Kilpirauhashormonireseptori (engl. thyroid hormone receptor, THR) on tumareseptori, jonka kautta kilpirauhashormonien (tyroksiini ja trijodityroniini) vaikutukset välittyvät.
Rakenne Kilpirauhashormonireseptorista on kaksi muotoa: THRα ja THRβ. Nämä ilmentyvät eri lailla kudoksesta ja kehitysvaiheesta riippuen. Edellistä koodaava geeni sijaitsee kromosomissa 17 ja jälkimmäistä koodaava geeni kromosomissa 3.
Toiminta Kilpirauhashormonien ajateltiin aikaisemmin siirtyvän solukalvojen läpi passiivisen diffuusion avulla. Sittemmin on löydetty kuljettajaproteiineja, kuten MCT8.
Solujen sisällä II tyypin jodotyroniini-dejodinaasi (D2) muuntaa tyroksiinia trijodityroniiniksi. Tämän seurauksena solujen sisällä näiden hormonien pitoisuudet ovat kutakuinkin yhtä suuret, vaikka veressä tyroksiinia on enemmän kuin trijodityroniinia. Trijodityroniini kuitenkin sitoutuu kilpirauhashormonireseptoriin noin 10 kertaa tehokkaammin kuin tyroksiini, joten lopulta noin 90 % vaikutuksesta välittyy trijodityroniinin kautta.
Tyroksiini ja trijodityroniini kiinnittyvät kilpirauhasreseptoriin tumassa. Kilpirauhashormonireseptori muodostaa heterodimeerin retinoidi X:n reseptorin (engl. retinoid X receptor, RXR) kanssa. Tämä ei vaadi ligandin sitoutumista retinoidi X:n reseptoriin. Kahdesta reseptorista muodostunut kompleksi kiinnittyy niiden geenien promoottorialueille, joissa on tietynlainen emässekvenssi (engl. thyroid response element).
Vaikutukset Kilpirauhashormonireseptorin aktivoituminen lisää useiden geenien luentaa, minkä seurauksena elimistön perusaineenvaihdunnan taso (engl. basal metabolic rate) nousee. Vaikutukset ovat sekä anabolisia että katabolisia.
Maksan glukoneogeneesi lisääntyy, mutta veren glukoosipitoisuus pysyy ennallaan, mikäli haima tuottaa insuliinia normaalisti. Lihasten proteolyysi vapauttaa aminohappoja ja rasvakudoksen lipolyysi glyserolia sekä vapaita rasvahappoja glukoneogeneesin raaka-aineiksi. Toisaalta myös proteiinisynteesi ja lipogeneesi lisääntyvät samanaikaisesti. Na-K-vaihtaja ATPaasin toiminta lisääntyy, mikä ei kuitenkaan johda merkittäviin muutoksiin näiden suolojen plasmapitoisuuksissa mutta lisää energiankulutusta. Herkkyys adrenergisille hormoneille lisääntyy, mikä johtuu ainakin osittain β-adrenergisten reseptorien lisääntyneestä ilmentymisestä sydämessä, luustolihaksissa ja rasvakudoksessa. Normaali kasvu ja kehitys edellyttävät kilpirauhashormonien toimintaa.
Lähteet Luokka: Fysiologia
Luokka:Endokrinologia