Slavenka Drakulić (1949–2026) oli kroatialainen journalisti ja kirjailija.
Drakulić opiskeli kirjallisuutta ja sosiologiaa, opetti Zagrebin lukiossa vuoteen 1984 asti ja työskenteli myöhemmin toimittajana poliittisissa aikakauslehdissä. Hänet irtisanottiin toimituksesta, kun Danas-lehti yksityistettiin ja siitä tehtiin Franjo Tuđmanin hallinnon äänitorvi. Vuodesta 1992 lähtien Drakulić työskenteli freelance-kirjoittajana ja toimittajana merkittävissä kansainvälisissä sanomalehdissä. Poliittisen paineen takia hän muutti Tukholmaan ja asui vuoroin Ruotsissa, vuoroin Kroatiassa.
Drakulićin analyysejä Jugoslaviasta ja Itä-Euroopasta sekä Jugoslavian hajoamissodista ja niiden seurauksena syntyneistä uusista valtioista on julkaistu useissa esseekokoelmissa. Vietettyään kuukausia seuraten Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaa ja muita Kroatian oikeudenkäyntejä hän kirjoitti kymmenkunta muotokuvaa sotarikollisista kokoelmaan Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Drakulić vaati siinä syyllisyyden myöntämistä yksilön tasolla. Vuonna 2005 hän sai Leipzigin kirjapalkinnon tästä teoksesta.
Drakulić julkaisi myös romaaneja, joista monet kertovat naisen kohtalosta vaikeissa oloissa tai suurmiesten varjossa eläneistä naisista, kuten Picasson rakastajattaresta Dora Maarista ja Albert Einsteinin vaimosta Mileva Marićista.
Teoksia Balkan Express : katkelmia sodan toiselta puolelta, suomentanut Marja Haapio, Kääntöpiiri 1994. Aivan kuin minua ei olisi, suomentanut Seija Uuskoski, Otava 2000. Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään: sotarikolliset tuomiolla, suomentanut englannista Petri Stenman, Like 2005.
Lähteet
Aiheesta muualla https://slavenkadrakulic.com/
Luokka:Kroatialaiset kirjailijat Luokka:Toimittajat Luokka:Vuonna 1949 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet