Päivi Maria Räsänen (o.s. Kuvaja; s. 19. joulukuuta 1959 Sonkajärvi) on suomalainen kristillisdemokraattinen poliitikko, lääkäri ja kirjailija. Räsänen on toiminut kansanedustajana vuodesta 1995 lähtien. Hän on kotoisin Riihimäeltä ja hänen kotivaalipiirinsä on Hämeen vaalipiiri. Räsänen on toiminut Riihimäen kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1993.
Räsänen toimi vuosina 2004–2015 Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtajana, ja hänen edeltäjänsä oli Bjarne Kallis. Räsäsen kaudella puolue hyväksyi uuden periaateohjelman. Oppositiopolitiikassaan kristillisdemokraatit nostivat esiin laajasti sosiaali- ja terveyspoliittisia kysymyksiä. Räsänen toimi sisäministerinä Kataisen ja Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015.Vakaumuksena välittäminen s. 122 Puolueen puheenjohtajan tehtävässä Räsästä seurasi vuonna 2015 Sari Essayah.
Räsänen on pisimpään eduskuntapuolueen naispuolisena puheenjohtajana (2004–2015) toiminut suomalainen poliitikko.Mäkelä, Johanna. Naiset politiikan huipulla: Sukupuolittunut viestintä ja johtajuus. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. s. 49. Verkossa Puheenjohtajana Räsästä on kuvattu varovaiseksi uudistajaksi, jonka kaudella KD korosti sosiaali- ja terveyspoliittisia sekä perhepoliittisia kysymyksiä.
Räsänen on tullut tunnetuksi useista arvokysymyksiin liittyvistä puheenaiheista. Erityisesti homoseksuaalisuutta ja aborttia koskevat kannanotot ovat herättäneet huomiota. Räsäsen julkiset esiintymiset ovat toistuvasti heijastuneet myös kirkon jäsenmääriin: esimerkiksi vuoden 2013 lausuntojen seurauksena uutisoitiin ennätysmäisestä kirkosta eroamisen aallosta. Suurelle yleisölle Räsäsen on tulkittu osin tahattomastikin edustaneen kirkon ääntä ja asenteita. Kotimaa nimesi Räsäsen 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.
Räsänen on kirjoittanut kymmenen kirjaa.
Varhainen ura ja elämä Räsänen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Etelä-Karjalassa, Joutsenon Konnunsuolla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joutsenon lukiosta ja sai kuusi laudaturia vuonna 1978. Vuonna 1984 Räsänen valmistui 25-vuotiaana lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta ja työskenteli Riihimäen aluesairaalan sisätautien osaston lääkärinä vuosina 1985–1988, yksityislääkärinä 1988–1992 ja valtion työterveyslääkärinä 1992–1995.
Räsänen on kertonut, että alun perin hänen haaveenaan oli tulla tutkijaksi luonnontieteellisellä alalla. Hän pääsi opiskelemaan teknistä fysiikkaa, mutta päätyi lopulta lääketieteelliseen tiedekuntaan. Räsänen ei osallistunut nuoriso- tai opiskelijapolitiikkaan, mutta päätyi pohtimaan arvokysymyksiä lääketieteen opiskelijana. Räsänen on kertonut pohtineensa osallistumistaan abortin tekemiseen. Vuonna 1978 Räsänen päätyi opiskelijailtaan, jossa puhujina olivat lääkäri-kansanedustaja Ulla Järvilehto ja lääkäri Markus Viljanen. Illan jälkeen Räsänen ryhtyi vaikuttamaan aktiivisesti lääkäreiden arvokysymyksiin, joihin kuuluivat abortti, alkioiden asema sekä eutanasia. Räsänen toimi myös Suomen kristillisen lääkäriseuran hallituksessa. Räsäsen mukaan keskeinen kiintopiste oli lääketieteen etiikassa ja oikeudessa elämään.Erävalo 2014, s. 100–101
Poliittinen ura pienois|Räsänen vuonna 2009. 1990-luvun laman aikana Räsänen työskenteli työterveyslääkärinä, jolloin hän kertoo nähneensä vastaanotollaan yhteiskunnan ongelmat sekä työttömyyden ja konkurssin uhan vaikutukset. Räsänen on kertonut, että ajatus vaikuttamisesta kypsyi vähitellen ja hän halusi vaikuttaa ongelmien syihin pelkkien seurausten korjaamisen sijasta. Perhepolitikka oli tullut hänelle läheiseksi lasten syntymän kautta. Räsäsen mielestä Ahon hallitus ei ottanut riittävästi lasten hyvinvointia huomioon.
