ja perillinen sekä Arkkitehtuuriakatemian jäsen. Desgots, joka oli Pariisin lähellä sijaitsevan Meudonin linnan "contrôleur" eli valvoja. Hänen vaikutuksensa ansiosta Hårleman hyväksyttiin oppilaaksi sekä arkkitehtuuriakatemiaan että maalaus- ja kuvanveistoakatemiaan. pienoiskuva|Carl Hårlemanin Torinossa tekemä piirustus, Filippo Juvarran Supergan basilikasta 1707. Hän opiskeli vuosina 1721–1725 Ranskan kuninkaallisessa arkkitehtuuriakatemiassa, Académie royale d'architecture'ssa sekä Ranskan taideakatemiassa eli École nationale supérieure des Beaux-Arts'ssa. Hårleman opiskeli intensiivisesti taidemaalari Pierre Jacques Cazes'n ja kuvanveistäjä Antoine Vassén johdolla. "Kun muut ruotsalaiset huvittelivat Pariisissa turhissa harrastukssa, Hårleman oli aivan yksin työssään", toinen stipendiaatti linnoitusluutnantti Petter Wallrave kirjoitti Carl Gustaf Tessinille. Claude Desgots tutustutti hänet useisiin seurapiireihin ja joihinkin aatelisukuihin, joissa hän itse seurusteli. Nämä olivat korvaamattomia kontakteja, kun hän myöhemmin työllisti monia ammattitaitoisia ranskalaisia taiteilijoita Ruotsissa 1730- ja 1740-luvuilla. Hän seurusteli muun muassa Kuninkaallisten rakennusten (Bâtiments du Roi) yli-intendentti Louis de Pardaillan de Gondrinin, herttua D'Antinin (virassa 1707–1736) kanssa, otti todennäköisesti yhteyttä koristetaiteilija, arkkitehti Gilles Marie Oppenordtiin (1672–1742) ja piti taidemaalari François Boucheria ja taidemaalari, kaivertaja ja tapettisuunnittelija Jean-Baptiste Oudrya (1686–1755) ystävinään.
Pariisin jälkeen hän siirtyi Italiaan tutustumaan kirkkoarkkitehtuuriin Torinossa ja Roomassa. Venetsiassa oleskellessaan hänet kutsuttiin takaisin Ruotsiin vuonna 1727. pienoiskuva|Carl Hårleman, Olof Arenius n. 1744 jälkeen.
Ura Arkkitehti Nicodemus Tessin nuoremman kuoltua vuonna 1728 Carl Hårleman nimitettiin hovi-intendentiksi eli vastaamaan hovin seremonioista, juhlista ja hoviteatterista sekä hovin taidekokoelmista. Hän osallistui Kuninkaallisen piirustusakatemian perustamiseen ranskalaisen koristemaalari Guillaume Thomas Raphaël Taravalin aloitteesta yhdessä Carl Gustaf Tessinin vuonna 1735, jota tarvittiin taiteilijoiden kouluttamiseen ja toimi akatemian ensimmäisenä johtajana. Akatemiakoulu ja Kuninkaanlinnan rakennustyömaalla annettu opetustoiminta tuottivat useita erinomaisia ruotsalaisia taiteilijoita, kuten tulevat yli-intendentit Carl Johan Cronstedt ja Carl Fredrik Adelcrantz, hovi-intendentti Jean Eric Rehn ja palatsimaalari Johan Pasch. Korkeasti koulutetut arkkitehdit toimivat eri tilanteissa Hårlemanin "oikeana kätenä".
Vuonna 1741 hänet ylennettiin Nicodemus Tessinin pojan, Carl Gustaf Tessinin jälkeen Ruotsin julkista rakentamista valvovan yli-intendentinviraston johtajaksi eli yli-intendentiksi. Vuonna 1752 hän laati virkatalorakennusten mallipiirustukset, joilla oli suuri vaikutus myös suomalaiseen kartanorakentamiseen. Lisäksi asuinrakennusten ulkomuotoon sekä Ruotsissa että Suomessa vaikuttivat laajalle levinneet ruotsalaisen arkkitehti Carl Wijnbladin (1705–1768) vuosina 1755–1766 laatimat mallikirjat, joissa oli selkeät rakennusohjeet sekä paikallisiin olosuhteisiin mukautetut käytännölliset ja taloudelliset ratkaisut.
Vapaaherran arvo myönnettiin Hårlemanille vuonna 1747 nimellä Hårleman. Hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1744 ja nimitettiin Kuninkaallisten ritarikuntien seremoniamestariksi vuonna 1748. pienoiskuva|Svindersvikin kesälinna, Nacka. pienoiskuva|Hörningsholmin linna.
Arkkitehtuuri pienoiskuva|Tukholman vanha observatorio.Carl Hårleman valvoi Tukholman kuninkaanlinnan rakennustöitä vuoden 1728 jälkeen ja noudatti uskollisesti Nicodemus Tessin nuoremman tarkkoja julkisivusuunnitelmia itäsiipien rakentamisessa. Hänen kädenjälkensä on nähtävissä rokokoo-tyylisissä sisätiloissa arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantzin ohella, jotka valmistuivat pääasiassa vuonna 1753.
Gäddeholmin vuonna 1719 venäläisten joukkojen polttama linna Södermanlandissa rakennettiin uudelleen Hårlemanin piirustusten pohjalta ja alkuperäistä rakennusta mallina käyttäen, sillä osaa kantavista seinistä voitiin hyödyntää. Hankkeen tilaaja oli valtaneuvos Thure Gabriel Bielke. Rakennustyöt kestivät vuodesta 1728 aina 1740-luvulle saakka ja linna nimettiin uudelleen Thureholmin linnaksi vuonna 1761. Hanke oli 28-vuotiaan Hårlemanin siihenastisista suurin ja hän suunnitteli rakennuksen vanhahtavaan, 1700-luvun alun karoliinisen arkkitehtuurin tyyliin.
Yhdessä oppilaansa ja tulevan seuraajansa, arkkitehti Carl Johan Cronstedtin kanssa Hårleman matkusti Pariisiin vuosina 1731−1732 palkatakseen "taitavia ja kokeneita käsityöläisiä". Ranskalaiset osoittautuivat erittäin vaikeiksi suostutella, mutta vuodesta 1732 lähtien huomattava määrä taiteilijoita ja käsityöläisiä saapui eripituisiksi ajoiksi Tukholmaan. Hårleman työllisti sisätilojen rakennustyöhön suuren määrän päteviä käsityöläisiä. Sillä oli myönteinen vaikutus huonekaluteollisuuden ja muun käsityötaidon tilaan Ruotsissa ja auttoi tuomaan rokokoo-tyylin maahan. Ruotsiin kutsutuista ranskalaisista taiteilijoista merkittävin oli kuvanveistäjä Jacques-Philippe Bouchardon.
Vuonna 1746 hän teki kolmannen matkansa Pariisiin. Siellä hän tutki arkkitehti Jacques Gabrielin (1667–1742) suunnittelemia Ludvig XV:lle tehtyjen yksityishuoneiden sisustuksia Versailles'n linnassa, jotka tekivät häneen suuren vaikutuksen. Matkalle osallistuivat myös muurarimestari Johan Christoffer Körnerdy ja puuseppämestari Johan Wulff, jotka saivat uusia näkemyksiä ranskalaisilta kollegoiltaan. Hårleman teki samalla erilaisia tilauksia maalauksista, veistoksista, peileistä, huonekaluista, tekstiilileistä ja osti takkojen, lukkojen jne. pienoismalleja.
Hän oli myös vastuussa Uppsalan tuomiokirkon ja Uppsalan linnan restaurointitöistä vuosina 1744−1761 kaupungin vuoden 1702 tulipalon jälkeen. Uppsalan yliopistolle hän rakennutti vuonna 1749 Konsistoriehusetin ja suunnitteli Linnéträdgårdenin barokkipuutarhan sekä talvipuutarharakennuksen eli orangerien. Hänen muihin töihinsä lukeutuvat Tukholman vanha observatorio, Övedsklosterin linna, Kristinebergin linna sekä Fredrikshovin linna.pienoiskuva|Thureholmin linna. Hårleman johti suuria muutostöitä Drottningholmin linnassa 1740-luvulla, jossa kulmapaviljonkien puoleisia siipiä korotettiin yhdellä kerroksella. Uudet huoneet sisustettiin museotiloiksi yhteistyössä arkkitehti Jean Eric Rehnin kanssa.
