Riihimäki–Tampere-rata on Suomen rataverkkoon kuuluva päärataosuus Riihimäeltä Hämeenlinnan ja Toijalan kautta Tampereelle. Rataosan pituus on noin 116 kilometriä, se on kauko-ohjattua ja sähköistettyä kaksiraiteista rataa, joka on varustettu junien automaattisella kulunvalvonnalla (JKV). Rataosalla suurin sallittu nopeus on henkilöjunille 200 km/h ja tavarajunille 120 km/h. Rataosan ainoa tasoristeys sijaitsee Hämeenlinnan Sairiossa.
Rakentamishistoria Vuonna 1860 määrättiin suoritettavaksi tutkimus Hämeenlinnan-Tampereen ratasuunnasta. Vuonna 1861 asetti Suomen senaatti Suomen kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm Bergin aloitteesta komitean käsittelemään kulkulaitoskysymyksiä, muun muassa rautatien jatkamista Hämeenlinnasta Näsijärvelle ja Päijänteelle. Komitea asettui puoltamaan sekä Hämeenlinnan-Tampereen että Hämeenlinnan-Lahden radan rakentamista pitäen suotavampana molempien ratojen rakentamista samanaikaisesti, mutta asettaen kuitenkin Tampereen radan etusijalle. Marraskuussa 1862 tamperelaiset tehtaanisännät Wilhelm von Nottbeck ja Adolf Törngren jättivät uudelle kenraalikuvernöörille kirjelmän, jossa he tarjoutuivat rakentamaan ja luovuttamaan valtiolle ilmaiseksi Hämeenlinna-Tampere-radan, jos valtio antaisi rakentajille vuosittain 15 vuoden aikana kruununmetsistä 150.000 tukkipuuta. Tarjous perustui suureen tukkikauppaan, jonka tarjouksen esittäjät aikoivat tehdä ulkomaalaisten kanssa. Tukkipuiden sijasta he ilmoittivat ottavansa myös 5 miljoonaa ratapölkkyä viitenä vuotena. Tie- ja vesirakennushallituksen lausunto asiasta oli kuitenkin lopuksi hylkäävä ja samanlainen oli senaatin päätöskin. Tampereen ja Lahden ratojen rakentamisesta käytiin ankaraa kilpailua ja lopulta säätyvaltiopäivillä kolme säätyä vuonna 1865 asettivat Tampereen radan etusijalle, ja samalla säädyt suostuivat valtiolainain ottamiseen molempia ratoja varten.Tampere sai rautatien 60 vuotta sitten. Sen rakentaminen oi! kuitenkin 20 vuotta kestäneiden vaikeiden ponnistelujen takana. Tampereen ja Pietarin radan välillä käytiin silloin ensimmäinen suuri "rautatietaistelumme", Aamulehti, 21.6.1936, nro 165, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.6.2026 Tampere 50 vuotta rautatien yhteydessä. Tänään tulee kuluneeksi 50 vuotta Hämeenlinnan—Tampereen rautatien avaamisesta liikenteelle, Aamulehti, 22.6.1926, nro 163, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.6.2026
Vaikka keisari Aleksanteri II vahvisti valtiopäiväin päätöksen, ei asia ollut vielä selvä. Senaatti otti ainoastaan 6 miljoonan markan valtiolainan, ja kun se riitti Lahden radan rakentamiseen, mutta ei Tampereen radan, jonka kustannukset olivat yli 9 miljoonaa markkaa, vaaka painui Lahden radan hyväksi. Prokuraattori katsoi että senaatti ei voinut poiketa valtiopäivien päätöksestä mutta senaatin mielestä sillä oli valta tulkita valtiopäivien päätöksiä. Prokuraattorin vaatimuksesta asia jäi lepäämään seuraaviin valtiopäiviin saakka. Kun uusi kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg tuli virkaansa vuonna 1866 hän alkoi ajaa Pietarin radan rakentamista ja niin Hämeenlinna-Tampere-radan rakentaminen lykkääntyi. Kun ajat paranivat ja Pietarin rata valmistui vuonna 1870 useat yhtiöt ja yksityishenkilöt hakivat oikeuksia uusien rautateiden rakentamiseen. Vuonna 1871 annettiin Turun-Tampereen radan rakentamiseen oikeudet kunnallisneuvos Robert Ullnerille, joka ei kuitenkaan ruvennutkaan rataa rakentamaan. Vuoden 1872 valtiopäivillä Tampereen kaupungin edustajat tekivät aloitteen, että Hämeenlinna-Tampere rata rakennettaisiin valtion toimesta. Säädyt anoivatkin hallitukselta, että valtio ottaisi rakentaakseen Hämeenlinna-Tampere- ja Hämeenlinna-Turku-radat ja säädyt takasivat 20 miljoonan markan valtiolainan tätä varten. Mutta valtiopäiväin päätöksiä ei päästy toimeenpanemaan, sillä Ullnerin rautatieyhtiö, jonka takana oli venäläinen ruhtinas E. Uhtomski, alkoikin syyskuussa 1872 odottamatta rakennustyöt Hattulassa. Rakennustöiden vauhti hiipui kuitenkin jo joulukuulle 1872 tultaessa. Loppujen lopuksi ei Uhtomskin rakennuspuuhista tullut valmista, ja tämän vuoksi helmikuussa 1874 yhtiö rakennuslupa peruutettiin ja annettiin määräys radan rakentamisesta valtion toimesta. Pian olivat rakennustyöt käynnissä ja estääkseen rautatien työmiesten palkkoja nousemasta liian suuriksi töihin hankittiin Venäjältäkin työväkeä ja satoja venäläisiä sotamiehiä niihin myös käytettiin. Koko Turun-Hämeenlinnan-Tampereen rata tuli maksamaan 20.100.000 markkaa. Uutta, rataa kuljettiin jo vuoden 1876 alussa ja väliaikainen liikenne saatiin aloittaa Tampereelle jo 13. tammikuuta 1876, koska Hämeenlinnan ja Tampereen välinen laivaliikenne syksyn vähävetisyyden takia oli loppunut tavallista aikaisemmin aiheuttaen haittaa Tampereen tehtaille. 22. kesäkuuta 1876 rata virallisesti avattiin liikenteelle ja avajaisjuhla pidettiin Toijalassa.Rautatielaitoksemme puolivuosisataismuisto. Turun - Tampereen - Hämeenlinnan rantatie avattiin liikenteelle 50 vuotta sitten, Iltalehti, 23.6.1926, nro 141, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.6.2026
Onnettomuudet rataosalla
Sarankulman junaturma, 1. kesäkuuta 1989 Kuurilan junaturma, 15. maaliskuuta 1957 Turengin junaturma, 12. maaliskuuta 1940 Iittalan junaturma, 4. maaliskuuta 1940 Moision junaonnettomuus, 29. huhtikuuta 1939
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Akaan liikenne Luokka:Toijala Luokka:Viiala Luokka:Hämeenlinnan liikenne Luokka:Riihimäen liikenne Luokka:Suomen rataverkko Luokka:Suomen päärata Luokka:Tampereen liikenne