pienoiskuva|Egyptiläinen esine Istanbulin arkeologisessa museossa. Egyptin historia on maailman pisimpiä. Egyptistä tuli yksi maailman ensimmäisistä valtioista noin vuoden 3000 eaa. tienoilla, kun nimellä Menes tai Narmer tunnettu Ylä-Egyptin kuningas yhdisti Ylä- ja Ala-Egyptin ja perusti muinaisen Egyptin valtakunnan, joka sittemmin on tullut tunnetuksi faaraoiden ja pyramidien maana. Niilin vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa ovat vaikuttaneet suotuisasti maailman vanhimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen: Egypti on Niilin lahja, kuten historioitsija Herodotos tiivisti jo 400-luvulla eKr.Larousse 2001, s. 42 Herodotoksen ohella toinen tärkeä Egyptistä kirjoittanut antiikin historioitsija oli egyptiläinen Manetho, joka kehitti jaottelun 30 dynastiaan. Sen sijaan muinaisen Egyptin kuuluisa kirjoitusjärjestelmä hieroglyfit pysyivät salaisuutena, kunnes Jean-François Champollion ratkaisi niiden arvoituksen vuonna 1827 ja perusti egyptologian tieteenalan.Holthoer 1994, s. 26
Egyptiläisen kulttuurin ensimmäinen suuri kukoistuskausi Vanha valtakunta päättyi 2160-luvulla eaa., kun faaraon valta heikkeni ja paikalliset mahtimiehet hajottivat Egyptin ensimmäisen välikauden ajaksi. Tämän jälkeen maassa vuorottelivat eri välikaudet ja valtakunnat, kunnes Uuden valtakunnan aikana Egyptistä tuli todellinen suurvalta. Tuolloin maassa oli sekä voimakkaita sotilashallitsijoita että myös sisäänpäin kääntyneitä haaveilijoita, kuten Akhenaten, jonka muiston myöhempi sotilaskenraali Horemheb halusi pyyhkiä pois. Uuden valtakunnan aikana faaraot alettiin haudata kalliohautoihin Kuninkaiden laaksoon.
Kolmannella välikaudella Egyptiä hallitsivat vuorollaan nubialaiset, libyalaiset ja assyrialaiset. Akemenidien hallitsijasuku hallitsi Egyptiä kahteen otteeseen vuosina 525–402 eaa. ja 343–332 eaa., minkä jälkeen Aleksanteri Suuren joukot valtasivat maan. Aleksanteri Suuren kuoltua hänen seuraajansa nimittivät Egyptin hallitsijaksi Ptolemaioksen, jonka jälkeläiset hallitsivat Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. Tuolloin roomalaiset valtasivat Egyptin ja siitä tuli Aegyptus-niminen Rooman provinssi. Lyhyen Bysantin valtakauden jälkeen arabit valtasivat maan vuosina 639–642. Tämän jälkeen Egyptiä ovat hallinneet mm. umaijadit, abbasidit, fatimidit, aijubidit, mamelukit ja osmanit, kunnes itsenäinen Egyptin sulttaanikunta perustettiin brittien tuella joulukuussa 1914. Täyden itsenäisyyden maa saavutti vuonna 1922. Kuningasvalta kaatui vuonna 1953, minkä jälkeen syntyneen tasavallan merkittävimpiä presidenttejä ovat olleet Gamal Abdel Nasser vuosina 1956–1970, Anwar Sadat vuosina 1970–1981 ja Hosni Mubarak vuodesta 1981 vuoteen 2011. Vuosina 1958–1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.
Varhaishistoria Ensimmäiset asukkaat saapuivat nykyisen Egyptin alueelle paleoliittisella kivikaudella noin 475 000 vuotta sitten. Heidän elämänsä lienee ollut jokseenkin samanlaista kuin muuallakin maailmassa samalla aikakaudella, vaikka varsinaisia "luolamiehiä" ei Egyptissä ole tiettävästi koskaan ollut. Ensimmäiset viitteet uskonnon olemassaolosta ovat 13 000–14 000 vuoden takaa: tuolta ajalta on peräisin Egyptin ja Sudanin rajalla sijaitsevan Sahabavuoren juurella oleva kalmisto, josta on löydetty 40 kivettynyttä luurankoa kyyryasennossa pää idässä ja kasvot käännettyinä kohti etelää, Niilin lähteitä.Holthoer 1994, s. 21 Jo ennen neoliittisen kivikauden alkua tehtyjä keksintöjä Egyptissä ovat nuoli, harppuuna, okran käyttö väriaineena, ompelutaito, jauhinkivet ja ruukunvalmistus. Varhaisimmat merkit maanviljelystä ovat peräisin Faijumin keitaalta, josta on löydetty 6 000 vuotta vanhoja viljakasvien jäänteitä. Neoliittisella kivikaudella maanviljely yleistyi ja ravinnontuotanto ylitti nopeasti kulutuksen, minkä seurauksena yhteiskunnallinen eriytyminen alkoi.Holthoer 1994, s. 21–22Larousse 2001, s. 42–43
Pohjois-Afrikan nykyistä kosteampi ilmasto alkoi kuivua noin 5000 eaa. Sen seurauksena alueen paimentolaiset hakeutuivat Niilin laaksoon, missä karja saattoi laiduntaa ja maata voitiin viljellä. Niilin laakson rantojen ja suiston sekä joen länsipuolen keitaiden muodostama vihreä vyöhyke mahdollisti ravinnon tuottamisen yli väestön tarpeiden, mikä teki Egyptin korkeakulttuurin synnyn mahdolliseksi.Grönblom 2002, s. 15 Egyptin neoliittinen kausi alkoi noin 5000 eaa. ja kesti noin vuoteen 3500 eaa. saakka. Sen tärkeimpiä kulttuureja olivat Badari- ja Naqada-kulttuurit, joiden aikana siirryttiin kuparin käyttöön. Tulevaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja kulttuuria ennakoivat jo nekropolit ja uskonnollinen esineistö.Grönblom 2002, s. 17–18 Egyptin historian eteneminen esihistoriallisella ajalla määritellään muun muassa saviastioiden muotojen perusteella. Ruukut kehittyivät Naqada-kaudella asteittain pyöreästä lieriömäiseksi. Korvat saviastioihin saapuivat Syyriasta.
Esidynastinen Egypti 5200–3000 eaa. ja Egyptin yhdistyminen
pienoiskuva|vasen|Esidynastisen ajan esineitä Egyptistä. Kirjoitustaidon myötä Egyptissä alkoi historiallinen aika vuosien 3100−3000 eaa. tienoilla.Grönblom 2002, s. 19 Egyptin ja samalla maailman vanhin kirjallinen muistomerkki on 5000 vuotta vanha faarao Narmerin (Menes) liuskekivinen ihomaalipaletti, joka sisältää seuraavan tekstin: ”Haukanmuotoinen faarao on kukistanut rämeikköseudun ja ottanut sieltä 6000 vankia.”Holthoer 1994, s. 17 Noihin aikoihin mennessä egyptiläinen kulttuuri oli jo olennaisilta piirteiltään täysin kehittynyt: taiteen säännöt ja kirjoitusjärjestelmä olivat samat kuin myöhemminkin, ja egyptiläinen dualismin käsite oli syntynyt. Aavikkotiet ja kauppayhteydet muuhun maailmaan olivat myös luultavasti jo muodostuneet. Niili oli käytännöllisesti katsoen ainoa kulkuväylä; etelässä yhteyksiä tosin rajoittivat Niilin vuolaat kosket eli kataraktit.Grönblom 2002, s. 20–21 Egyptin ilmasto vuoden 3000 eaa. aikoihin oli ilmeisesti nykyistä viileämpi ja kosteampi ja eläimistö nykyistä rikkaampi.Grönblom 2002, s. 23
Ennen Egyptin yhdistymistä vuosien 3100–3000 eaa. tienoilla maa koostui kahdesta kulttuuripiiristä, eteläisestä Ylä-Egyptistä ja pohjoisesta Ala-Egyptistä. Nämä koostuivat lisäksi useista ruhtinaiden hallitsemista pikkuvaltioista.Grönblom 2002, s. 23, 34 Ylä-Egyptin pääkaupunki oli Hierakonpolis eli Nekhen ja Ala-Egyptin Buto.Grönblom 2002, s. 34 Noin 300 vuotta kestäneen esidynastisen kauden aikana Ylä-Egyptissä vallitsi jo yhtenäinen kulttuuri, kun Ala-Egypti jakautui useisiin toisistaan huomattavastikin poikkeaviin kulttuuripiireihin: esim. El Omarin asuinpaikalla vainajille oli varattu erillinen kalmisto, kun heidät El Maadissa oli haudattu minne sattui, kuten katujen alle. Ylä-Egyptin kulttuuria kutsutaan myös amralaiseksi kaudeksi El Amra -nimisen löytöpaikan mukaan. Toinen aikakaudesta käytetty nimitys on Nagade I.Holthoer 1994, s. 22–23
Jo ennen vuotta 3200 eaa. oli yläegyptiläinen kulttuuri levinnyt Ala-Egyptiin, mahdollisesti väestönkasvun, kauppapolitiikan tai ilmastonmuutoksen seurauksena; ajanjaksosta käytetään nimitystä Nagade II tai gerzeläinen kausi El Gerza -nimisen löytöpaikan mukaan. Viimeisellä esihistoriallisella kaudella, semainilaisella eli Nagade III-kaudella hieroglyfien käyttö alkoi yleistyä. Kauden tyypillisiin ilmiöihin kuuluivat ns. votiivipaletit, joihin on kuvattu metsästys- ja taistelukohtauksia. Tuon ajan kulttuurissa ilmenee myös sumerilaisia vaikutteita.Holthoer 1994, s. 23 Noin vuosien 3100 ja 3000 eaa. välillä Egypti yhdistyi ja yhteiskunnassa tapahtui lyhyessä ajassa syvällisiä muutoksia: kirjoitustaito syntyi, teknisesti pitkälle kehittyneitä metalliesineitä alettiin käyttää yleisesti ja taide edistyiHolthoer 1994, s. 30. Todennäköisesti naapuriaan kehittyneempi Ylä-Egypti valtasi Ala-Egyptin, mutta tästä ei ole varmaa tietoa.Grönblom 2002, s. 34–35 Egyptin yhdistäjinä mainitaan faaraot Menes, Narmer ja Hor-Aha ("taisteleva Horus"). Historiantutkimus ei kuitenkaan ole pystynyt kertomaan, oliko kyseessä kolme eri faaraota vai viittasiko nimi Menes joko Narmeriin tai Hor-Ahaan.Grönblom 2002, s. 36. Egyptin yhdistymisajalta säilyneissä paleteissa on kuvia muun muassa yhdistymistä edeltäneiden yläegyptiläisten kuninkaiden hävitysretkistä Ala-Egyptiin.Grönblom 2002, s. 36–38 Juuri ennen yhdistymistä kehittyi myös Egyptin noomi- eli nomosjako, joka pysyi vallalla myöhäisiin aikoihin asti.Holthoer 1994, s. 31
Varhaisdynastinen kausi 3000–2686 eaa., dynastiat 1–2
pienoiskuva|vasen|Narmerin paletti, jossa hallitsija nimeltä Narmer kuvataan sekä Ylä- että Ala-Egyptin kuninkaana. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua Ylä-Egyptin kuningas Narmer, joka todennäköisesti on sama kuin myöhempien historioitsijoiden mainitsema Menes.Ancient Egypt Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Yhdistymisen jälkeenkin maa koostui kahdesta selkeästi erottuvasta osasta, mikä näkyi muun muassa faaraon kaksoiskruunussa ja faaraon arvonimissä ”Ylä- ja Ala-Egyptin kuningas” ja ”Molempien maiden herra”; heprealaiset tunsivat Egyptin nimen monikossa Misrajim, ”kaksi maata”. Kahden ensimmäisen dynastian aikakautta kutsutaan myös thinisläiseksi kaudeksi, koska ensimmäiset kuninkaat olivat kotoisin sijainniltaan tuntemattomasta yläegyptiläisestä Thinisin kaupungista,Holthoer 1994, s. 33 jonka seudulle heidät haudattiinkin mastaba-hautoihinsa. Yhdistyneen Egyptin ensimmäinen pääkaupunki oli kuitenkin Memfis, joka sijaitsi maiden välisellä rajalla.Schulz & Seidel 2000, s. 32–33 Aikakauden kuninkaanhaudat olivat vielä savitiilestä tehtyjä ja koristelemattomia.Grönblom 2002, s. 36–45 Yksittäisiä hajatietoja lukuun ottamatta thinisläisen eli varhaisdynastisen kauden faaraoista ei tiedetä juuri mitään muuta kuin nimi.
Thinisläisellä kaudella faaraon tehtäviin kuului joka toinen vuosi tapahtunut matka pitkin Niiliä, peltojen ja niiden tuoton laskenta, veronkeräys sekä erilaiset tärkeät rituaalit, kuten "kanavien avaaminen" ja "ensimmäisen lyhteen leikkaaminen". Vasta kolmannen dynastian aikana tavoista joko luovuttiin tai ne siirrettiin nomosten päälliköiden vastuulle. Aikakautta leimasivat sekä voimakkaat hallitsijat että sisällissodat, sillä Egyptin yhdistyminen ei ollut vielä vakiintunut. Valtataistelut loppuivat viimeistään kauden viimeisen faaraon, voimakkaan Khasekhemuin hallitessa maata. Hänen jälkeensä Egypti yhdistyi lopullisesti ja Vanha valtakunta syntyi.
Vanha valtakunta 2686–2160 eaa., dynastiat 3–6
pienoiskuva|Sakkaran porraspyramidi pienoiskuva|Gizan pyramidit, jotka rakennettiin neljännen dynastian aikana. 3.–6. dynastian käsittänyt Vanha valtakunta oli egyptiläisen kulttuurin ensimmäinen suuri kukoistuskausi. Sen aikana faaraon mahti oli suurimmillaan, ja auringonjumala Ran pojiksi kutsutut faaraot rakennuttivat itselleen kivestä tehtyjä valtavia monumentteja, temppeleitä ja pyramideja.Grönblom 2002, s. 48–49, 54 Ensimmäisen pyramidin rakennutti kolmannen dynastian toinen faarao Djoser sittemmin jumalaksi korotetunLarousse 2001, s. 43 visiirinsä Imhotepin (Ijemhetep) johdolla. Kyseinen Sakkaran porraspyramidi sijaitsee Sakkaran tasangolla Niilin vasemmalla rannalla, Memfiin yläpuolella, Ylä- ja Ala-Egyptin rajalla. Se ei ole vielä varsinainen pyramidi vaan pikemminkin laajennettu mastaba, jota oli korotettu, jotta se näkyisi faaraon hautamonumenttia ympäröivän 1 600 metriä pitkän ja kymmenen metriä korkean muurin yli. Lisäksi 60 metriä korkean Sakkaran pyramidin kanta ei ollut neliö vaan suorakaide, sivut olivat epätasaiset ja huippu ei ollut terävä vaan terassimainen.Holthoer 1994, s. 34–35Larousse 2001, s. 44–45