Kuntapäättäjänä Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Räsänen oli ensimmäistä kertaa ehdolla sitoutumattomana ehdokkaana, muttei tullut valituksi. Vuoden 1992 kuntavaaleissa Räsänen valittiin Riihimäen kaupunginvaltuustoon SKL:n ehdokkaana. Tammikuussa 1993 alkanut valtuustokausi osui keskelle pahinta lamaa, minkä johdosta leikkaukset ja irtisanomiset osuivat myös kuntapäättäjän työpöydälle. Räsänen on kuvannut poliittisen uransa aloitusta raskaimmaksi ja vaikeimmaksi vastuunkannokseen.
Kansanedustajana Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Räsänen oli puolueensa pääehdokas Hämeen vaalipiirissä. Räsänen valittiin eduskuntaan, ja hän otti voimakkaasti kantaa hallituksen perhepolitiikkaan.Vakaumuksena välittäminen s. 93 Vuonna 2003 Räsänen valittiin eduskuntaryhmänsä puheenjohtajaksi ja 2004 puolueen puheenjohtajaksi. Kesäkuussa 2011 hänestä tuli Kataisen hallituksen sisäministeri.
Kristillisdemokraattien puheenjohtajana (2004–2015) pienois|vasen|Päivi Räsänen vuonna 2012. Puheenjohtajaksi Räsänen nousi lokakuussa 2004, kun Bjarne Kallis ilmoitti kesällä 2004 luopuvansa puheenjohtajuudesta kesken kolmannen kautensa. Vakaumuksena välittäminen s. 119 Räsänen oli puheenjohtajakaudellaan puolueen varovainen uudistaja. Räsäsen kaudella puolueelle laadittiin uusi periaateohjelma, jossa korostettiin ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia. Puolueohjelmassa tuotiin esiin kristillisdemokratian yleisesti hyväksyttyä käsitystä ja periaatteita. Samalla puolueelle hyväksyttiin uusi poliittinen yleisohjelma. Oppositiopolitiikassaan Räsäsen kristillisdemokraatit tavoitteli sosiaalisesti eheämpää linjaa. Räsäsen kaudella laadittiin myös terveyspolitiikkaa, koulutus- ja opiskelijapolitiikkaa, uutta perhepolitiikkaa ja vanhuspolitiikkaa käsittelevät ohjelmat. Erityisesti terveyspoliittinen ohjelma nousi tavoitelistassa korkealle ja puolueella oli tahto nostaa ennaltaehkäisyyn perustuvan keskustelun painoarvoa.Vakaumuksena välittäminen s. 122
Kristillisdemokraatit piti seitsemän paikkaa vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa paikkamäärä laski yhdellä. Kristillisdemokraatit oli vaalikaudella 2011–2015 mukana Kataisen ja Stubbin hallituksissa, joissa puheenjohtaja Räsänen toimi sisäministerinä. Varkauden puolueosasto halusi vaalien jälkeen ottaa etäisyyttä emäpuolueen vanhoillisiin linjauksiin, ja puolueen Pohjois-Savon piirihallituksen jäsen Jarmo Ihalainen valitteli puolueen surkeaa äänisaalista kevään 2011 vaaleissa.Räsänen karkottaa äänestäjät , Warkaudenlehti.fi 19.4.2011
Räsänen sai puheenjohtajakaudellaan paljon huomiota esimerkiksi esiintymisestään TV2:n Homoilta-ohjelmassa. Reaktioiden pelättiin aiheuttavan liikehdintää puolueen sisällä, mutta puolue sai myös satoja uusia jäseniä."Ihmepelastus", Helsingin Sanomat 31.10.2010, Unto Hämäläinen HS
Räsänen sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 6 995 ääntä. Räsäsen kampanjakulut olivat ennakkoilmoituksen tehneistä eduskuntapuolueiden puheenjohtajista toiseksi pienimmät, 18 053 euroa, joista hänen omia varojaan oli 5 011 euroa. Yksityishenkilöiltä saatua tukea oli yhteensä 2 800 euroa, yrityksiltä saatua 2 389 euroa ja puolueyhdistyksiltä saatua yhteensä 2 700 euroa. Puolue tuki puheenjohtajaansa 5 153 eurolla.
Räsänen oli ehdolla vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa, mutta puolue ei saanut yhtään paikkaa parlamenttiin. Äänenpainot Räsäsen puheenjohtajuuden haastamiseksi nousivat puolueen sisällä Sari Essayahin pudottua europarlamentista. Ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja ylimääräiseksi suunniteltu puoluekokous elokuussa 2014 kuitenkin peruuntui, kun Essayah ilmoitti kannattavansa Räsäsen puheenjohtajuutta. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa puolue menetti yhden kansanedustajan paikan. Räsänen ei asettunut ehdolle, kun puolueelle elokuussa 2015 valittiin uusi puheenjohtaja.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajana (2019–2023) Räsänen valittiin Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi vuonna 2019.
Näkemykset Arvot Räsänen sijoittuu vaalikonevastausten perusteella poliittiseen keskustaan tai keskusta-oikeistoon. Ylen vaalikoneessa Räsänen sijoittuu arvoasteikolla konservatiiviselle puolelle. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Räsänen on kallellaan kansalliskonservatismiin (TAN). HS:n vaalikoneeseen Räsäsen antamissa näkemyksissä korostuu voimakkaimmin kansalliskonservatiiviset mielipiteet.
Räsänen on eduskuntatyössä profiloitunut erityisesti terveydenhuollon ja perhepolitiikan kysymyksiin.
Uskontoon liittyviä näkemyksiä Raamatullisuus Kesällä 2013 Räsänen pohti Kansanlähetyspäivillä, kuinka kristittynä joutuu pohtimaan lain ja Raamatun opetusten ristiriitaisuutta. Räsänen siteerasi raamatunkohtaa, jonka mukaan Jumalaa pitää totella enemmän kuin ihmisiä. Sisäministerinä toimineesta Räsäsestä tehtiin kaksi kantelua, joissa Räsäsen puhe tulkittiin kehotukseksi noudattaa enemmän uskontoa kuin lakia.
Synti- ja armokäsitys Ruben Stillerin radio-ohjelmassa Räsänen on kertonut näkemyksenään, että kaikki ovat Jumalan edessä syntisiä. Lähimmäistä voi silti rakastaa. Räsänen korostaa haastattelussa, ettei halua olla kenenkään tuomari. Räsäsen mukaan synnit saadaan anteeksi yksin armosta.
Näkemyksiä perhepolitiikasta Räsäsen mukaan perhe on se instituutio yhteiskunnassa ja perusyksikkönä, jolle on "uskottu tehtäväksi tuottaa rakkautta". Tähän yhteiskunta ei Räsäsen mukaan kykene. Räsäsen mukaan perheessä yhdistyvät Lutherin teologian mukaisesti maallinen ja hengellinen regimentti. Räsäsen mukaan kotioloissa on myös paljon syntisyyttä ja hengellistä köyhyyttä, toisaalta perhe on otollinen ympäristö evankeliumin sanomalle. Räsänen puolustaa kristillisiä tapoja perheissä. Räsäsen mukaan naisilla ja miehillä on erilainen asema perheessä.
Räsänen pitää perhettä kutsumuksena ja ihmisen tärkeimpänä tehtävänä. Hän on peilannut Lutherin ajan itsekeskeistä ja perhekielteistä kulttuuria kuvaavaksi myös tähän aikaan. Räsäsen mukaan perheen arki on raskasta ja sisältää sairauksia. Raskaan arjen keskellä Räsäselle antaa toivoa kristillinen usko.
Räsänen on kertonut olevansa huolissaan perheiden pahoinvoinnista sekä lasten ja nuorten kärsimyksestä. Vuonna 2000 hän nosti esiin lasten psyykkisen oirehtimisen sekä pahoinvoinnin ennen kokemattoman taloudellisen vaurauden keskellä: psykiatrisen hoidon tarpeen, humalahakuisen juomisen, huumekokeilut sekä itsemurhayritykset.
Räsäsen mukaan aikuisuus ja vanhemmuus ovat palvelemista. Räsäsen mukaan vanhemmuus on ilon lähde mutta vaatii omien tarpeiden sivuuttamista. Räsäsen mukaan isien ja äitien pitäisi uhrautua enemmän.
Vanhemmuus ja lasten hyvinvointi Räsäsen mukaan lasten kasvattaminen moniarvoisessa yhteiskunnassa on monin verroin vaikeampaa ilman yhtenäiskulttuurin selkänojaa ja normistoa. Räsäsen mukaan kasvatuskulttuuri ei siirry luontevasti sukupolvelta toiselle. Lasten hoitamiseen ei välttämättä ole esimerkkiä ja asiat joudutaan oppimaan kantapään kautta. Räsäsen mukaan lapset elävät suomalaisessa kulttuurissa poikkeuksellisen yksin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lasten ja nuorten ajankäyttöä ei valvota ja päihteiden käyttö lisääntyy koulumenestyksen heikentyessä. Räsäsen mukaan tutkimusten osoittamia riskitekijöitä lasten itsetuhoisiin ajatuksiin ja tekoihin ovat isän pitkäaikaistyöttömyys ja äidin ylikuorma.
Mielihyväkulttuuri Räsäsen mukaan aikaa leimaa voimakas mielihyväkulttuuri, jossa elämän tarkoitus kiteytyy nautintoon ja elämysten tavoitteluun. Räsäsen mukaan itsekeskeisessä kulttuurissa on vaikea kasvaa vanhemmuuteen, kun omat intressit sivuuttavat lapsen edun jo äidin kohdussa. Räsäsen mukaan perhepoliittisten leikkausten luoma kielteinen asenneilmapiirin ruokkii synnytyshaluttomuutta.
Avioliitto