Mikko Stietz (vuodesta 1930 Sunela, 29. syyskuuta 1888 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta – 29. joulukuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija.
Urheilu-uran parhaat vuodet
Lappeenrannassa santarmivahtimestarina palvelleen isänsä perheessä kasvanut Mikko Stietz muutti aikuistuttuaan kauppa-apulaiseksi Helsinkiin, jossa aloitti aktiivisen kestävyysurheiluharjoittelun; alussa niin murtomaahiihtoa kuin kestävyysjuoksua.
Stietz aloitti aktiivi urheiluharjoittelun kaudella 1908 ja nousi sen hetkisen Suomen kestävyysjuoksun kärkikaartiin sijoittuen vuoden 1908 SM-kisoissa Kuopiossa neljänneksi Kolehmaisen veljesten Hanneksen, Tatun ja Viljamin jäljessä. Kauden parhaaksi tulokseksi 10 000 metrillä tuli 35.03, joka oli suomalaisittain kuuden parhaan joukossa edellään Kolehmaisen veljesten lisäksi Albin Stenroos ja Viljam Johansson.
Kaudesta 1909 tuli Helsingin Reippaasta Ponnistukseen siirtyneelle Mikko Stietzille paras. Hän saavutti kesäkuun lopussa uuden 5 000 metrin Suomen ennätyksen ajalla 16.00,2. Heinäkuun SM-kisoissa hän oli SM-hopealla Viljam Johanssonin voittaessa. Myöhemmin syksyllä hän juoksi maratonilla 3.03.40, joka oli kaudella 1910 neljänneksi paras suomalaisaika edellään Tatu ja Viljami Kolehmainen sekä Kalle Nieminen.
Venäjän armeijassa, Suomen sisällissodassa ja paluu juoksuradoille
Vuoden 1910 aikana Mikko Stietz joutui Venäjän armeijaan, koska häntä pidettiin isänsä valkovenäläisen taustansa vuoksi ei-suomalaisena. Äiti hänellä oli suomalainen. Samoihin aikoihin hänen veljensä Jussi, myös kestävyysjuoksija, muutti siirtolaisena Amerikkaan jatkaen kilpailu-uraansa Yhdysvaltain suomalaisalueilla Michiganissa. Mikko Stietzin asepalvelus kesti kevääseen 1913 palvelupaikkana Kovno nyky-Liettuan alueella. Näin Tukholman vuoden 1912 olympiakisat jäivät Stietzillä väliin, vaikka hän kilpailikin Suomessa lomilla käydessään edustaen tällöin Lappeenrannan Vesaa.
Mikko Stietz joutui uudelleen Venäjän armeijaan elokuussa 1914 käynnistyneessä maailmansodassa. Ennen asepalvelukseen lähtöä hän juoksi toukokuussa 1914 10 000 metrillä ajan 33.36,2, joka jäikin hänen ennätykseen. Juuri ennen sotaa jo Riiassa ollessaan hän kilpaili siellä voittoisasti murtomaajuoksussa.
Mikko Stietz palasi keisarivallan kaaduttua Suomeen ja taisteli Suomen sisällissodassa valkoisten joukoissa Karjalan rintamalla, jossa joutui Antrean taisteluissa Kavantsaaressa haavoittuneena punaisten vangitsemaksi. Hän säilytti kuitenkin henkensä ja sai myöhemmin tunnustuksena 4. luokan Vapaudenristin.
Sisällissodan jälkeen Mikko Stietz siirtyi Viipuriin kauppiaaksi edustaen paikallista Reipasta; samalla toimien aktiivina seuran yleisurheilutoiminnan vetäjänä. Kausista 1920 ja 1921 tuli Mikko Stietzille vielä urheilullisesti menestyksekkäitä. Hän ei tosin päässyt Antwerpenin olympialaisiin sijoittuessaan maastojuoksussa kolmanneksi kevään olympiakarsinnoissa. Samana kesänä hän oli mukana Reippaan joukkueessa, joka saavutti SM-kultaa niin maastojuoksun joukkueena kuin ratajuoksun 5×2 000 metrillä. Viipurin Reipas uusi maastojuoksun joukkuekullan myös seuraavana vuonna. Lisäksi Stietz henkilökohtaisesti saavutti SM-hopeaa 25 000 metrin juoksussa Hannes Kolehmaisen voittaessa. Kaudella 1922 Stietz kilpaili vielä erityisesti alkukesästä. Syksyllä hän ilmoitti siirtyvänsä pois Viipurista. Näin kaudesta 1922 muodostui Stiezin viimeinen aktiivi kilpailukausi.
Stietz muutti liiketoimissaan Viipurista Salmiin Laatokan Karjalaan. Salmissa ollessaan hän osallistui paikallisen suojeluskunnan toimintaan ml. urheilukilpailut.
Saavutukset SM-joukkuekultaa vuonna 1921 maastojuoksussa maastojuoksussa ja 5 × 2 000 m viestissä sekä 1921 myös maastojuoksun joukkuekullan Viipurin Reippaan riveissä, SM-hopeaa 5 000 metrillä vuonna 1909 ja 25 000 metrin juoksussa vuonna 1921
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kestävyysjuoksijat Luokka:Suomalaiset maastojuoksijat Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet