Edvard (Eetu) Karjalainen (27. syyskuuta 1895 Juuka – 4. toukokuuta 1965 Kajaani) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana 1936–1948 ja 1951–1962 sekä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1952–1953.

Elämä Nuoruusvuodet Eetu Karjalaisen vanhemmat olivat torppari Matti Karjalainen ja Riitta Kortelainen. Kansakoulun käytyään hän työskenteli sähkötyömiehenä. Vuonna 1919 Karjalainen palkattiin Kainuun Osuusliikkeen myymälänhoitajaksi Kuhmoniemeen ja 1927 hänestä tuli liikkeen Kajaanin pääkonttorin varastonhoitaja.

Työväenliikkeeseen ja kunnallispolitiikkaan Karjalainen lähti jo varhain sosialidemokraattiseen järjestötoimintaan ja ammattiyhditysliikkeeseen. Hän vaikutti muun muassa Suomen Sosialidemokraattisessa Nuorisoliitossa ja oli myöhemmin Suomen Liiketyöntekijäin Liiton Kajaanin osaston puheenjohtaja. Vuonna 1925 Karjalainen valittiin Kuhmoniemen kunnanvaltuustoon ja 1930 Kajaanin kaupunginvaltuustoon. Vuoden 1933 kunnallisvaaleissa maaherra Eero Pehkonen hylkäsi kaikki Kajaanin sosialidemokraattien ehdokaslistat, jolloin kaupunginvaltuustoon tuli pelkkiä porvareita. Karjalaisen kohdalla syyksi kerrottiin, että hän oli toiminut valtionapua saaneen Kajaanin Työväen Näyttämön tilintarkastajana.

Valtakunnanpolitiikassa Vuonna 1936 Karjalainen valittiin eduskuntaan ja hän palasi myös kaupunginvaltuuston jäseneksi. Karjalainen luopui samalla varastonhoitajan työstään ja ryhtyi täyspäiväiseksi poliitikoksi. Hän istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti 26 vuotta lukuun ottamatta vaalikautta 1948–1951. Karjalainen toimi politiikassa usein omapäisesti. Vuoden 1943 presidentinvaaleissa hän ajoi puoluejohdosta poiketen K. J. Ståhlbergin ehdokkuutta ja esitti myös sotasyyllisyysprosessin aikana eriäviä näkemyksiä.

1940-luvun lopussa Karjalainen ajoi ahkerasti valtionyhtiö Otanmäki Oy:n perustamista. Joulukuussa 1952 hänestä tuli Urho Kekkosen johtaman hallituksen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri, kun Onni Peltonen joutui valtakunnanoikeuteen niin sanotussa salaputkijutussa. Karjalaisen ministerinpesti päättyi hallituksen hajoamiseen seuraavana kesänä. 1950-luvun jälkipuoliskon puoluehajaannuksen aikana Karjalainen edusti Väinö Leskisen ja Emil Skogin kannattajien välillä tasapainotelleita "kolmaslinjalaisia". Vuoden 1957 puoluekokouksessa hän asettui Leskisen mukana Väinö Tannerin taakse.

Karjalainen toimi presidentin valitsijamiehenä 1937, 1940, 1943, 1950 ja 1956. Hän oli myös SDP:n puoluetoimikunnan jäsen ja Kainuun sosialidemokraattisen piirin puheenjohtaja sekä Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Karjalainen toimi lisäksi muun muassa Otanmäen hallintoneuvoston puheenjohtajana ja kuului Rautaruukin hallintoneuvostoon.

Perhe Eetu Karjalaisen puoliso oli Laura Maria Kovanen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1925.

Lähteet

Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen ministerit Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Kajaanin kaupunginvaltuutetut Luokka:Kuhmon kaupunginvaltuutetut Luokka:Oulun vaalipiiri Luokka:Oulun läänin eteläinen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1895 syntyneet Luokka:Vuonna 1965 kuolleet