Raimo Ilmari Helminen (s. 11. maaliskuuta 1964 Tampere) on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja pelaajauransa lopettanut jääkiekkoilija, joka pelasi pitkän uran keskushyökkääjän pelipaikalla. Helminen pelasi SM-liigassa ainoastaan yhdessä joukkueessa, Tampereen Ilveksessä. Lisäksi hän edusti Yhdysvalloissa NHL:ssä New York Rangersia, Minnesota North Starsia ja New York Islandersia sekä Ruotsissa Malmötä. Helminen voitti maailmanmestaruuden lisäksi sekä Suomen- että Ruotsin-mestaruuden ja Euroopan cupin.Mennander, A. & Mennander P. 2004, s. 172 Peliuransa jälkeen hän on valmentanut Suomen 20-vuotiaiden maajoukkuetta, Ilvestä, KHL-seura Barys Astanaa ja Kazakstanin maajoukkuetta. Kausilla 2016–2019 Helminen toimi KHL-seura Jokerien apuvalmentajana. Kaudeksi 2020–2021 hän solmi päävalmentajasopimuksen TPS:n kanssa. Helminen toimii Lappeenrannan SaiPan päävalmentajana vuoteen 2027 ulottuvalla sopimuksella.
Helminen pelasi seuratasolla ammattilaisena 26 vuotta. Hän aloitti SM-liigassa kaudella 1982–1983, ja hänen viimeinen kautensa oli kausi 2007–2008. Häntä pidetään Ilveksen tunnuskuvana. Suomen maajoukkueessa Helminen pelasi 331 ottelussa. Määrä oli miesjääkiekkoilijoiden maailmanennätys, ennen kuin sveitsiläinen Andres Ambühl ohitti sen keväällä 2024. Helminen pelasi Suomen edustusjoukkueessa 19 arvoturnauksessa. Joukossa ovat kuudet olympialaiset. Helmisellä on yhteensä kuusi MM- ja kolme olympiamitalia.
Helminen tunnettiin pelaajana lähinnä pelinrakentajana, ja monesti hän syöttikin mieluummin joukkuetoverilleen ennen kuin yritti itse laukoa. Hänet muistetaan myös vaatimattomana ja hiljaisena miehenä, joka ei haastatteluissa sanonut montakaan sanaa. Uran jälkeen Helmistä on muistettu monilla kunnianosoituksilla. Hänet on valittu jääkiekkoleijonaksi, ja Ilves on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 41 ja Suomen maajoukkue pelinumeron 14. Helmisen pelaajauraa varjostivat veroepäselvyydet, jotka syntyivät Malmön pelivuosilta.
Nuoruus Raimo Helminen syntyi 11. maaliskuuta 1964 Tampereen Koivistonkylässä asuneiden Sylvi ja Jyrki Helmisen perheeseen toisena lapsena. Isosisko Terhi on kaksi vuotta vanhempi.Laitinen, s. 7. Raimo aloitti jääkiekkoharrastuksen varhain, sillä kotitalon lähellä oli kenttä, joka jäädytettiin talvisin. Kesällä hän pelasi myös jalkapalloa ja harrasti yleisurheilua päälajinaan seiväshyppy. Jalkapalloa Helminen pelasi 15-vuotiaaksi asti Tampereen Pallo-Veikoissa, ja hän oli useasti mukana SM-lopputurnauksessa.
Helminen sai lempinimen Raipe jo nuorena, ja se on seurannut häntä koko pelaajauran ajan. Nimen keksijästä ei ole tietoa, ei myöskään ajankohdasta, mutta Raipeksi häntä kutsuttiin jo alle kouluikäisenä Koivistonkylän kentällä.
Jääkiekkoura Juniorisarjoissa KooVeessa ja Ilveksessä Helmisen ensimmäinen joukkue ei ollut Ilves, vaan KooVee, johon hän liittyi vuonna 1971. Tuohon aikaan KooVee oli ainoa joukkue, jolla oli Koivistonkylässä sarjatoimintaa nuorimmissa ikäluokissa. KooVeessa hän pelasi F- ja E-junioreissa vuodet 1971–1977.Laitinen, Vesa: Raipe: vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä, s. 153.
Ilvekseen Helminen siirtyi D-juniori-ikäisenä syksyllä 1977, ja hän pelasi Ilveksen juniorijoukkueissa kevääseen 1983 asti. Viimeisellä kaudellaan hän pelasi myös jo Ilveksen edustusjoukkueessa SM-liigassa. Hän voitti ensimmäisen SM-mitalinsa 14-vuotiaana vuonna 1978, kun Ilveksen D-juniorit sijoittuivat pronssille. B-junioreissa hän sai hopeaa vuonna 1981, ja seuraavana vuonna tuli sekä B- että A-junioreiden Suomen-mestaruus. Vielä vuonna 1983 mitaleihin tuli lisää A-junioreiden SM-hopea.
Läpimurto Ilveksessä ja Suomen-mestaruus Ilveksen liigajoukkueeseen Helminen nousi 18-vuotiaana kaudella 1982–1983. Nuorelle tulokkaalle kaavailtiin suurta roolia, sillä hän syrjäytti kokeneemman Kari Järvisen valmentaja Seppo Hiitelän suunnitelmissa ennen kauden alkua. Varusmiespalvelustaan suorittanut Helminen ei kuitenkaan pystynyt vakuuttamaan ensimmäisissä peleissään. Hänet pudotettiin loppukaudeksi neloskenttään, ja Järvinen pääsi takaisin isompaan rooliin.Mustonen, s. 55–56. Ensimmäisen SM-liigamaalinsa Helminen teki 6. marraskuuta 1982 Rauman Lukkoa vastaan.Laitinen, s. 155. Yhteensä Helminen teki ensimmäisellä kaudellaan kaksi maalia ja kolme maaliin johtanutta syöttöä (2+3). Ilves sijoittui Helmisen ensimmäisellä kaudella SM-liigan kolmanneksi, kun se voitti Tapparan pronssiottelussa.Mustonen, s. 69.
Toisella kaudellaan Helminen nousi nopeasti Ilveksen avainpelaajien joukkoon ja teki yhteensä 37 runkosarjaottelussa. Ilveksen kausi oli kuitenkin vaikea, eivätkä nuoret tähdet olleet vielä aivan valmiita kantamaan vastuuta.Mustonen, s. 82. Kesällä 1984 Helmisen tuleva NHL-urakin sai alkunsa, kun New York Rangers varasi hänet varaustilaisuudessa toisella kierroksella koko varaustilaisuuden 35. pelaajana. Kykyjenetsijät olivat alkaneet pitää häntä Euroopan parhaana hyökkääjänä hyvin menneiden nuorten MM-kilpailujen ansiosta. Kausi 1984–1985 sujui Ilveksen ja Helmisen kannalta toivotusti. Ilves voitti liigan mestaruuden, ja Helminen oli merkittävässä roolissa joukkueen ykkösketjun keskushyökkääjänä; laitahyökkääjinä olivat Mikko Mäkelä ja Jari Neuvonen. Runkosarjassa Helminen sai 21+36 pistettä ja sijoittui pistepörssissä kolmanneksi edellään vain samassa ketjussa pelannut Mäkelä ja pistepörssin voittanut Matti Hagman. Ilveksen mestaruuden kannalta tärkein pelaaja oli kuitenkin kakkoskentän keskushyökkääjä Risto Jalo, joka ratkaisi sekä neljännen että viidennen, viimeisen loppuottelun TPS:a vastaan, vaikka hänet kannettiin paareilla pois jäältä viimeisen ottelun ensimmäisessä erässä.Mennander, A. & Mennander, P. 2004, s. 180–181.
NHL-ura ja selkävamma Mestaruuskauden jälkeen Ilveksen joukkue hajosi. Helminen siirtyi New York Rangersiin kesällä 1985, ja hänen seurakaverinsa Ville Sirén, Mikko Mäkelä ja Ari Haanpää saivat myös NHL-sopimukset.Mustonen, s. 119. Helminen saapui Rangersiin hyvään aikaan, sillä joukkuetta oli aiemmin valmentanut eurooppalaisia pelaajia suosinut Herb Brooks ja häntä seurasi Ted Sator, joka myös arvosti eurooppalaisia. Helminen pelasikin hyvän tulokaskauden pääasiassa Rangersin kakkos- tai kolmoskentässä ja kamppaili peliajasta toisen tulokkaan, Mike Ridleyn kanssa.Kostiainen, s. 37. Yhteensä Helminen pelasi 66 ottelua ja teki kymmenen maalia sekä antoi 30 maaliin johtanutta syöttöä. Rangersinkin kausi sujui kokonaisuudessaan hyvin, sillä nuori joukkue eteni Stanley Cupin välieriin. Ne Rangers kuitenkin hävisi tulevalle mestarille Montreal Canadiensille.Mennander & Porttila & Saari, s. 15. Helmisen rooli jäi pieneksi pudotuspelivaiheessa, missä hän pelasi vain kaksi ottelua.
Kesällä 1986 Helmisen Rangers-ura kääntyi alamäkeen, kun joukkue uusi johtoaan. Uusi valmentaja ei löytänyt sopivaa roolia Helmiselle, joka istuikin useita otteluita katsomon puolella ja pelasi myös farmissa New Haven Nighthawksissa. Kauden loppupuolella Helminen kaupattiin Minnesota North Starsiin, jonka kausi kuitenkin loppui nopeasti, sillä joukkue ei päässyt pudotuspeleihin.Kostiainen, s. 37–38.
Seuraavaksi kaudeksi Helmisen piti palata Minnesotaan, mutta hän päätyi takaisin Ilvekseen. Hän sai nimittäin jännetupentulehduksen ja sittemmin kämmenen murtuman maajoukkueleirillä ennen vuoden 1987 Kanada cupia. Turnauksen jälkeen Helminen lähti suoraan Minnesotan harjoitusleirille, mutta käsi loukkaantuneena ei pystynyt antamaan näyttöjä. Minnesota ei siksi halunnut tehdä sopimusta, ja Helminen päätti palata Suomeen.Laitinen, s. 19. Helminen liittyi Ilvekseen kesken kauden 1987–1988 ja vahvisti ennestäänkin kilpailukykyistä joukkuetta. Ilves voittikin SM-liigan runkosarjan, mutta pudotuspeleissä Lukko voitti Ilveksen välierissä suoraan kolmessa ottelussa, mikä oli SM-liigan suurimpia yllätyksiä. Helminen pelasi henkilökohtaisesti hyvän kauden, ja hänet valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.Mennander, A. & Mennander, P. 2004, s. 202–203.
NHL-välivuoden jälkeen Helmisestä oltiin jälleen kiinnostuneita Pohjois-Amerikassa, ja kaudeksi 1988–1989 hän teki sopimuksen New York Islandersin kanssa. Helmisen kausi kuitenkin epäonnistui täysin, sillä hän kärsi pahoista selkäkivuista. Välillä hän ei pystynyt iskiaksen takia edes kävelemään kunnolla, ja hän pelasi NHL:ssä kauden aikana vain parikymmentä ottelua. Loppukauden hän pelasi AHL-liigan Springfield Indiansissa. Tässä vaiheessa uran jatkokin oli epävarma, mutta vanha joukkuekaveri Risto Jalo suositteli Helmiselle hieroja Leo Saariota, joka oli hoitanut Jaloakin. Saarion avulla Helmisen selkäkivut saatiin hoidettua muutaman vuoden kuluessa.Laitinen, s. 20–21.
Ruotsin vuodet Helminen palasi Islanders-vuoden jälkeen takaisin Eurooppaan, hieman yllättäen Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Malmö IF:ään, jonka omistaja Percy Nilsson oli päättänyt nostaa seuransa Elitserieniin. Helmisen ensimmäinen kausi Ruotsissa oli loukkaantumisten takia rikkonainen, vaikka hän teki keskimäärin kaksi pistettä ottelua kohti. Lisäksi Helminen teki MoDota vastaan maalin, joka ratkaisi Malmön nousun Elitserieniin.Mennander & Porttila & Saari, s. 18
Heti ensimmäisellä kaudellaan Elitserienissä Malmö yllätti ja oli runkosarjan viides, mutta putosi jatkosta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Toinen kausi (1991–1992) olikin sitten menestys. Djurgården oli voittanut kolme Ruotsin-mestaruutta peräkkäin, mutta keväällä 1992 Malmö katkaisi Djurgårdenin valtakauden kukistamalla sen finaaleissa voitoin 3–2. Helmisestä tuli neljäs pelaaja, jolla on sekä Suomen- että Ruotsin-mestaruus.Mennander & Porttila & Saari, s. 18–19.
Kauteen 1992–1993 Malmö lähti puolustamaan mestaruutta, mutta hävisi välieräsarjan Brynäsille. Helminen pelasi kuitenkin tehojen kannalta siihen mennessä parhaan Ruotsin-kautensa, ja hän oli kolmas Elitserienin runkosarjan pistepörssissä.Mennander & Porttila & Saari, s. 19. Pisteitä kertyi runkosarjassa 42, joista maaleja oli 9 ja syöttöpisteitä 33. Samalla kaudella Malmö voitti seurajoukkueiden Euroopan cupin, ja Helmisestä tuli ensimmäinen turnauksen voittanut suomalaispelaaja. Noihin aikoihin Helminen oli ehkä koko Euroopan kovapalkkaisin jääkiekkoilija.
Kausi 1993–1994 oli jälleen menestyksekäs Malmölle. Joukkue voitti mestaruuden, ja Helminen oli sen johtohahmoja. Hän pelasi alkukauden Ilveksen-aikaisen joukkuetoverinsa Mikko Mäkelän kanssa ennen tämän loukkaantumista. Tulosta syntyi sen jälkeenkin, ja Helminen voitti Ruotsin Elitserienin pistepörssin ensimmäisenä ulkomaalaisena pelaajana. Suomalaisten menestyksen täydensi Luulajan Mika Nieminen, joka oli pistepörssin toinen. Helminen teki 20+34 pistettä pelaamissaan 38 ottelussa.Laitinen, s. 154. Kaudet 1994–1995 ja 1995–1996 eivät sujuneet enää aivan yhtä hyvin Malmöltä eikä Helmiseltä. Viimeisen kauden epäonnistumiseen osasyynä saattoi olla se Helmisen jo kesällä 1995 tekemä päätös, että tuleva kausi jäisi hänen viimeisekseen Ruotsissa.
Paluu Ilvekseen Mitaleita ja tunnustuksia thumb|Helminen pyörittämässä Ilveksen ylivoimaa Bluesia vastaan. Helminen palasi SM-liigaan ja Ilvekseen kaudeksi 1996–1997. Hänet olisi halunnut palkata useakin seura, vahvimmin HIFK, mutta hän oli päättänyt palata Ilvekseen.Mustonen, s. 314. Helminen ei kuitenkaan voinut enää käyttää Ilveksessä tuttua pelaajanumeroaan 14, sillä tämä Lasse Oksasen vanha numero oli jäädytetty pari kautta aikaisemmin. Tästä lähin Helmisellä oli Ilveksessä numero 41.