Mähkä eli lettomähkä (Selaginella selaginoides) on mähkäkasvien heimoon kuuluva pienikokoinen kellanvihreä erilaisitiöinen sanikkainen.Retkeilykasvio 1998, s. 40.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Mähkä.
Monivuotinen, sammalmaisen vaikutelman antava mähkä kasvaa 3–10 cm korkeaksi. Itiötähkättömät haarat ovat 2–3 cm pitkiä ja suikertelevat vaakasuorassa maanmyötäisesti. Tähkälliset haarat ovat pystyjä ja 3–10 cm pitkiä. Neljänä rivinä olevat lehdet ovat 1–3 mm pitkiä, kapeanpuikeita, harvaan hammaslaitaisia ja pehmeitä. Itiötähkät ovat yksittäin haarojen kärjissä. Itiölehdet ovat kapeanpuikeita ja kellertäviä. Tähkän alaosassa ovat isoitiöpesäkkeet ja yläosassa pikkuitiöpesäkkeet. Itiöpesäkkeet sijaitsevat lehtihangoissa. Mähkä itiöi Suomessa heinä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on kaksikotinen, lehtivihreätön ja hyvin pieni. Se jää osittain tai kokonaan itiön seinän sisään.Oulun kasvit 2005, s. 233.
Levinneisyys Mähkää tavataan pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa ja vuoristoalueilla. Euroopassa sitä kasvaa Britteinsaarten pohjoisosissa, Alpeilla, Karpaateilla, Kaukasuksella, Pyreneillä, Islannissa, suurimmassa osassa Fennoskandiaa sekä Pohjois-Venäjällä. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Siperian pohjoisosien Alaskaan sekä Kanadan ja Yhdysvaltojen havumetsävyöhykkeelle. Keski- ja Itä-Euroopasta mähkästä tunnetaan lukuisia fossiililöytöjä.Den virtuella floran: Dvärglummer Viitattu 28.8.2011.
Suomessa mähkää kasvaa jokseenkin yleisenä Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Harvinaisempana sitä tavataan Keski- ja Itä-Suomen pohjoisosissa sekä Ahvenanmaalla. Maan eteläosista laji on monin paikoin hävinnyt, muun muassa Etelä-Karjalasta, Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Mähkän levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2011.
Elinympäristö Mähkä kasvaa letoilla, lettorämeillä, lettokorvissa, tihkupinnoilla, puronvarsissa, rannoilla sekä rehevillä tunturikankailla ja -niityillä. Joskus lajia tapaa myös niittytöyräillä ja pientareilla. Laji on kalkinsuosija. Suomessa mähkä on monin paikoin hävinnyt soiden kuivattamisen myötä.Ålands flora 2010, s. 88.
Lähteet Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Mähkän eli lettomähkän levinneisyys Suomessa. Suomen Lajitietokeskus: Mähkä (lettomähkä) – Selaginella selaginoides Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Mähkä (Selaginella selaginoides) ITIS: Selaginella selaginoides
Luokka:Mähkäkasvit