Kiinalaisella vesikidutuksella tarkoitetaan henkistä kidutusmenetelmää, jossa uhri sidotaan ja hänen päähänsä tiputetaan tasaisin tai epätasaisin väliajoin pieni tippa vettä. Veden tippuminen samaan kohtaan herkistää tuntoaistia ja saa aistimuksen muuttumaan ennen pitkää kivuksi. Myös ajan käsitys heikkenee ja eri pisaroiden välillä olevat sekunnit muuttuvat tuskaiseksi odotukseksi. Tätä kidutuksen muotoa kuvaili ensimmäisenä Hippolytus de Marsiliis 1500-luvulla Italiassa.
Todisteita käytöstä Ei ole todistettu, että tätä kidutusmuotoa olisi koskaan käytetty Kiinassa. Nimityksen ”kiinalainen vesikidutus” suosio on peräisin kahdesta lähteestä: ensimmäinen oli kahlekuningas Harry Houdinin vuonna 1913 esittelemä temppu ”kiinalainen vesikidutusselli” (). Siinä Houdini oli sidottu ylösalaisin vedellä täyttyvään lasi- ja teräshäkkiin, josta hän pakeni. Toinen vaikuttaja olivat Sax Rohmerin 1930-luvulla julkaistut kertomukset, joissa kiinalainen suurroisto Fu Manchu alistaa uhrinsa keksimilleen kidutusmenetelmille. Lisäksi viktoriaanisella ajalla englannin kielessä käytettiin erilaisia slanginimityksiä, joissa ”kiinalaisella” (Chinese) tarkoitettiin jotain hämmentävää tai osin järjetöntä.
Hippolytus de Marsiliista on pidetty kiinalaisen vesikidutuksen keksijänä. Havaittuaan, että yksittäiset vesitipat kivelle kaiversivat siihen ajan kuluessa kolon, hän päätti kokeilla menetelmää ihmiseen. ”Uhrit sidottiin niin, etteivät he voineet liikkua, ja kylmää vettä tiputettiin hiljalleen pienelle alueelle ruumista. Otsan huomattiin olevan kaikkein otollisin alue tälle kidutusmuodolle: vanki saattoi nähdä jokaisen pisaran putoamisen, mikä lopulta johti vauhkoontumiseen.”
Katso myös Vesikidutus
Aiheesta muualla Houdinin kiinalainen vesikidutusselli straightdope.com Tietoa termin alkuperästä
Luokka:Kidutusmenetelmät