Hårlemanille annettiin tehtäväksi rakentaa uudelleen osia monista linnarakennuksista, jotka olivat palaneet maan tasalle Suuren Pohjan sodan loppuvaiheessa venäläisen laivaston rannikolle ja saaristoon tekemien hyökkäysten aikana vuonna 1719. Hän suunnitteli myös uusia linnoja ja kartanoita sekä laati mallisuunnitelmia pienemmille upseeriasunnoille. Hårlemanilla oli merkittävä vaikutus 1700-luvun ruotsalaisten kirkkojen suunnitteluun, joissa oli usein lyhtykruunuisia kupoleja eli lanterniineja, koska niiden ajateltiin vähentävän salamaniskujen riskiä.
Hårleman tunnetaan myös Suomenlinnan Kuninkaanportin suunnittelijana, joka oli kuvattuna vuonna 1986 liikkeeseen lasketussa 1000 markan setelissä.
Avioliitto Vuonna 1748 Carl Hårleman meni 47-vuotiaana naimisiin jo 38-vuotiaan hovineiti, vapaaherratar Henrika Juliana von Liewenin (1709–1779) kanssa, joka oli valtaneuvos Hans Henrik von Liewen vanhemman ja Magdalena Juliana von Tiesenhausenin tytär. Vain viisi vuotta kestäneen avioliiton jäätyä lapsettomaksi Hårleman oli aatelissukunsa viimeinen jäsen.
Hänen kotitalonsa Hårlemanska malmgården Drottninggatan 88A:ssa Tukholmassa on säilynyt, samoin kuin sen puutarhan paikka, jota nykyään kutsutaan Centralbadsparkeniksi.
Perintö Carl Hårleman kuoli 52-vuotiaana helmikuussa 1753, hänet on haudattu Pyhän Klaaran kirkkoon Tukholmassa.
Hårlemanin työstä oli Ruotsin taiteen kannalta merkittävänä seurauksena, että rokokoo levisi Ruotsiin hänen Tukholman kuninkaanlinnan sisustustöitä varten ulkomailta tuomien mallipiirustusten ja ammattitaitoisten työntekijöiden mukana.Hårleman, Carl, Tietosanakirja osa 3, palsta 724, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911 pienoiskuva|Linnéträdgårdenin talvipuutarharakennus eli orangeria, Uppsala. pienoiskuva|Holmentornet, Norrköping. pienoiskuva|Åkeron linna. pienoiskuva|Sofia Albertina kirkko.
Töitä
Tukholman vanha observatorio, 1747 Åkeshovin linnan orangerie 1749, Bromma, Tukholma Åkerön linna, 1752, Flens, Söderköping Övedsklosterin linna, rakennettu 1765–1776, Sjöbo, Skåne Holmentornet, Norrköping Granhammarin linna, 1748, Västra Ryds, Upplands-Bro Stadstornet (Olai-kirkon kellotorni), Norrköping Kristinebergin linna, Tukholma Konsistoriehuset, 1749, Uppsala Linnéträdgårdenin barokkipuutarha ja orangerie, Uppsala Fredrikshovin linna, 1731, Tukholma Karlbergin linna, Uplanti Tukholman kuninkaanlinna, itäsiivet ja sisustus 1728−1753 Strömsholmin linna, Västmanland Svartsjön linna, 1724, Färingsö, Ekerö Hörningsholmin linna, 1740-luku, Mörkö, Södertälje Gävlen linna, restaurointi 1740-luku Svindersvikin kesälinna, 1740-luku, Nacka Uppsalan linna, restaurointi 1744−1761 Ulriksdalin linnan teatterin julkisivu, 1760-luku Västeråsin linna, Västmanland Thureholmin linna, entinen Gäddeholmin linna, 1728–1740 -luku, Trosa, Södermanland Övedin kirkko, 1759, Sjöbo, Skåne Hedemoran kirkon lanterniini Palacehuset, 1749, Göteborg Torönsborgin linna, 1736, Sankt Anna, Söderköping Sofia Albertina kirkko, 1754, Landskrona Norra Kasern, Kristianstad Tullbro silta, 1752, rakennettu 1756−1761, Falkenberg Linköpingin piispankartano Uppsalan arkkipiispankartano, 1737
Lähteet Runeberg.org - Svenskt biografiskt handlexikon (SBH), 2. p., Bonniers Boktryckeri, 1906
Viitteet
Luokka:Ruotsalaiset arkkitehdit Luokka:Ruotsalaiset aateliset Luokka:Vuonna 1700 syntyneet Luokka:Vuonna 1753 kuolleet Luokka:Ruotsalaiset poliitikot