pienois|pysty|Objektivismin kehittäjä Ayn Rand vuonna 1943. Objektivismi on amerikanvenäläisen Ayn Randin (1905–1982) kehittämä filosofia, jonka mukaan kaiken perustana tulee olla järki.Rand 1986, s. 16. Objektivismin mukaan suurin arvo on elämä, korkein hyve rationaalisuus ja ihmisen oma onnellisuus on hänen elämänsä moraalinen tavoite. Ihmisen ei tule elää toisten ihmisten vuoksi eikä myöskään pakottaa muita uhrautumaan itsensä vuoksi. Itsekkyys on moraalisesti oikein, koska objektivismin mukaan itsekkyys on välttämätön edellytys elämälle. Itsekkyys ei oikeuta rajoittamaan muiden ihmisten yhtä suuria vapauksia. Yhteiskunnallisella tasolla objektivismi kannattaa yksilönvapauksia ja laissez-faire-kapitalismia.Rand 1986, s. 20.Rand 1964, s. 25. Yövartijavaltio on välttämätön, jotta ihmiset saavat oikeuksilleen suojaa.
Ayn Randin työn jatkajana on toiminut muun muassa filosofi Leonard Peikoff. Objektivismia edistävät muun muassa yhdysvaltalainen Ayn Rand Institute sekä aikakauslehti The Objective Standard.
Historia
Ayn Rand esitteli ajattelunsa ensimmäiseksi kaunokirjallisuudessa – erityisesti teoksissaan The Fountainhead (1943) ja Kun maailma järkkyi (1957). Teoksien teemoja ovat muun muassa rationaalisuuden tavoittelu, individualismi, kollektivismin uhka ja toisten puolesta uhrautumisen vääryys. Myöhemmin Rand julkaisi objektivismia käsitteleviä tekstejä erilaisissa kirjoissa ja aikakausjulkaisuissa, kuten The Objectivistissa ja The Ayn Rand Letterissä. Randin mukaan objektivismin nimi tulee siitä, että tieto ja arvot ovat objektiivisia. Ne ovat olemassa ja ihmisen järjen löydettävissä. Randin mukaan hän valitsi nimen ”objektivismi” siksi, että filosofian tulee perustua olemassaoloon, ja eksistentialismi oli nimenä jo varattu.Peikoff 1991, s. 36.}
Objektivistisen liikkeen alullepanijana toimi erityisesti Nathaniel Branden. Hän esitti Randille vuonna 1956, että objektivismista pidettäisiin luentoja. Branden oli huomannut, että The Fountainhead -kirjan myötä ihailijakirjeiden määrä oli kasvanut huomattavasti. Siksi Branden myös ehdotti Randille, että filosofia tulisi pystyä esittämään järjestelmällisemmin, jotta se tavoittaa paremmin ihmisiä. Vaikka Kun maailma järkkyi saikin heti julkaisusta alkaen paljon kritiikkiä vuonna 1957, myös kannattajien määrä lisääntyi. Aluksi Rand epäili ajatusta filosofian luennoista. Tammikuussa 1958 Nathaniel Branden piti ensimmäisen luentonsa objektivismin perusteista ja siitä tuli pian menestys. Luentojen järjestämisestä vastasi Nathaniel Branden Institute (NBI). Luennoitsijoina toimivat myös Alan Greenspan, Leonard Peikoff, Mary Ann Rukavina ja Barbara Branden. 1960-luvulla objektivistinen liike oli voimistunut ja korkeakouluopiskelijat perustivat ympäri maata kirjakerhoja, joissa keskusteltiin objektivismista ja Randin teoksista. Vuonna 1968 Rand ja Branden ajautuivat välirikkoon ja NBI lopetti toimintansa. Objektivistit jakautuivat kahteen leiriin ja jäljelle ei jäänyt keskitettyä organisaatiota, vaan pieniä keskusteluryhmiä.Merrill 1998, s. 2–3. Toiminta järjestäytyi uudelleen vuonna 1985, kun Ayn Rand Institute (ARI) perustettiin. 1980-luvun lopulla näkemyserot objektivistien välillä kasvoivat kysymyksestä, onko objektivismi avoin vai suljettu filosofinen järjestelmä. Peikoffin mukaan kyse oli suljetusta (muuttumattomasta) järjestelmästä, kun David Kelleyn mukaan kyse oli avoimesta (kehittyvästä) järjestelmästä. Kysymys johti välirikkoon ja uuden järjestön syntyyn. Vuonna 1990 David Kelley perusti Institute for Objectivist Studies -järjestön, joka tunnetaan nykyisin nimellä The Atlas Society.
Ayn Rand ei koskaan julkaissut ei-kaunokirjallista teosta, joka olisi järjestelmällisesti käsitellyt kaikkia objektivismin osa-alueita, vaan tämä tehtävä jäi Randin seuraajille. Objektivismin yleisesityksiä ovat muun muassa Harry Binswangerin toimittama The Ayn Rand Lexicon (1986), Leonard Peikoffin Objectivism:. The Philosophy of Ayn Rand (1991) sekä Andrew Bernsteinin Objectivism in One Lesson (2008).
Filosofia
pienois|pysty|Kun maailma järkkyi) on Ayn Randin kaunokirjallisista teoksista tunnetuin. Leonard Peikoffin mukaan objektivismi jakautuu viiteen filosofian osa-alueeseen: metafysiikkaan, tietoteoriaan, etiikkaan, politiikkaan ja estetiikkaan.Peikoff 1993, s. 3. Objektivistien mukaan heidän oppinsa on tietoteoreettisessa mielessä hierarkkinen. Jotta jotain asiaa voisi ymmärtää, on ensin tunnettava sitä edeltävät päätelmät. Peikoffin mukaan objektivismin hierarkia voidaan tiivistää kahteenkymmeneen pääkohtaan.Berliner 2012, s. V.
Olemassaolo on olemassa (eksistenssi eksistoi). Tietoisuus on kyky havainnoida todellisuutta. A = A. Järki on ihmisen ainoa keino hankkia tietoa; järki voittaa mystiikan. Aistit ovat luotettavia. Käsitteet ovat konkretioiden identifikaatioita. Tieto on objektiivista, ei subjektiivista. Kausaliteetti. Järki on ihmisen selviytymiskeino. Mieli ja ruumis eivät ole erillisiä. Ihmisen elämä on moraalisen arvon standardi. Rationaalisuus korkeimpana hyveenä. Itsenäisyys (riippumattomuus) hyveenä. Rehellisyys hyveenä. Aloitteellisen voimankäytön pahuus. Yksilönvapauksien olemassaolo. Valtion sallitut tehtävät. Kapitalismi ainoana moraalisena järjestelmänä. Taiteen luonne ja taiteen rooli ihmisen elämässä. Romantiikka käsitteellisenä taiteen suuntauksena.
Metafysiikka: objektiivinen todellisuus
Objektivismi perustuu kolmeen aksioomaan: olemassaoloon, identiteettiin ja tietoisuuteen. Ne ovat päättelyketjun alkupiste, koska niitä ei voida jakaa enää pienempiin osiin.Peikoff 1993, s. 4–12.
Eksistenssi eksistoi. Tehdäkseen minkäänlaista perusteluketjua mistään asiasta täytyy ensin voida sanoa, että jotain on olemassa. Todistusta olemassaolon olemassaolosta voidaan perustella myös sillä, että ei-olemassaolevan todistaminenkin edellyttää erottelun tekemistä olemassaolevaan. Identiteetti. Asia on se, joka se on (A = A). Asia ei voi olla vastoin luontoaan. Oleminen edellyttää identiteettiä, koska oleminen tarkoittaa jonain olemista. Jos identiteettiä ei olisi, mikä tahansa asia voisi olla sekä tosi ja epätosi yhtä aikaa, mikä johtaisi loputtomiin ristiriitaisuuksiin. Ilman identiteetin absoluuttisuutta mitään tietoa ei voitaisi koskaan saavuttaa. Esimerkiksi tehokkuus ei voi olla yhtä aikaa tehokkuutta ja tehottomuutta, koska tehottomuus on tehokkuuden vastakohta. Tietoisuus. Jotta olemassaolevasta voidaan tehdä havaintoja, se edellyttää tietoisuutta. Tietoisuus tarkoittaa tietoisuutta jostakin, minkä vuoksi tietoisuutta edeltää ensin olemassaolo. Ei voi olla tietoisuutta ilman olemassaoloa, koska ei olisi mitään tiedettävää. Lisäksi tietoisuus itsessään on myös identiteetti.
Objektivismin mukaan näistä seuraa tiettyjä johtopäätöksiä, kuten kausaliteetti ja yliluonnollisuuden kieltäminen.Peikoff 1993, s. 32. Ayn Rand ylisti useasti Aristoteleen roolia filosofiassa, erityisesti identiteetin lain kehittämisessä.
Tietoteoria: järki
pienois|pysty|Introduction to Objectivist Epistemology käsittelee objektivismin tietoteoriaa. Teos julkaistiin alun perin vuonna 1979. Kuvassa uudistettu painos vuodelta 1990. Tieto on jonkin asian (objektin) ymmärrystä, joka perustuu tulkitsijan (subjektin) valitsemaan aktiiviseen ja todellisuuteen pohjautuvaan prosessiin.Peikoff 1993, s. 116. Objektivismin mukaan tietoa saadaan havaintojen kautta.Peikoff 1993, s. 39. Aistit ovat ihmisen ainoa suora kognitiivinen yhteys todellisuuden kanssa ja näin ollen ihmisen ainoa tiedon lähde. Logiikka on menetelmä, jonka avulla arvioidaan tosiasiat (premissit), punnitaan suhde ristiriidattomuuden lakiin (A = A) ja johdetaan näistä johtopäätös.Peikoff 1993, s. 119. Järkeily ei tule itsestään, vaan se vaatii yksilön tietoista valintaa ajatella. Mikäli ihminen valitsee järjen, hän ei perusta elämänsä ohjenuoraa tunteisiin, uskoon tai auktoriteetteihin.
Objektivismi hylkää a priori ja a posteriori -jaottelun, analyyttinen-synteettinen-jaottelun sekä teoria-käytäntö-jaottelun. Peikoffin mukaan ne perustuvat väärään dikotomiaan. Kaikki tiedon käsittely perustuu logiikkaan, ja mikäli asia on looginen, se on tosi. Jos asia on teoriassa totta, sen on oltava myös käytännössä totta, koska asia ei voi olla tosi ja epätosi yhtäaikaisesti. Ihmisen on seurattava järkeä eikä hetken mielijohteita. Järki on ihmisen selviytymiskeino.
Tunteet eivät ole perusta tiedon hankkimiselle, koska tunteet ovat seurausta ihmisen arvoarvostelmista.Rand 1963, s. 147. Tunnetta ei ole ilman syytä. Esimerkiksi ilon tunne ystävän nähdessä on seurausta siitä, että ihmisellä on arvoarvostelma ystävyydestä. Objektivismi ei ole kuitenkaan tunteita vastaan, vaan ne ovat yksilön keino nauttia elämästä. Sen sijaan ne eivät voi toimia elämän oppaana, vaan se on järjen tehtävä. Randin mukaan käänteinen järjestys johtaisi ihmisen tuhoon. Randin mukaan tunteet eivät kerro todellisuudesta mitään muuta kuin sen, että ihminen tuntee jotain. Randin mukaan on moraalitonta perustella päätöksiään sillä, että yksilöstä tuntuu siltä.
Objektivismi hylkää ajatuksen siitä, että ihminen voisi itse valita, mitä asioita voidaan pitää totena, koska se johtaa lukemattomiin ristiriitoihin, joihin objektivismin mukaan esimerkiksi uskonto, kollektivismi tai subjektivismi väistämättä johtavat.Peikoff 1993, s. 362.Rand 1986, s. 316. Tosiasiat eivät ole riippuvaisia ihmisen mielipiteistä, tunteista tai peloista. Tosiasiat eivät muutu toiseksi pelkästään ihmisen haluamisella. Objektivistien mukaan mikä tahansa muu tietoteoria mahdollistaa totalitarismin.Biddle 2017, s. 26–28. Tästä syystä objektivistit suhtautuvat kriittisesti muun muassa Immanuel Kantin filosofiaa kohtaan, ja esimerkiksi Rand sanoi objektivismin olevan täydellinen vastakohta Kantin filosofialle. Objektivistit eivät hyväksy Kantin näkemyksiä aistihavaintojen epäluotettavuudesta, tietoisuudesta ja uskonnosta. Objektivistien mukaan ne avaavat tien sosiaaliselle subjektivismille, minkä seurauksia ovat esimerkiksi marxilaisuus ja kansallissosialismi. Samasta syystä objektivistit näkevät, että yhteiskuntasopimusteoreetikot (esimerkiksi John Locke) eivät pysty osoittamaan asianmukaisesti luonnonoikeuksien alkuperää, koska oikeuksia ei voi havaita niiden käsitteellisyyden vuoksi.Biddle 2017, s. 63, 81–82.
Leonard Peikoffin mukaan sekatalous eli kapitalismin ja sosialismin välimuoto on tietoteorian kannalta ristiriitainen käsite, koska se toisaalta kannattaa yksilönvapautta, mutta toisaalta vastustaa sitä. Peikoff kysyykin, mistä valtio voi tietää, milloin yksilön oikeuksia tulee suojella ja milloin loukata. Peikoffin mukaan objektiivisten periaatteiden puuttuessa ihmiset toimivat tunnepohjaisesti ja arvailevat tapauskohtaisesti, mikä asia toimii ja mikä ei. Peikoffin mukaan poliittinen pragmatismi (”keskitien kulkeminen”) ei ole hyväksyttävää, koska se on ristiriidassa objektiivisten periaatteiden kanssa ja pohjautuu siten subjektivismiin.Peikoff 1993, s. 373–374.
Adam Reedin mukaan objektivismin tietoteoria muistuttaa olio-ohjelmointia (esimerkiksi Java-ohjelmointikieltä).
Etiikka: itsekkyys
pienois|pysty|New Yorkissa sijaitseva Atlas-patsas yhdistetään usein objektivismiin. Patsas esiintyy muun muassa Kun maailma järkkyi -teoksen 50. vuotisjuhlajulkaisun kannessa. Ayn Randin mukaan etiikka on hyvän elämän ohjenuora ihmiselle itselleen. Etiikka määrittelee ihmisen suhdetta itseensä.Rand 1964, s. 13. Etiikan tehtävänä ei siis ole määrätä muiden ihmisten elämää.