Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
Henkilöhistoria Jalkasen vanhemmat olivat puutarhuri Ananias Jalkanen ja Emma Lind. Hän tuli ylioppilaaksi 1908 ja valmistui filosofian maisteriksi 1914. Jalkanen toimi Uuden Suomen kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana 1926–1958, samoin kuin lehden kulttuuriosaston toimittajana vuodesta 1942. Jalkanen kuului Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan vuosina 1924–1927 ja 1929–1953 sekä toimi sen sihteerinä 1940–1949Kai Häggman: Kivelle perustettu. Suomen Kirjailijaliitto 1897-2017. Otava 2017, s. 534–535.. Vuosina 1924–1946 hän toimi Suomen Näytelmäkirjailijaliiton sihteerinä ja vuosina 1946–1965 puheenjohtajanaInkeri Kilpinen (toim.): Suomen näytelmäkirjailijaliitto, jäsenmatrikkeli 1921 1921–1981.. Jalkanen oli teatterilehti Naamion toimittaja 1930–1940 ja Yleisradion dramaturgi 1935–1942.
Jalkasen puoliso oli opetusneuvos Hilma Jalkanen, o.s. Syvälahti. Heidät on haudattu Honkanummen hautausmaalle. Heidän poikansa oli miekkailija Kauko Jalkanen, ja taikuri Jussi Jalkanen puolestaan on Kauko Jalkasen poika.
Kirjallinen tuotanto Jalkanen käytti runoissaan vapaamuotoista mittaa jo vuonna 1912. Häntä pidetään tässä suhteessa uranuurtajana Suomessa, joskin hän käytti myös perinteisiä runomittoja vapaamuotoisten runojen rinnalla. Jalkasen tuotantoon sisältyy lisäksi näytelmiä ja kuunnelmien käsikirjoituksia. Hän myös suomensi useita teoksia.Juhani Kohonen ja Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita. Otava 2004, s. 76.
Teokset Kevät, runokokoelma. 1912 Rakkausuhri, runokokoelma. 1914 Jokamies, näytelmä. 1916 Elämän helle, runokokoelma. 1919 Musta nainen: piirteitä taiteilijan elämästä, romaani. 1919 Esseitä ja arvosteluja. 1919 Nuori Marius: viisinäytöksinen murhenäytelmä. 1920 Elämän viisautta. 1920 Pyhä yö: joulumysteriö. 1924. (musiikin sovittanut Armas Maasalo) Prinsessa Cecilia, radiokuunnelma. 1936 Pyhä mysteeri, radiokuunnelma. 1940 Verisynti: kaksiosainen kilvoittelu hyvästä ja pahasta, elämästä ja kuolemasta, näytelmä. 1950 Kotipihlaja, kaksinäytöksinen näytelmä. 1952 Aavelaiva, radiokuunnelma. 1955 Yösielu, viisinäytöksinen näytelmä. 1956 Kirjallinen kevät. Kuvauksia ja muistelmia Suomen Kirjailijaliiton vaiheista. WSOY 1956Suomen Kirjailijat 1809-1916. SKS 1993, s. 297.
Palkinnot Bergbomin kirjallisuuspalkinto, 1951 Suomen näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki.
Lähteet Päijät-Häme wiki (Viitattu 5.8.2015)
Viitteet
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset näytelmäkirjailijat Luokka: Suomentajat Luokka: Suomalaiset käsikirjoittajat Luokka: Suomalaiset dramaturgit Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka: Suomalaiset toimittajat Luokka: Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet