Woodstock oli 15.−18. elokuuta 1969 New Yorkin osavaltiossa järjestetty suuri musiikkifestivaali. Tapahtuma järjestettiin Bethelin pikkukaupungin liepeillä White Laken kylän heinäniityillä. Neljän nuoren miehen järjestämässä nelipäiväisessä festivaalissa esiintyi suuri joukko aikansa populaarimusiikin tähtiä. Yleisöä paikalle tuli yhteensä noin 500 000, ja kerrallaan paikalla oli parhaimmillaan 300 000 ihmistä. Suurin osa päästettiin sisään ilmaiseksi.
Suuresta ihmismäärästä ja huonosta säästä huolimatta tapahtuma oli rauhanomainen ja musiikillisesti korkeatasoisena pidetty. Woodstock on saanut maineen hippiliikkeen ja koko 1960-luvun loppuhuipentumana.
Järjestäjät thumb|Michael Lang, yksi Woodstockin neljästä järjestäjästä, vuonna 2009. Woodstockin alullepanijoina ja järjestäjinä toimivat neljä nuorta miestä: John P. Roberts, Joel Rosenman, Michael Lang ja Artie Kornfeld.The Woodstock Festival of 1969
John Roberts oli apteekki- ja hammastahnavalmistajan perijä, jolla oli miljoonien dollarien rahasto. Joel Rosenman oli Yalen lakikoulusta valmistunut kitaristi. Miehet olivat tavanneet vuonna 1966 ja ryhtyneet kämppäkavereiksi. He suunnittelivat kirjoittavansa televisioon tilannekomediasarjan, jossa kaksi rikasta mutta hölmöä kaverusta kokeilee epäonnisesti erilaisia hulluja liikeideoita. Saadakseen ideoita tulevaan sarjaansa miehet laittoivat maaliskuussa 1966 ilmoitukset The Wall Street Journaliin ja The New York Timesiin: ”Nuoret miehet, joilla on rajattomasti pääomaa, etsivät kiinnostavia ja laillisia sijoitusmahdollisuuksia ja liikeideoita”. He saivat tuhansia vastauksia ja alkoivat samalla kiinnostua riskipääomasijoittamisesta televisiosarjansa sijaan.
Artie Kornfeld oli Capitol Recordsin varapääjohtaja, ja hän oli kirjoittanut kolmisenkymmentä hittisingleä. Michael Lang omisti kaupan Floridassa, hän oli rockyhtye Trainin manageri ja tuottanut vuonna 1968 suuren kaksipäiväisen Miami Pop Festivalin. Lang tutustui Kornfeldiin ja muutti pian Kornfeldin ja tämän vaimon asuntoon. Miehet kehittelivät ideoita kulttuurinäyttelystä, rockkonsertista ja rocknäytöksestä sekä levytysstudiosta New Yorkin Woodstockissa. Paikka keksittiin siitä, että kaverusten idoli Bob Dylan asui Woodstockin kylässä.
Lang ja Kornfeld tarvitsivat rahaa festivaaliin ja levytysstudioonsa, ja heidän asianajajansa ehdottivat heille Robertsia ja Rosenmania. Nelikko tapasi toisensa helmikuussa 1969 New Yorkissa.
Järjestelyt Woodstockin järjestäjät ovat kertoneet erilaisia tarinoita festivaali-idean keksijästä. Langin ja Kornfeldin mukaan Woodstockista oli alun perinkin tarkoitus tulla kaikkien aikojen suurin musiikkifestivaali. Langin mukaan miesten toisessa kohtaamisessa keskusteltiin puolen miljoonan dollarin budjetista ja 100 000 ihmisen yleisöstä. Lang kertoo alkaneensa etsiä festivaalipaikkoja syksyllä 1968, jo ennen kuin hän tapasi kolme kumppaniaan. Rosenman ja Roberts kuitenkin väittävät olleensa festivaalin idean takana. Heidän mukaansa Kornfeld ja Lang halusivat vain studion ja sen markkinoimiseksi juhlat rockkriitikoille ja levy-yhtiöiden johtajille. Jossain vaiheessa Rosenman ja Roberts ehdottivat rockkonserttia, ja sen tuloilla rahoitettaisiin studio.
Nelikon kolmannessa tapaamisessa kehitettiin idea 50 000 katsojan festivaalista. Miehet perustivat maaliskuussa 1969 yhtiön nimeltä Woodstock Ventures, ja jokaisella oli siitä 25 prosentin osuus.
thumb|3 päivää rauhaa ja musiikkia. Woodstockin lehtimainos toukokuussa 1969 kun pitopaikan oli vielä tarkoitus olla Wallkill. Yhtiö alkoi etsiskellä konsertille pitopaikkaa New Yorkin maaseudulta. Järjestäjät olivat halunneet pitää festivaalin Woodstockin kylässä tai lähellä sitä, mutta sopivaa paikkaa ei sieltä löytynyt. Lopulta maaliskuussa Wallkillin kunnasta vuokrattiin maata 10 000 dollarilla. Teollisuusalueeksi kaavoitetun sijainti oli hyvä ja siellä oli tarvittavat mukavuudet. Sen teollinen ilmapiiri vaivasi kuitenkin Langia, joten yhtiö jatkoi korvaavan paikan etsimistä.
Festivaalille keksittiin tunnuslause ”Kolme päivää rauhaa ja musiikkia”, sillä tarkoituksena oli korostaa tapahtuman rauhanomaisuutta ja sodanvastaisuutta. Festivaalin tunnuksen suunnitteli taiteilija Arnold Skolnick. Tunnuksessa on rauhankyyhkyä muistuttava lintu sekä kitara; lintu on tosin alun perin tehty muistuttamaan naukumatkijalintua.
Järjestäjät alkoivat kerätä festivaalille esiintyjiä. Jotta epävarmalle festivaalille saatiin varattua tunnettuja esiintyjiä, heille piti luvata poikkeuksellisen suuret osallistumispalkkiot. Jefferson Airplanelle, The Wholle ja Creedence Clearwater Revivalille luvattiin noin 12 000 dollaria, ja yhteensä palkkioita maksettiin 180 000 dollaria. Jimi Hendrix sai suurimman palkkion, 32 000 dollaria. Sopimuksen mukaan hän oli pääesiintyjä ja viimeinen esiintyjä. Woodstockissa asunutta Bob Dylania ei konserttiin saatu esiintymään. Muita kieltäytyneitä tai viime hetkellä peruneita tähtiä olivat esimerkiksi The Doors, Led Zeppelin, Joni Mitchell, Procol Harum ja Jethro Tull. The Beatlesin John Lennon osoitti kiinnostusta Beatlesin esiintymiseen, mutta neuvottelut Langin kanssa kariutuivat kolme kuukautta ennen festivaalia, kun Yhdysvaltain viranomaiset kielsivät Lennonilta maahantulon vanhan huumesyytteen vuoksi.Evans & Kingsbury 2019, s. 228.
Wallkillin asukkaat alkoivat vastustaa festivaalin järjestämistä, kun heille oli käynyt selväksi, paljonko tapahtumaan olisi tulossa katsojia ja millainen vasemmistolaiselta ja huumeiden käyttöön liittyvältä vaikuttava hippitapahtuma oli kyseessä. Wallkillin kaavoitusvalituslautakunta torjui festivaalin järjestämisen virallisesti 15. heinäkuuta sillä perusteella, että järjestäjien suunnitelmat olivat puutteelliset ja ulkovessat olivat kunnassa kiellettyjä.
Festivaalille löytyi pian uusi paikka Bethelin pikkukaupungista, White Laken kylästä. Paikallisen Elliot Tiberin vanhemmilla oli siellä heikosti menestyvä El Monaco -niminen lomakeskus, ja kaupunki oli jo antanut Tiberille luvan järjestää keskuksen mailla taide- ja musiikkifestivaali. Tiber otti yhteyttä Woodstock Venturesiin. Lang tuli tarkistamaan White Laken festivaalialueen ja totesi sen liian pieneksi. Tiber kertoo sitten ehdottaneensa pitopaikaksi ystävänsä Max Yasgurin maatilaa, jonka Lang totesi erinomaiseksi paikaksi festivaalille. Kornfeld tosin kertoo löytäneensä Yasgurin maatilan omien yhteyksiensä avulla. Lang vuokrasi Yasgurilta 600 eekkerin (noin 2,4 km2) alueen 75 000 dollarilla. Paikka oli heinäniityllä viitisen kilometriä Yasgurin kotitilalta. Yasgur oli rahapulassa, sillä kesän sateet olivat pilanneet heinäsadon.
Myös Bethelissä esiintyi festivaalin vastustusta, sillä asukkaat olivat lukeneet Wallkillin asukkaiden huolenaiheista. Max Yasgur puolusti kaavoituslautakunnan edessä voimakkaasti festivaalin järjestämistä, vaikkei ollutkaan hippien kanssa samaa mieltä hallituksesta, huumeista tai vapaasta rakkaudesta, sillä hänen mukaansa vapaus koskee kaikkia. Woodstock Ventures sai heinäkuun lopulla kaupungilta luvan konserttiin.
Elokuun alussa, kaksi viikkoa ennen festivaalia oli jo myyty 180 000 lippua. Keskeneräisellä esiintymislavalla järjestettiin paikallisia varten pieni esifestivaali 7. elokuuta. Jotkut kaupungin asukkaat vastustivat festivaalia viimeiseen asti ja pystyttivät tiesulkuja päivää ennen festivaalia. Yhtiö teki viime hetkellä elokuvasopimuksen Warner Brothersin kanssa.
Festivaalialue ja huolto thumb|Leiripaikka. thumb|Yleisöä konserttipaikalla. Lava näkyy kuvan takaosassa. Jotkut betheliläiset olivat perustaneet etupihoilleen kauppoja, ja jotkut tarjosivat ilmaista kahvia tai syötävää. Festivaalista tehdyssä elokuvassa näkyy Vassmerin sekatavarakauppa, joka oli auki viikonlopun ajan ja palveli tuhansia ihmisiä.Wyllie et al. 2016, s. 56–57. Alkoholia ja kaikenlaisia huumeita oli festivaalialueella helposti saatavilla, etenkin kannabista ja LSD:tä, joita käytettiinkin paljon.Wyllie et al. 2016, s. 64–66.
Festivaalialueen ruokapisteitä pyöritti newmexicolainen hippikommuuni Hog Farm. Se muodosti joidenkin vapaalla olevien newyorkilaispoliisien kanssa turvajoukot nimeltä ”Ole kiltti -joukot” (engl. the Please Force), jonka jäsenet sanoivat ihmisille tarvittaessa: ”Ole kiltti äläkä tee noin, tee jotain muuta.”Wyllie et al. 2016, s. 56.
Festivaalialueen aitojen ulkopuolella oli leiripaikka, jonne tulijat leiriytyivät. Käymälöitä ja pesupaikkoja oli harvassa, ja monet peseytyivät läheisessä Filippinlammessa. Alueelle pystytettiin improvisoituja telttoja, joissa avuliaat ihmiset auttoivat avuntarvitsijoita. Sairaalateltassa hoidettiin etenkin paljain jaloin liikkuneiden ihmisten haavoja sekä pahoista LSD-tripeistä kärsiviä. Ruokaa toimittaneen Food for Love -nimisen yrityksen ruokavarasto tyhjeni muutamassa tunnissa. Ilmainen ruokajakelupiste tarjosi koko festivaalin ajan kolme ateriaa päivässä: aamiaiseksi myslisekoitusta sekä lounaaksi ja päivälliseksi bulguria, riisiä ja vihanneksia. Lauantaista lähtien ruokatarjontaa täydensivät kansalliskaartin ja lääkintäjoukkojen helikopterit muun muassa tonnikalasäilykkeillä, makkaravoileivillä, suklaapatukoilla ja Coca-Colalla.Wyllie et al. 2016, s. 59–64.
Esiintymisalue Festivaalin päälava oli lähes 30 metriä leveä. Sitä ympäröi korkea puinen puutarha-aita, ja sen takana oli esiintyjien alue.Wyllie et al. 2016, s. 66–67. Pyöreä esiintymislava oli suunniteltu kääntymään jokaisen esityksen loputtua niin että seuraava esiintyjä olisi jo valmiina omalla lavapuoliskollaan. Lavan pyörät kuitenkin irtosivat heti ensimmäisen yhtyeen soitettua, eikä lavaa saatu koskaan pyörimään.Evans & Kingsbury 2019, s. 61.
thumb|Kuvassa näkyvissä suuria valaistus- ja kaiutinrakennelmia. Äänilaitteiston suunnittelusta, rakennuttamisesta ja koordinoinnista vastasi äänisuunnittelija Bill Hanley. Hän tuli paikalle 30 päivää ennen festivaaleja ja hyväksyi konserttipaikaksi ensimmäisen Michael Langin hänelle esittelemän niityn vilkaisematta edes muita. Hanley rakennutti päälavan alarinteeseen. Hän pystytti enintään 200 000 kuulijalle mitoitetut 16 kaiutinrivistöä ja 20 metrin korkuiset kaiutintornit. Puolen tonnin painoiset ja vajaan kahden metrin korkuiset kaiutinkaapit rakensi Altec Lansing -yhtiö. Valaistuksesta vastasi Chip Monck, joka oli hoitanut myös Montereyn popfestivaalin valaistuksen kaksi vuotta aiemmin. Lavan takana oli muuntaja, joka tarjosi 2 000 ampeerin sähkövirran. Virta otettiin Bethelistä 13 kilometrin mittaisilla kaapeleilla.Evans & Kingsbury 2019, s. 39, 56–57.
Koska Woodstockin tarkoitus oli alun perin olla musiikkifestivaalia laajempi taidefestivaali, myös päälavan ulkopuolella oli tapahtumia. Pääleirin itäpuolella oli avoin esiintymislava, jolla järjestettiin muun muassa joogaistuntoja ja yhteisrummutusta. Sivulavan lähettyvillä oli nukketeatteri, jossa järjestettiin esityksiä pitkin päivää. Puolentoista hehtaarin metsikössä oli kaksi polkua, ”Pääpolku” ja ”Nasta polku”, joiden varrella näki kaikenlaisia ihmisiä tarot-korttien tulkitsijoista meditoijiin ja huumekauppiaisiin. Intiaanipaviljongissa esiteltiin intiaanien nykytaidetta, ja leikkikentällä sai leikkiä keinuissa, telineissä, sokkeloissa ja heinäkasassa.Wyllie et al. 2016, s. 62–64.
Yleisö thumb|left|Festivaaliyleisöä. Woodstockia on jälkeenpäin kuvailtu hetkeksi, joka määritteli 1960-luvun rock-vastakulttuurin. Yleisöä yhdisti moni nuorille tärkeä yhteiskunnallinen kiistakysymys, joka jakoi kansakuntaa, kuten Vietnamin sodan vastustus, kansalaisoikeudet, seksuaalinen vallankumous ja huumeiden käyttö. Moni tuli paikalle myös musiikin, ilmaisunvapauden ja nuorison yhteisöllisyyden houkuttelemina, ja sana ”vaihtoehtoyhteiskunnan” suurimmasta tapahtumasta oli levinnyt jo ennen tapahtumaa.Evans & Kingsbury 2019, s. 8.