thumb|Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta 1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerpen 1524).
Tukholman verilöylyssä 7.–10. marraskuuta 1520 osa Ruotsin ylimmästä rälssistä vangittiin tai mestattiin tanskalaisen unionikuningas Kristian II:n kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä.Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana Kristian II.Lindqvist 2016, ”I fädernas spår mot förräderier, avrättningar och slutligen kungakronan”.
Kristianin tarkoituksena oli pelotella ruotsalaisia, jotta hän saisi heidät tottelemaan. Muodollisena syynä kuninkaan vastustajien tuomitsemiselle toimi syyte kerettiläisyydestä. Sten Sture nuorempi kannattajineen tuomittiin syyllisinä; noin sata Sture-puolueen kannattajaa teloitettiin muutaman päivän kuluessa. Verilöyly ei lujittanut Kristianin asemaa, vaan sitä seurasi lopulta Kustaa Vaasan nousu unionivaltaa vastaan ja siten Ruotsin irtaantuminen Kalmarin unionista vuonna 1523.
Tapahtumien kulku Kuningas Kristian kutsui kaikki Ruotsin vaikutusvaltaisimmat henkilöt Tukholman kuninkaanlinnassa 5. marraskuuta 1520 alkaviin kruunajaisjuhliinsa. Kaksi kuukautta aiemmin hän oli julistanut yleisen armahduksen kaikille vastustajilleen. Kuninkaanlinnan juhlat alkoivat tavanomaiseen tapaan. Juhlat jatkuivat kaksi päivää, ja kolmantena päivänä kuningas kokosi kaikki kutsuvieraat jälleen linnaan. Hän määräsi, etteivät vartijat saaneet päästää ketään sisään tai ulos linnasta, ja aloitti julistamastaan armahduksesta huolimatta oikeudenkäynnin.
Oikeudenkäynti Arkkipiispa Gustav Trolle esitti 7. marraskuuta 1520 Kristianille valituskirjelmän valtionhoitaja Sten Sture nuoremman kannattajia vastaan.Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965. Sten Sture nuorempi haavoittui Åsundan jäällä Kristianin joukkoja vastaan käydyssä taistelussa ja kuoli matkalla TukholmaanUusi tietosanakirja, hakusana Sture Sten. 3. helmikuuta 1520.Nordisk familjebok, Nordisk familjeboks förlag, hakusana Sture Sten Svantesson. Valituskirjelmä kohdistui muun muassa Sten Sture nuoremman leskeä Kristina Gyllenstiernaa ja Tukholman kaupunkia vastaan. Kuolleen Sten Sture nuoremman kannattajat leimattiin kerettiläisiksi. Sekä omasta puolestaan että kirkonmiesten puolesta toiminut arkkipiispa vaati oikeudenloukkausten korvaamista ja syyllisten rankaisemista.
Arkkipiispa Trollen johtama 14-jäseninen kerettiläistuomioistuin sai nähtäväkseen vuodelta 1517 peräisin olleen valtiopäiväpäätöksen, jolla Trolle oli erotettu ja Stäketin linna noin 30 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen oli määrätty purettavaksi. Tuomioistuin ratkaisi oikeusjutun 8. marraskuuta ja tuomion, jossa kuollut Sten Sture nuorempi ja hänen kannattajansa tuomittiin ilmeisestä kerettiläisyydestä. Tuomion nojalla kuningas vangitutti ainakin osan naisvieraista ja määräsi miesvieraat teloitettaviksi. Yhtäkään naista ei teloitettu. Keskeisiä tuomituksi tulleita olivat valtiopäiväpäätöksen allekirjoittajat kirkonvastaisina salaliittolaisina.Lindqvist 2016, "Flera grymma avrättningar", "Stockholms blodbad".
Vieraita teloitettiin 8.–9. marraskuuta Tukholman Stortorgetilla: jälkimmäisenä päivänä myös monia tuomittujen palvelijoita teloitettiin. Surmansa sai kaikkiaan 80–120 miestä, joista kolme oli pormestareita, lähes kaikki raatimiehet ja 35-40 aatelisten palvelijaa. Mestattujen ruumiit ja Sten Sturen nuoremman haudasta kaivettu ruumis poltettiin roviolla, koska sitä pidettiin ainoana mahdollisena hautaustapana kerettiläisille. Kuolemantuomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.
Verilöylyssä teloitetut Verilöylyssä teloitettiin muun muassa: Skaran piispa Vincentius Strängnäsin piispa Mattias Gregersson Lillie valtaneuvos Erik Abrahamsson Leijonhufvud, Margareta Leijonhufvudin isä ja Kustaa Vaasan appi valtaneuvos Erik Johansson Vasa, Kustaa Vaasan isä valtaneuvos Joakim Brahe, Per Brahe vanhemman isä ja Kustaa Vaasan lanko valtaneuvos Måns Gren valtaneuvos Erik Ryning valtaneuvos Kristiern Bengtsson Oxenstierna nuorempi valtaneuvos Bengt Gylta ritari ja sotilaskomentaja Erik Nilsson Gyllenstierna af Nynäs ritari Eskil Nilsson Gyllenstierna af Nynäs sotilaskomentaja Erik Knutsson Tre Rosor Tre Kronor linnan vouti Erik Kuse Tre Kronor linnan vouti Olof Björnsson Halvmåne Tre Kronor linnan vouti Måns Jonsson pormestari Jöns Gudmundsson pormestari Anders Olofsson pormestari Anders Henriksson 13 Tukholman raatimiestä nelisenkymmentä Tukholman porvaria. Lisäksi ainakin joitain naisia ja lapsia kuten Cecilia Månsdotter Eka kuoli vankeudessa sairauksiin.Tegenborg Falkdalen, Karin: Margareta Regina - vid Gustav Vasas sida, takakannen sukupuu. Setterblad Förlag, 2016. . Lindqvist, Herman: Gustav Vasa och hans söner och döttrar, s. 69. Norstedts Förlag, 1993. .
Tukholman verilöyly historiantutkimuksessa Tukholman verilöyly on ollut historiantutkimukselle ongelmallinen niin Tanskassa ja Ruotsissa kuin Suomessakin. Tutkimuksissa on sivuttu lähdekritiikin lisäksi erilaisia oikeushistoriallisia näkökohtia ja syyllisyyskysymyksiä. Vastuuta on sälytetty niin kuningas Kristian II:lle ja hänen neuvonantajalleen Didrik Slagheckille kuin arkkipiispa Trollellekin.
Yksi näkemys on, että kuningas ja hänen neuvonantajansa käyttivät hyväkseen arkkipiispan valitusta, jonka avulla poliittisille vastustajille luvattu armahdus peruutettiin. Unionikuningas halusi lopullisesti nujertaa Sture-puolueen vastarinnan. Hän onnistui siinä hetkeksi, mutta petollinen menettely armahdusasiassa lisäsi Kustaa Vaasan kannatusta ruotsalaisten keskuudessa.
Tukholman verilöyly oli keskeisimpiä syitä sille, miksi Kustaa Vaasa onnistui nousemaan valtaan ja viemään Ruotsin uuteen aikaan.
Lähteet
Lindqvist, Herman: De vilda Vasarna. Albert Bonniers förlag, 2016. .
Viitteet
Luokka:1520 *