pienoiskuva|Merenkulkuneuvos Gustaf Erikson. pienoiskuva|Erikson osti teräsparkki Moshulun 1935 ja kuljetti sillä vehnää Australiasta. pienoiskuva|Pommern Maarianhaminassa 2005. pienoiskuva|Herzogin Cecilie, joka kuljetti myös matkustajia. Gustaf Adolf Mauritz Erikson (24. lokakuuta 1872 Lemland, Ahvenanmaa – 15. elokuuta 1947 Maarianhamina) oli ahvenanmaalainen merikapteeni, laivanvarustaja ja merenkulkuneuvos. Erikson kuljetti rahtia purjelaivoilla pidempään kuin useimmat muut varustajat. Tästä syystä Eriksonin laivasto oli purjelaivakauden loppuajan suurin purjelaivasto. Eriksonilla oli kaikkiaan 46 purjelaivaa, joista kuuluisia ovat muun muassa nykyinen museolaiva Pommern, Philadelphiassa ravintolalaivana toimiva isokokoinen Moshulu sekä nopea windjammer Herzogin Cecilie. Erikson sai merenkulkuneuvoksen arvonimen 1931.
Perhe Gustaf Erikson oli kotoisin Lemlandista, laivuri Gustaf Adolf Erikssonin ja tämän vaimon Amalian esikoispoika. Gustaf Erikson alkoi jossakin vaiheessa kirjoittaa sukunimensä yhdellä s:llä. Vuonna 1906 Erikson avioitui 16-vuotiaan Hilda Bergmanin kanssa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta: Edgar, Greta, Gustaf-Adolf ja Eva. Vuonna 1915 syntyneestä Edgarista tuli isänsä työn jatkaja. Gusfaf-Adolf hukkui 16. kesäkuuta 1942, kun Eriksonin höyrylaiva Argo torpedoitiin Itämerellä. Myös kahdeksan muuta miehistön jäsentä hukkui.
Merimiehenä Gustaf Erikson aloitti merimiesuransa vuonna 1882, vain kymmenvuotiaana, parkki Neptunin apupoikana. Hänestä tuli Neptunin kokki kolme vuotta myöhemmin. Erikson suoritti aliperämiehen tutkinnon 20-vuotiaana vuonna 1892 ja toimi seuraavana vuonna jo ensin puolimatruusina, matruusina, perämiehenä ja päällikkönäkin kuunari Adélessa, vaikka oli vielä näihin tehtäviin alaikäinen.
Vuonna 1889 Eriksonista tuli stuertti parkki Ansgariin, josta hän siirtyi jo seuraavana vuonna 1890 puosuksi kuunari Fenniaan. Vuonna 1891 hän pestautui stuertiksi parkkilaiva Southern Belleen. Erikson suoritti yliperämiestutkinnon vuonna 1895 Oulun merenkulkuopistossa.
Valtamerille Vuonna 1895 Gustaf Erikson aloitti purjehtimisen valtamerilaivoilla, kun hän pestautui yliperämieheksi parkki Matildalle. Matildan jälkeen hän oli perämiehenä parkkilaivoilla Mariehamn ja Finland. Finlandilla Erikson putosi mastosta ja katkaisi sääriluunsa.
Erikson suoritti merikapteenin tutkinnon vuonna 1899 ja hänestä tuli kuudeksi vuodeksi parkki Southern Bellen päällikkö.
Rederiaktiebolaget Gustaf Erikson Erikson osti ensimmäisen laivansa kolmimastoparkki Tjerimain vuonna 1913. Erikson tuli tunnetuksi ennen kaikkea omistamistaan suurista purjelaivoista, jotka kuljettivat pääasiassa vehnää Australiasta Eurooppaan. Hän omisti myös höyry- ja moottorialuksia sekä Uudenkaupungin telakan.
Ostettuaan Tjerimain Erikson jätti laivoilla työskentelyn ja asettui Maarianhaminaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Erikson hankki muutaman muunkin purjealuksen.
Ensimmäinen maailmansota Joillekin Eriksonin laivoille kävi sodan aikana huonosti: ne päätyivät saksalaisten sotalaivojen upottamiksi tai kaatamiksi. Tjerimailla oli kosolti onnea ja se piti liiketoiminnan kannattavana. Borrowdale sai saksalaisesta torpedosta Bristolin kanaalin suulla 1917 ja Margareta koki saman kohtalon Atlantilla Irlannin luoteispuolella toukokuussa 1917. Molempien alusten miehistö pelastettiin. Lawhill päätyi Ranskan valtion takavarikkoon ja omaan käyttöön kesäkuussa 1918 ja vapautui siitä seuraavan vuoden tammikuussa.
Maailman suurin purjelaivasto Sodan jälkeen muut ahvenanmaalaiset laivanomistajat vaihtoivat purjealuksensa höyrylaivoihin. Erikson päätteli, että koska suuria, nopeita ja edelleen hyväkuntoisia purjelaivoja sai edullisesti, niitä kannatti hankkia ja hän ostikin kaikki kelvolliset kaupan olevat purjelaivat, jotka pystyi. Koska purjelaivat pystyivät kilpailemaan höyrylaivojen kanssa vain rahdattaessa vehnää Australiasta Eurooppaan, Erikson siirsi isot purjelaivansa vehnäreitille.
Erikson oli erityisen kiinnostunut hampurilaisen Ferdinand Laeiszin varustamon omistamista laivoista, joita tuli myyntiin 1920-luvulta lähtien Laeiszin alkaessa siirtyä höyryvoimaan. Laivat olivat nopeita ja vahvoiksi osoittautuneita, koska niillä oli kuljetettu menestyksekkäästi muun muassa salpietaria Chilestä Eurooppaan ja purjehdittu sekä meno- että paluumatkalla Kap Hornin ympäri. Australian vehnäreitillä laivat purjehtivat yleensä Hyväntoivonniemen ympäri Intian valtamerelle ja ohittivat paluumatkalla Kap Hornin itäsuuntaan. F. Laeiszin varustamon laivojen nimet alkoivat kaikki P-kirjaimella. Ensimmäinen P-linjan () laiva, jonka Erikson osti, oli Pommern vuonna 1923, myöhemmin hän osti vielä Pamirin ja Passatin. Viimeisin iso purjelaiva, jonka Erikson osti, oli Moshulu vuonna 1935.
Erikson hankki näin itselleen purjelaivaston, joka oli 1920- ja 1930-luvuilla maailman suurin. Käytetyt purjelaivat oli ostettu edullisesti ja hän valvoi itse tarkasti kustannuksia, joten hän pystyi pitämään purjelaivaliiketoiminnan kannattavana pidempään kuin muut. Isojen valtameripurjehtijoiden lisäksi Eriksonilla oli pienempiä laivoja, jotka kuljettivat Itämeren liikenteessä puutavaraa. Vuonna 1935 Eriksonilla oli 15 valtameripurjehtijaa.
Uudenkaupungin telakka Uudenkaupungin telakka ja sen omistanut varustamo Uudenkaupungin Laiva Oy oli mennyt konkurssiin 1932. Gustaf Erikson osti telakan ja kunnosti siellä aluksiaan. Kauppaan kuului myös kolme Uudessakaupungissa rakennettua puista purjealusta, parkit Varma ja Eläköön sekä myöhemmin apumoottorin saanut barkentiini (kuunari) Vellamo.
Toinen maailmansota Toinen maailmansota iski raskaasti Eriksonin kauppalaivastoon, jossa oli vielä sodan alkaessa 11 isoa purjealusta. Olivebank ajoi Pohjanmerellä miinaan syyskuussa 1939, saksalaiset upottivat Penangin Atlantilla varoittamatta torpedolla joulukuussa 1940 ja Killoranin elokuussa 1940 räjäyttämällä Kanariansaarten vesillä. Olivebankin upotessa 21 hengen miehistöstä hukkui 14, seitsemän pelastettiin vajaan kahden vuorokauden kuluttua tanskalaiseen troolariin. Penangin mukana meni koko 18-henkinen miehistö, johon kuului myös naispuolinen purjeompelija. Killoranin päällikkö ja 17 hengen miehistö vietiin keskitysleireihin, joista se vapautui Suomeen 1941.
Osa aluksista takavarikoitiin. Lawhill takavarikoitiin Etelä-Afrikkaan 1941 ja julistettiin sotasaaliiksi 1941, laiva oli kuitenkin koko ajan liikenteessä. Archibald Russell takavarikoitiin Britanniaan varastolaivaksi 1941 ja Pamir Uuteen-Seelantiin samana vuonna. Molemmat laivat olivat takavarikossa vuoteen 1948 asti. Pamir purjehti takavarikkoajan Uuden-Seelannin lipun alla. Moshulun takavarikoivat saksalaiset 1940; se kärsi vahinkoja eikä enää palautunut varustamolle.
Sodan jälkeen Eriksonilla oli sodan jälkeen isoista purjelaivoistaan jäljellä vain Pommern, Viking ja Passat. Pommernin korjauksiin ei ollut varaa, joten vain Passat ja Viking saattoivat purjehtia. Erikson yritti saada kolme muuta isoa laivaansa takaisin, hän kuitenkin kuoli elokuussa 1947.
Gustaf Eriksonin kuoleman jälkeen hänen poikansa Edgar Erikson astui varustamon ruoriin. Poika oli aloittanut työn isänsä varustamossa 20-vuotiaana vuonna 1935.
Eriksonin purjelaivasto Bruzeliuksen (2000) mukaan Eriksonin purjelaivastoon kuuluivat seuraavat alukset.
Laivan nimiOmistusaikaTyyppiRunkoRakennusvuosiRakennuspaikkaKantavuus tnMuutaTjerimai1913–1925kolmimastoparkkikomposiitti1883Amsterdam1550Åland1913–1914nelimastoparkkirauta1887Glasgow3300entinen Renee RickmersFredenborg1914–1916kolmimastoparkkipuu1883Geta700Borrowdale1916–1917kolmimastoparkkirauta1868Liverpool1850Grace Harwar1916–1935fregattiteräs1889Glasgow2950Professor Koch1916–1923kolmimastoparkkiteräs1891Glasgow2350Ingrid1917–1919barkentiinipuu1907Geta650Southern Belle1917–1919kolmimastoparkkipuu1871Nova Scotia850Lawhill1917–1942nelimastoparkkiteräs1892Dundee4600Margareta1917nelimastoparkkiteräs1889Glasgow3100entinen Craigerne Woodburn1919–1924kolmimastoparkkiteräs1896Glasgow2600Herzogin Cecilie1921–1936nelimastoparkkiteräs1902Bremerhaven4295Loch Linnhe1922–1933kolmimastoparkkirauta1876Glasgow2200Pommern1923–1953nelimastoparkkiteräs1903Glasgow4050entinen MnemeCarradale1923–1934nelimastoparkkiteräs1889Glasgow3300Penang1923–1941kolmimastoparkkiteräs1905Bremerhaven3250entinen Albert RickmersOlivebank1924–1939nelimastoparkkiteräs1892Glasgow4400Killoran1924–1940kolmimastoparkkiteräs1900Troon, Skotlanti3050Carmen1924–1934kolmimastoparkkipuu1921Granboda, Ahvenanmaa850Polstjernan1924nelimastokuunaripuu1920Dragsfjärd1600Baltic1924–1939nelimastobarkentiinipuu1919Lemland750Archibald Russell1924–1949nelimastoparkkiteräs1905Greenock3950Hougomont1925–1932nelimastoparkkiteräs1897Greenock4000Lingard1925–1935kolmimastoparkkiteräs1893Arendal1600entinen Wathara, entinen LingardOstrobotnia1925–1934kolmimastokuunaripuu1919Pietarsaari800Winterhude1925–1944kolmimastoparkkiteräs1897Bremerhaven3250entinen Mabel RickmersLalla Rookh1926–1928kolmimastoparkkiteräs1876Liverpool1450entinen Karhu, entinen Effendi, entinen Lalla RookhEstonia1927–1936kolmimastobarkentiinipuu1921Häädemeeste (Gudmannsbach), Viro800Melbourne1929–1932nelimastoparkkiteräs1892Glasgow4250entinen Gustav, entinen AustrasiaMadara (tai Madara)1929–1939nelimastomoottorikuunaripuu1919Ärveskjöbingentinen Fox IIIViking1929–1951nelimastoparkkiteräs1907Kööpenhamina4000Ponape1929–1936nelimastoparkkiteräs1903Genova3500entinen Bellhouse, entinen Regina ElenaPamir1931–1941 ja 1949–1950nelimastoparkkiteräs1905Hampuri4500L’Avenir1932–1936nelimastoparkkiteräs1908Bremerhaven3650Passat1932–1950nelimastoparkkiteräs1911Hampuri4700Odine1933nelimastoinen moottorikuunaripuu1917Astoria, Yhdysvallatentinen Atrella, entinen Odine, entinen Pauline, ostettiin vain moottoreiden vuoksiVarma (tai Warma)1933–1937kolmimastoparkkipuu1922Uusikaupunki1400Eläköön1933–1943kolmimastoparkkipuu1920Uusikaupunki1400Vellamo (tai Wellamo)1933–1939nelimastobarkentiinipuu1919Uusikaupunki550myöhemmin moottoripurjelaiva.Valborg1933–1943nelimastoinen moottorikuunaripuu1919Victoria, Kanada1500alun perin purjelaivaKylemore1934–1937kolmimastoparkkiteräs1880Glasgow1900entinen SuzannePestalozzi1934–1937kolmimastoparkkirauta1884Hampuri1000entinen ClaudiaRegina1934–1935moottoripurjelaivapuu1919Porvoo1000Dione1934–1942nelimastobarkentiinipuu1923Ahvenanmaa1000Moshulu1935–1947nelimastoparkkiteräs1904Glasgow4900entinen Dreadnaught (muutettiin pian Moshuluksi, kun havaittiin, että oli toinen saman niminen laiva), entinen KurtSirius1942–1946kolmimastomoottorikuunaripuu1901entinen Bjerkvik, entinen Marten
Osakkuudet laivoissa Erikson oli osakkaana 48 muussa purjelaivassa. Näistä on tunnettu ainakin Aberdeenissä vuonna 1877 rakennettu Gustaf, entinen ja myös nykyinen Elissa, joka oli alkujaan kolmimastoinen kuunari. Erikson oli osakkaana laivassa vuosina 1928–1942. Nykyään Elissan kotipaikka on Galveston Texasissa. Laiva on National Historic Landmark.
Eriksonin höyrylaivat Jalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat höyrylaivat: Laivan nimiOmistusaikaTyyppiRakennusvuosiRakennuspaikkaKantavuus tnMuutaRigel1919–1920höyrylaiva1920Hietalahden telakka500Edgar1920–1922höyrylaivaUusi telakka, Helsinki1250Kirsta1937–1959höyrylaiva1906Rostock2500entinen Glen IslaGottfried1937–1953höyrylaiva1899Sunderland2500Argo1937–1942höyrylaiva1898Glasgow4230entinen OdessaAgnes1938–1942höyrylaiva1912Rotterdam5200entinen BlairlogieOlivia1940–1956höyrylaiva1900Rostock3250entinen KemiBonden1940–1942höyrylaiva1891Kööpenhamina900Avenir1941–1950höyrylaiva1897West Hartlepool5080entinen WiimaAlden1943–1958höyrylaiva1907Sunderland6300entinen WisaAdolf1943–1946höyrylaiva1889Varkaus110Maria1943–1953höyrylaiva1894Englanti3700entinen BjörneborgKorsö1944–1947höyrylaiva1908West Hartlepool3250entinen AuraSkogsö1947–1953höyrylaiva1909Hoboken1040entinen MarsGranö1947–1959höyrylaiva1915Oslo3015entinen StanjaKungsö1947–1971höyrylaiva1947Turku
Eriksonin moottorilaivat Jalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat moottorilaivat: