Aiginalainen puhe (, ) on Isokrateen kirjoittama oikeuspuhe, joka liittyy riitautettuun testamenttiin. Puheen numero Isokrateen puheiden joukossa on 19.
Historia
Isokrateen Aiginalainen puhe liittyy seuraavanlaiseen oikeustapaukseen: Thrasylokhos, Sifnoksen kansalainen, oli kuollessaan jättänyt omaisuutensa puheen pitäjälle, jonka hän oli aiemmin adoptoinut pojakseen. Puhujan oikeuden perintöön riitauttaa testamentintekijän tytär; puhe on vastaus hänen vaatimukseensa (). Asia käsitellään Aiginassa, jonne puhuja oli asettunut asumaan () ennen Thrasylokhoksen kuolemaa.Isokrates: Aiginalainen puhe 24.
Puheen ajoitus on epävarma. Siinä viitataan Paroksen valtaukseen, jonka suorittivat sieltä sekä Sifnokselta lähteneet maanpakolaiset; nämä valloittivat myöhemmin myös Sifnoksen ja ajoivat pois sen ryhmän, johon puhuja kuului.Isokrates: Aiginalainen puhe 18–20. Puhujan perheestään antamien tietojen perusteella on todennäköistä, että hän kuului oligarkkiseen puolueeseen ja että menestyneet maanpakolaiset olivat demokraatteja.Isokrates: Aiginalainen puhe 36. Richard C. Jebb arvioi, että demokraattisella vallankumouksella olisi ollut parhaat mahdollisuudet juuri Spartaa — koko Kreikassa oligarkiaa tukenutta valtaa — vastaan elokuussa 394 eaa. Knidoksen taistelussa annetun äkillisen iskun jälkeen. Puhe voidaan siis todennäköisesti ajoittaa vuoden 394 eaa. loppuun tai vuoden 393 eaa. alkuun.
Sisältö
Puhuja iloitsee siitä, että tämä oikeudenkäynti antaa hänelle tilaisuuden osoittaa julkisesti, kuinka paljon parempi hänen oikeutensa perintöön on kuin naispuolisen vaatimuksen esittäjän oikeutus (kohdat 1–4). Sen jälkeen hän selittää Thrasylokhoksen eli testamentintekijän perheen ja oman perheensä väliset suhteet (5–9). Nuoruudestaan lähtien hän oli ollut läheinen Thrasylokhoksen kanssa ja oli hoitanut tätä tämän viimeisen sairauden aikana. Thrasylokhos osoitti kiitollisuutensa adoptoimalla puhujan pojakseen — tämä oli välttämätön oikeudellinen edellytys, jotta hän saattoi tehdä puhujasta perillisensä ja turvata tämän lähisukulaisten vaatimuksia vastaan. Tämä menettely osoitetaan sopusointuiseksi yhtä lailla Aiginan lain kanssa, sillä tällä saarella Thrasylokhos ja puhuja asuivat testamentin tekohetkellä; Keoksen lain kanssa, joka oli voimassa myös Sifnoksella, jonka kansalaisia osapuolet olivat; sekä sen kaupungin lain kanssa, johon naispuolinen vaatimuksen esittäjä ja hänen edustajansa tässä jutussa kuuluivat; tämän kaupungin nimeä ei mainita (10–15).
Seuraavaksi puhuja vertaa omaa käyttäytymistään Thrasylokhosta kohtaan naispuolisen vaatimuksen esittäjän käytökseen. Ensinnäkin hän oli pelastanut juuri sen omaisuuden, josta nyt kiistellään. Thrasylokhos ja hänen veljensä Sopolis, kummatkin Sifnoksen kansalaisia, olivat turvallisuussyistä sijoittaneet suurimman osan omaisuudestaan läheiselle Parokselle. Paroksen valtasi äkisti demokraattisten maanpakolaisten ryhmä, joka koostui paroslaisista ja sifnoslaisista, Pasinos-nimisen miehen johdolla. Henkeään uhmaten puhuja purjehti yöllä Parokselle ja toi uhanalaisen omaisuuden takaisin Sifnokselle. Pian Paroksen demokraattiset hallitsijat hyökkäsivät ja valloittivat myös Sifnoksen. Puhuja — jonka perhe kuului saaren aristokratiaan ja oli jopa antanut sille kuninkaita — oli niiden joukossa, jotka joutuivat pakenemaan. Hän vei mukanaan paitsi oman äitinsä ja sisarensa myös Thrasylokhoksen, jonka terveydentila oli tuolloin heikko. Puhuja ja hänen perheensä halusivat jäädä Melokselle. Thrasylokhos kuitenkin pyysi heitä lähtemään kanssaan Troizeniin; ja vaikka he tiesivät paikan olevan epäterveellinen, he suostuivat. Puhujan sisar ja äiti kuolivat pian saapumisen jälkeen. Sen jälkeen hän hoiti Thrasylokhosta pitkän ja raskaan sairauden ajan Aiginassa. Tuon sairauden aikana Thrasylokhoksen sisarpuoli — joka nyt vaatii hänen omaisuuttaan — ei käynyt hänen luonaan kertaakaan, eikä hän myöskään osallistunut hautajaisiin (16–33).
Hänen asiamiehensä eivät kiistä testamentin aitoutta, vaan moittivat sitä kohtuuttomaksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Se on kuitenkin täysin kohtuullinen, sillä adoptoimalla puhujan pojakseen Thrasylokhos varmisti, ettei hänen sukunsa sammuisi ja etteivät hänen äitinsä ja sisarensa jäisi vaille toimeentuloa. Se on myös oikeudenmukainen, koska puhuja oli kaikin puolin paras mahdollinen perillinen. Hänen valintansa perilliseksi olisi miellyttänyt sekä Sopolista, testamentintekijän jo kuollutta veljeä, että Thrasyllosta, hänen jo kuollutta isäänsä (34–46). Puhuja vaatii tuomiota edukseen vedoten vainajalle tekemiinsä palveluksiin, testamenttiin sekä siihen lakiin, jonka mukainen testamentti on (47–51).
Arviointia
Jebb arvioi puheen mahdollisesti parhaaksi Isokrateen säilyneistä oikeuspuheista. Se on lähes vapaa keinotekoisuudesta, joka enemmän tai vähemmän heikentää kaikkien muiden vaikutelmaa. Kohta, jossa puhuja esittää todisteet omistautumisestaan Thrasylokhokselle (18–27), on voimakas juuri siksi, että se on selkeä ja yksinkertainen. Jebbin mukaan Isokrates ei pääse missään muualla näin lähelle Lysiaan puheiden erityisiä ansioita.
Lähteet
Kirjallisuutta
Isocrates: Aegineticus. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ισοκράτης: Αιγινητικός. Wikiaineisto. Isocrates: Aegineticus. Perseus. Isocrates: Aegineticus. Perseus. Isocrates: Aegineticus. ToposText.
Luokka:Aigina (antiikin kaupunki) Luokka:Isokrateen puheet