Pielpajärven erämaakirkko () on Inarin seurakunnan kirkko Inarissa. Se sijaitsee Inarijärven pohjoispuolella, noin kymmenen kilometriä Inarin kirkonkylästä koilliseen. Kirkolle ei ole tietä, vaan sinne johtaa viiden kilometrin mittainen, ympäri vuoden avoinna oleva patikkareitti. Kirkko on maailman pohjoisin puinen ristikirkko.
Kirkko on aina avoinna vierailijoille. Vierailumaksu on viisi euroa. Nykyisin kirkossa pidetään vuosittain kaksi jumalanpalvelusta: lankalauantaina ja juhannuspäivänä. Se on kesäisin suosittu vihkikirkko.
Kirkon läheisyydessä sijaitsee erillinen tulentekopaikka ja päivätupa turisteille. Historia Pielpajärvi oli aikaisemmin inarilaisten talvikylä, johon kokoonnuttiin markkinoille, kuuntelemaan kiertäviä saarnaajia ja hoitamaan kirkolliset toimitukset, mutta varsinaista kylää ei siellä koskaan ole ollut. Sinne tulivat myös verottajien edustajat keräämään vuotuiset veronsa. Pahimmillaan inarilaisten oli maksettava veroja kolmelle eri taholle: Tanskalle, Ruotsille ja Venäjälle. Pielpajärvellä on kuitenkin ollut asutusta jo tuhansien vuosien ajan, mistä kielivät paikalliset arkeologiset löydöt. Talvikylässä on asuttu väliaikaisesti ainakin 1400-luvulta alkaen. pienoiskuva|right|Juhannusjumalanpalvelus Pielpajärvellä. pienoiskuva|right|Kirkon sisätilat Ensimmäinen kirkko, Kuningatar Kristiinan kirkko, valmistui Pielpajärvelle vuosien 1646–1648 välillä. Kirkko lahosi paikoilleen ja uusi kirkko valmistui 1760.
Kirkkokentällä oli kirkkotupia, joissa väki asusti kirkolla käyntien ajan. 1800-luvun loppupuolella siellä oli myös pappila ja väentupa, talli ja navetta sekä muutama talo. Hautausmaata Pielpajärvellä ei ole koskaan ollut, koska vainajat haudattiin Inarinjärven saariin. 1700-luvulla käytössä oli Pielpanniemen tuntumassa sijaitseva Vanha Hautuumaasaari ja myöhemmin Ukonsaaren vieressä sijaitseva Hautuumaasaari.
Kirkko säilyi käytössä 1800-luvun loppuun. Vuonna 1895 alettiin rakentaa uutta kirkkoa Juutuanjoen suuhun. Silloin Inarin kylään oli syntynyt pysyvää asutusta, ja kirkko haluttiin siirtää sinne. Pommitus tuhosi Inarin kirkon vuonna 1940. Sinä kesänä otettiin Pielpajärven erämaakirkko uudelleen käyttöön ja siellä vietettiin juhannuskirkkoa. Siitä lähtien Pielpajärvellä on vuosittain pidetty juhannusjumalanpalvelus.
Joidenkin kertomusten mukaan lapsensa tappanut piika olisi haudannut lapsensa kellotornin perustuksiin, mutta mitään todisteita ei siitä löytynyt kirkkoa korjatessakaan 1960-luvulla. Väitetään kuitenkin, että levoton sielu joskus itkee kellotornissa yksikseen. Kellotornin keskuspuuta kiertää rakentajien siihen veistämä teksti, joka kuuluu: Herraa kiittäkööt kaikki, jotka elos on.
Nykyiseen asuunsa kirkko korjattiin vuoden 1846 tienoilla, jolloin myös korotettiin sakariston ovia, koska silloinen kappalainen J. W. Durchman valitti, että ei ollut omiaan lisäämään kirkkokansan hartautta, jos pappi sakastista tullessaan löi päänsä oven kamanaan ja hoippui puolipökerryksissä alttarille. Museovirasto kunnosti vuosina 1975–1976 kirkkoa perinteisin työmenetelmin.
Maatiainen ry valitsi kirkon ja sen lähiympäristön vuoden perinnemaisemaksi vuonna 2021.
Vuonna 2022 kirkon tontille tuotiin lampaita laiduntamaan, minkä avulla oli tarkoitus suojella paikallista ruohovartista kasvistoa. Metsähallitus organisoi lampaille kesäkuukausiksi vapaaehtoiset paimenet, jotka vaihtuvat viikon välein.
Vuosina 2024–2027 kirkkoon tehdään mittava konservointityö, jossa muun muassa tervataan kirkon paanukatto ja poistetaan vierailijoiden kirkkoon tekemiä töhryjä. Kunnostustyön kustannusarvio on 300 000 euroa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Pielpajärven erämaakirkko
Kirkosta Museoviraston restaurointisivulla (Internet Archivessa) Pielpajärven erämaakirkko Retkipaikka-blogissa Aaro A. Nuutinen : Vanha kirkko yksin erämaassa..., Aamulehti, 19.03.1939, nro 76, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Inarin nähtävyydet Luokka:Inarin kirkkorakennukset Luokka:Suomen puiset ristikirkot Luokka:Suomen 1700-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat