Hevosmuurahaiskoi (Niditinea truncicolella) on pieni ja huonosti tunnettu, myrmekofiilinen eli muurahaisten seurassa elävä perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö Hevosmuurahaiskoin etusiivet ovat tumman harmaanruskeat ja siipisuomut ovat melko suuria. Aivan siiven kärjessä saattaa joillakin yksilöillä olla muutamia valkoisia täpliä. Takasiivet ovat yksivärisen harmaanruskeat. Päälaella on oranssinruskea tupsu ja huulirihmat ovat kellertävät, niiden kärkijaokkeissa on tummia poikkivöitä ja toisen jaokkeen ulkosyrjässä on neljä okaa. Siipiväli on 9–13 mm.Svenska fjärilar .
Levinneisyys ja lentoaika Lajia on tavattu Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Venäjältä, Virosta, Liettuasta, Saksasta, Tšekistä, Slovakiasta, Sveitsistä, Italiasta ja Espanjasta.SLU: Artfaktablad Suomessa koista on hajanaisesti havaintoja ympäri maata, mutta vain harvakseltaan ja ne painottuvat länteen ja pohjoiseen. Perhoset lentävät kesä-heinäkuussa.
Elinympäristö ja elintavat Hevosmuurahaiskoi on täysin sidoksissa hevosmuurahaiseen (Camponotus herculeanus). Perhoset ja niiden toukat elävät muurahaisten pesissä eikä niitä tavata lennosta käytännössä koskaan. Joskus pesää häirittäessä ne voivat kuitenkin poistua sieltä ja liikkua kävellen pesäaukon ympäristössä. Lajin elintavat ovat muutoin jokseenkin tuntemattomat.
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa vuonna 2010 hevosmuurahaiskoi todettiin silmälläpidettäväksi lajiksiJari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 460. Sama luokitus sillä on myös Ruotsissa.
Ravinto Toukan arvellaan syövän muurahaispesissä hajoavaa eloperäistä ainesta.
Lähteet
Aiheesta muualla Bestimmungshilfe des Lepiforums
Luokka:Aitokoit