Bernhard ”Bernd” Becher (20. elokuuta 1931 Siegen, Saksa – 22. kesäkuuta 2007 Rostock, Saksa) ja Hilla Becher (s. Hilla Wobeser, 2. syyskuuta 1934 Potsdam, Itä-Saksa – 10. lokakuuta 2015 Düsseldorf, Saksa) oli saksalainen aviopari, joka työskenteli yhdessä valokuva- ja käsitetaiteilijoina. Becherit tunnetaan varsinkin teollisia rakennuksia esittävistä kuvasarjoistaan. Parin valokuvat ja opetustyö Düsseldorfin taideakatemiassa johtivat Düsseldorfin koulukuntana tunnetun dokumenttivalokuvauksen tyylisuunnan syntyyn.
Becherien vaikutus valokuvauksen, valokuvataiteen ja käsitetaiteen myöhempään kehitykseen on suuri. Financial Times on kutsunut parin valokuvia ”yhdeksi merkittävimmistä elämäntöistä valokuvan historiassa.” Pari sai työstään arvostettuja palkintoja ja tunnustuksia, esimerkiksi Erasmus-palkinnon (2002) ja Hasselblad-palkinnon (2004).
Elämä ja ura Bernd ja Hilla Becher tapasivat opiskellessaan Düsseldorfin taideakatemiassa vuosina 1957–1961 ja menivät naimisiin vuonna 1961. Beckerit aloittivat saksalaisten teollisten rakennusten dokumentoinnin jo opiskeluaikanaan. Heidän työnsä pohjautui 1920-luvun saksalaisen uusasiallisuuden perinteeseen sekä August Sanderin, Karl Blossfeldtin ja Albert Renger-Patzschin valokuviin. Vuosien kuluessa Becherit dokumentoivat rakennuksia systemaattisesti matkoillaan Saksassa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Britanniassa.
Suuret, minimalistiset ja mustavalkoiset valokuvat dokumentoivat teollisten rakennusten arkkityyppejä, joita Becherit kutsuivat typologioiksi. Pari kuvasi 8x10 palkkikameralla ja vedosti kuvansa hopeagelatiinivedoksina. Valokuvat pyrkivät esittämään rakennukset mahdollisimman neutraalisti ilman ihmisiä. Beckerit kuvasivat vain pilvisinä päivinä ja odottivat oikeita olosuhteita usein kauan, pyrkimyksenään häivyttää kuvista tekijän kädenjäljen ja luovuuden tunnusmerkit. Valokuvat esitettiin usein kuvasarjoina. Vuonna 1970 Becherit julkaisivat ensimmäisen valokuvakirjansa Anonymous Sculptures: a Typology of Industrial Buildings. Vuosina 1972 ja 1977 heidät kutsuttiin Documenta 4 -näyttelyyn Kasseliin.
Bernd Becheristä toimi valokuvauksen opettajana Düsseldorfin taideakatemiassa 1976–1996. Taideakatemian sääntöjen vuoksi Hilla Becher ei voinut toimia virallisesti opettajana samaan aikaan miehensä kanssa. Becherien oppilaita olivat esimerkiksi valokuvaajat ja taiteilijat Laurenz Berges, Andreas Gursky, Thomas Ruff, Thomas Struth, Candida Höfer, Simone Nieweg, Axel Hütte, Petra Wunderlich ja Elger Esser. Beckerien vaikutuksesta syntynyt Düsseldorfin koulukuntana tunnettu valokuvauksen tyylisuunta tarkasteli ympäristöä objektiivisesti ja dokumentoiden.
Bernd Becher kuoli vuonna 2007. Hilla Becher jatkoi työskentelyä parin aiemmin kuvaamien valokuvien parissa. Becherien valokuvia on hankittu kokoelmiin esimerkiksi Los Angelesin Getty-museoon, New Yorkin Museum of Modern Art -museoon ja Lontoon Tate Galleryyn.
Palkintoja 2002: Erasmus-palkinto tunnustuksena opetustyöstä Düsseldorfin taideakatemiassa. 2004: Hasselblad-palkinto.
Valikoituja julkaisuja Anonyme Skulpturen: Eine Typologie technischer Bauten. Art-Press, 1970. Water Towers. MIT Press, 1988. . Blast Furnaces, MIT Press, 1990. . Pennsylvania Coal Mine Tipples. Dia Center for Arts, 1991. . Mineheads. MIT Press, 1997. . Lange, Susan: Bernd and Hilla Becher: Life and Work. MIT Press, 2006. . Duve, Thierry De: Bernd & Hilla Becher: Basic Forms. Prestel, 2020. .
Lähteet
Aiheesta muualla Berndt ja Hilla Becherin valokuvakirjoja verkossa. O'Hagan, Sean: Lost world: Bernd and Hilla Becher's legendary industrial photographs. Guardian, 3.9.2014. Hilla Becherin haastattelu, San Fransisco Museum of Art, 2005. Youtube, 03:47.
Luokka:Saksalaiset valokuvaajat Luokka:Käsitetaiteilijat Luokka:Taiteilijaryhmät