Olympialainen puhe (, ) on Lysiaan kirjoittama puhe, jonka hän piti Olympian kisoissa. Siitä on säilynyt nykyaikaan vain katkelma. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 33.

Historia

Lysiaan säilyneiden puheiden joukossa Olympialainen puhe on poikkeuksia siinä, että se ei ole oikeuspuhe. Sen sijaan se kuuluu epideiktisten eli esittävien puheiden lajittyyppiin, ollen ainoa säilynyt näyte tällaisesta puheesta Lysiaan teosten joukossa.

Puhe pidettiin Olympian kisoissa. Tavan pitää valmisteltu juhlapuhe panhelleeniselle yleisölle suurissa kansallisissa kokoontumisissa loivat jo varhaisimmat sofistit. Hippiaan kerrotaan ”hurmanneen Kreikkaa Olympiassa koristeellisilla ja huolellisesti laadituilla puheilla”. Gorgiaan olympialainen puhe oli kuuluisa; ja Delfoissa hänen kultainen patsaansa seisoi temppelissä, jossa hän panegyrin aikana oli ”jylyttänyt pytholaisen puheensa alttarilta”.

Vaikka tällaiset puheet olisivatkin olleet vain retorisen taidon näytöksiä, ne sopivat hyvin suurten panhelleenisten kokoontumisten luonteeseen, sillä niiden keskeinen ajatus oli avoin kilpailu kaikenlaisessa erinomaisuudessa, sekä ruumiillisessa että henkisessä. Mutta tällaisessa tilanteessa puhujalle tarjoutui myös tilaisuus käsitellä tilanteesta nousevia käytännöllisiä aiheita sekä harvinainen mahdollisuus käsitellä niitä todellista vaikutusta tavoitellen. Hän saattoi tulkita ja soveltaa ajankohtaisiin tapahtumiin sen ajatuksen, joka tällaisessa kokouksessa oli väistämättä jokaisen mielessä: yhteisen helleenisen veljeyden ajatuksen.

Gorgias ei ollut jättänyt tätä kieltä soittelematta. Filostratos kuvaa: ”Hänen Olympiassa pitämänsä puhe käsitteli suurimpia poliittisia kysymyksiä. Nähdessään Kreikan repivien puolueriitojen vallassa hän ryhtyi sovinnon neuvonantajaksi, pyrkien kääntämään kreikkalaiset barbaarien kimppuun ja kehottaen heitä ottamaan aseidensa palkinnoksi ei toistensa kaupunkeja vaan barbaarien maan.”Filostratos: Sofistien elämät 1.9 (kreik.) (engl. käännös). Helleenisen kansallisuuden siteenä, joka on yhtä todellinen kuin paikallinen kansalaisuus, ja helleenisen asian kaikkien yksityisten etujen yläpuolella, arvellaan olleen jossakin muodossa aina panhelleenisten juhlien puhujien keskeisin aihe.

Richard C. Jebb huomauttaa, että tällä aiheella oli erityinen merkitys juuri silloin, kun Lysiaan Olympialainen puhe esitettiin. Diodoros Sisilialaisen mukaan puhe pidettiin 98. olympiadin ensimmäisenä vuonna eli 388 eaa., vuotta ennen Antalkidaan rauhaa, jolla Korintin sota saatettiin päätökseen. Ateena, Theba, Argos ja Korintti olivat tuolloin käyneet sotaa Spartaa vastaan jo seitsemän vuotta. Tänä aikana kaksi valtaa, molemmat Kreikan vapaudelle vaarallisia, olivat nopeasti kasvaneet. Idässä Persian merivoima oli tullut suuremmaksi kuin se oli ollut vuosisataan. Lännessä Dionysios, Sisilian Syrakusan tyranni vuodesta 405 eaa. lähtien, oli alistanut Naksoksen, Katanen ja Leontinoin, voittanut kahdesti Karthagon ja uhkasi Italian kreikkalaiskaupunkeja.

Dionysioksen hovista saapui vuonna 388 eaa. Olympian kisoihin loistokas lähetystö, jonka johdossa oli hänen veljensä Thearides. Pyhälle alueelle pystytettiin kultakirjailtuja telttoja; useita komeita vaunuja ilmoitettiin Dionysioksen nimissä nelivaljakkoajoon; ja rapsodit, joiden lausuntataito veti väkijoukkoja puoleensa, esittivät runoja, jotka heidän kuninkaallinen isäntänsä oli sepittänyt. Kun silmät ja korvat oli näin houkuteltu Syrakusan tyrannin loistolla, Lysias kohotti äänensä muistuttaakseen yhteenkokoontuneita kreikkalaisia siitä, että Dionysios oli tunnistettava toiseksi Kreikan kahdesta suuresta vihollisesta. Heidän ei tulisi päästää jumalattoman despotian edustajia pyhään juhlaansa. Heidän tuli muistaa velvollisuutensa kukistaa tuo tyrannia ja vapauttaa Sisilia; ja sodan tuli alkaa heti hyökkäyksellä noita kimaltelevia telttoja vastaan.

Sisältö

Puheesta on säilynyt vain sen alkuosa; mutta aiheiden käsittelyn laajuudesta ja siitä kohdasta, johon katkelma argumentaatiossa päättyy, päätellen koko puhe ei ole voinut olla paljoakaan pidempi.

Ylistettyään Heraklesta siitä, että tämä oli perustanut Olympian kisat edistääkseen kaikkien helleenien keskinäistä hyvää tahtoa (kohdat 1–2), puhuja sanoo, ettei aio leikitellä sanoilla sofistin tavoin, vaan antaa vakavia neuvoja koskien Kreikkaa uhkaavia vaaroja. Osa kreikkalaisesta maailmasta on jo barbaarien vallassa, osa tyrannien. Artakserkses on rikas, mitä tulee laivoihin ja rahaan; samoin Dionysios. Kreikkalaisten on pantava syrjään keskinäiset riitansa ja yhdistyttävä isien tavoin yhteisiä vihollisia vastaan (3–6). Spartalaiset ovat Kreikan tunnustettuja johtajia, voittamattomia ulkomailla ja vapaita sisäisistä puoluekiistoista. Miksi he eivät ryhdy toimeen? (7.) Välitön toiminta on välttämätöntä. Kreikan ei tule odottaa, kunnes idän vihollinen ja lännen vihollinen sulkeutuvat sen ympärille yhtä aikaa (8–9).

Katkelma päättyy tähän, luultavasti siihen kohtaan, jossa Lysias siirtyi käsittelemään erityisemmin Sisilian tilaa ennen kuin päätti puheensa herjapuheeseen Dionysioksen lähettiläitä vastaan.

Arviointia

Lysiaan puheen katkelmaa on Jebbin mukaan luontevaa verrata suureen puheeseen, jossa samaa aihetta käsiteltiin kahdeksan vuotta myöhemmin, eli Isokrateen Juhlapuheeseen (Panegyrikos). Molemmissa tapauksissa panhelleenistä yleisöä muistutetaan Hellaan poliittisesta yhtenäisyydestä ja kehotetaan yhteiseen toimintaan barbaaria vastaan; molemmissa vedotaan vaikutusvaltaisimpiin kreikkalaisiin, jotta nämä ryhtyisivät muiden johtajiksi; ja molemmissa puhuja väittää olevansa käytännöllisempi neuvonantaja kuin edeltäjänsä. Jebb huomauttaa, ettei tämän viimeisen väitteen arviointi ole helppoa, sillä on vaikea sanoa, kumpi suunnitelma oli toiveikkaampi: vuonna 388 eaa. ajatus siitä, että Sparta taivuttaisi muut kreikkalaiskaupungit unohtamaan keskinäiset riidat ja yhdistymään yhteiseen puolustukseen sen johdolla, vai vuonna 380 eaa. ajatus siitä, että Sparta ja Ateena yhdessä toteuttaisivat tämän tehtävän ja johtaisivat kreikkalaisia yhdessä sopusoinnussa.

Muodon osalta se voimakas ja karu yksinkertaisuus, joka leimaa Olympialaisen puheen katkelmaa, sopii Jebbin mielestä ehkä paremmin vakavan kansallisen kriisin aikana annettuun neuvontaan kuin Juhlapuheen taiteellinen viimeistely. Dionysios Halikarnassoslainen sanoo, että epideiktisessä tyylissä Lysias on ”hiukan veltto” ja vailla sitä kuulijaa ”herättävää” voimaa, joka Isokrateella – samoin kuin Demostheneella – oli. Jebb huomauttaa, että ainakaan säilyneestä katkelmasta ei löydy selvää perustetta tälle arvostelulle.

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: Olympic Oration. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Ολυμπιακός. Wikiaineisto. Lysias: Olympic Oration. Perseus. Lysias: Olympic Oration. Perseus. Lysias: Olympic Oration. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet Luokka:Olympian kisat