thumb|Mäen Manta kuppaa Juuvilan mammoa Tupalan Annassa. Uskomuslääkintä tai uskomushoidot tarkoittaa Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jääviä hoitomenetelmiä. Duodecim - terveyskirjasto: uskomuslääkintä. Tämä tarkoittaa, että menetelmää ei ole joko lääketieteellisesti tutkittu tai menetelmän vaikutuksesta ei ole saatu lääketieteellistä näyttöä.
Uskomuslääkinnällä voidaan tarkoittaa myös ihmisten tai eläinten hoitamista menetelmin, jotka eivät kuulu virallisen terveydenhoitojärjestelmän valtakulttuuriin. painettuna Käytännössä rekisteröidyiltä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä ei edellytetä pelkästään tutkimukseen perustuvan lääkinnän käyttämistä vaan yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti.
Uskomuslääkinnän piiriin kuuluu osittain myös hoitomuotoja, joista on käytetty termejä vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtohoidot, täydentävät hoidot, täydentävät hoitomuodot, vaihtoehtoiset hoitomuodot, vointihoidot, kansanparannus, kansanlääkintä ja luonnonlääkintä. Näiden käsitteiden piiriin kuuluu kuitenkin myös sellaisia vanhastaan käytettyjä hoitomuotoja, jotka on voitu osoittaa vaikuttaviksi ja joita näin ollen ei ole pidettävä uskomuslääkintänä mutta jotka jokin uudempi, yleensä tehokkaampi lääkinnällinen menetelmä on syrjäyttänyt. Käytännössä käsitteet uskomuslääkintä ja vaihtoehtolääkintä kuitenkin usein samaistetaan keskenään.: "Vaihtoehto- eli uskomuslääkinnäksi kutsutaan hoito- ja taudinmääritystapoja, jotka eivät perustu lääketieteeseen ja joita virallinen terveydenhoitojärjestelmä ei käytä.""alternative medicine." Britannica Concise Encyclopedia. Encyclopædia Britannica, Inc., 2006. Answers.com 22 Jun. 2009. http://www.answers.com/topic/alternative-medicine: "Any of a broad range of healing approaches not used in conventional Western medicine. "MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0: 'vaihtoehtolääkintä = uskomuslääkintä ja ’uskomuslääkintä: tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jäävät hoitomenetelmät, vaihtoehtolääkintä’ Virallisesti hyväksyttyjen ja vaihtoehtoisten lääkintämenetelmien raja ei kuitenkaan ole yksikäsitteisen selvä, ja esimerkiksi akupunktiota tai kiropraktiikkaa ei voida luokitella pelkästään jompaankumpaan.
Nimitys thumb|Wilhelm Reichin kehittämä orgoniakkumulaattori – kaappi, johon menemällä ihmisen oli tarkoitus latautua ilmakehän orgoni- eli elämänergialla ja parantua muun muassa syövästä ja impotenssista. Termi uskomuslääkintä on uudissana, joka voitti Duodecimin sanakilpailun vuonna 1995Uskomuslääkintä on käypää ammattisanastoaTerveysportti.fi. Uskomuslääkintä- ja uskomushoito-termit ovat erityisesti vaihtoehtohoitoihin kielteisesti suhtautuvien käytössä.
Historiaa Lääketieteeseen perustumatonta lääkintää kutsuttiin 1970-luvulla luonnonlääkinnäksi tai luontaislääkinnäksi. Käsitteillä tarkoitettiin rohdosvalmisteiden ja kansanomaisten hoitojen käyttöä sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Luontaislääkinnän nousu kytkeytyi 1960-luvun Yhdysvalloissa niin sanottuihin vaihtoehtoliikkeisiin, ja tämän vuoksi luontaislääkinnän nimitykseksi tuli yleisesti käyttöön sana vaihtoehtolääkintä.
Anglosaksisessa kulttuurissa käytetään käsitettä alternative medicine vastakohtana lääketieteelliseen näyttöön perustuvalle lääkinnälle. Sen historiallinen perusta on professori Arno Forsiuksen mukaan siinä, että erityisesti Yhdysvalloissa oli 1800-luvulla laillistettuja homeopaattisia lääkäreitä. Varhaisin maininta alternative medicinestä terveydenhuollon ammattilehdistön otsikkotasolta löytyy vuodelta 1975. Termi vaihtoehtolääkintä ilmestyi suomalaisten ammattilehtien otsikoihin kymmenen vuotta myöhemmin 1985, jolloin Duodecimissa julkaistiin artikkeli 'Vaihtoehtoiset hoidot' ja syöpä.
Kritiikkiä Jotkut näkevät termin uskomuslääkintä olevan leimaava käsite, jonka käyttäjä tuntuu vihjaavan, että hän itse harjoittaa lääkintää, joka perustuu yksinomaan tutkittuun tietoon.
Professori Forsius on kritisoinut vaihtoehtolääkinnän termiä sen vuoksi, että sen piiriin kuuluu paljon sellaista hoitotoimintaa, jota ei "tieteellisin perustein tai parhaalla tahdollakaan voi pitää "lääkintä" -käsitteeseen sisältyvänä". Lisäksi Forsiuksen mukaan vaihtoehtohoitoihin luettavat hoitomenetelmät eivät yleensä toimi oikean lääketieteen hoitojen todellisina vaihtoehtoina.
Määritelmä "Uskomuslääkinnän" vastakohta on näyttöön perustuva lääketiede (), joka ei ole sama asia kuin virallinen lääketiede. Monet virallisessa järjestelmässä käytettävät käytännön hoitomuodot eivät perustu pätevään näyttöön.Shef.ac.uk (Archive.org) Virallisessa lääketeteessä näyttöön perustuvien hoitojen arvioidaan saavan lisää jalansijaa.Myllykangas, M. Puoskarointi käy kaupan. Vapaa-ajattelija 6/2001 Viitattu 7.12.2006Kansanterveyslaitos. Käypä hoito -suositukset Viitattu 7.11.2006 Näyttöön perustuvassa lääketieteessä korostetaan voimakkaasti satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa, eli niin sanotuissa kaksoissokkokokeissa hankittua näyttöä. Joidenkin hoitojen tehoa myös pidetään niin ilmeisenä, ettei tutkimuksia pidetä tarpeellisena. Tämän lisäksi kaikkia asioita ei ole vielä tutkittu, vaikka se periaatteessa olisikin mahdollista.
Uskomuslääkintä-käsitteeseen ei sisällytetä näyttöön perustuvia täydentäviä hoitoja. Näitä ovat muun muassa musiikkiterapia, mindfulness-meditaatio tai D-vitamiinilisän käyttö.
Ero tutkimukseen perustuvaan hoitoon oikea|pienoiskuva|Pakurikääpä-sienen koivuun aiheuttamia kasvaimia myydään torilla parannukseksi muun muassa syöpään, diabetekseen, verenpainetautiin ja hepatiittiin Etelä-Koreassa 2017. Uskomushoitojen kuten homeopatian tehokkuutta perustellaan usein hoitojen "vuosisataisella tai tuhatvuotisella" historialla. Hoidon katsotaan olevan vaikuttavaa, koska sillä on vanhat tai kaukaiset lähtökohdat. Kriitikoiden mielestä hoitomuodon vanhuus-argumentti ei ole pätevällä pohjalla, koska se, että jotain menetelmää on historiassa käytetty ei sinällään ole todiste sen toimivuudesta. Lääketieteen näkökulmasta hoidon toimivuuden todistaa vain tieteellinen tutkimus ja hoidon käytön seuranta.
Uskomushoitojen kuten homeopatian tehokkuutta perustellaan usein hoitojen "vuosisataisella tai tuhatvuotisella" historialla. Hoidon katsotaan olevan vaikuttavaa, koska sillä on vanhat tai kaukaiset lähtökohdat. Kriitikoiden mielestä hoitomuodon vanhuus-argumentti ei ole pätevällä pohjalla, koska se, että jotain menetelmää on historiassa käytetty ei sinällään ole todiste sen toimivuudesta. Lääketieteen näkökulmasta hoidon toimivuuden todistaa vain tieteellinen tutkimus ja hoidon käytön seuranta.
Monet uskomuslääketieteen kritisoijat korostavat, että ero uskomuslääketieteen tai vaihtoehtolääketieteen ja näyttöön perustuvan lääketieteen välillä ei ole siinä, onko hoitomuoto vanha tai perinteinen, vaan siinä, onko sillä havaittu positiivisia vaikutuksia eli onko sellaisista vaikutuksista tieteellisesti riittävä varmuus. Esimerkiksi Richard Dawkins esitti John Diamondin kirjan Snake oil and other Preoccupations esipuheessa, että jos hoitomuodolla saadaan aikaan parantavia vaikutuksia kaksoissokkokokeessa, se ei enää ole vaihtoehto, vaan se muuttuu lääketieteeksi. Dawkins esitti myös, että jos Britannian Kuninkaallisen lääkärikollegion puheenjohtajan menetelmä ei läpäise testiä, se lakkaa olemasta näyttöön perustuvaa lääketiedettä.
Uskomushoidoille on myös vaadittu arvostetumpaa asemaa ja esimerkiksi Suomessa sairausvakuutuksen antamaa tukea, koska tällainen asema on myös "koululääketieteellä". Dosentti Veijo Saanon mukaan ei kuitenkaan ole olemassa mitään yhtä koululääketiedettä, joka olisi yhdellä kertaa hyväksytty, vaan lääketieteen menetelmät ja hoitotavat on jokainen yksi kerrallaan arvioitu erikseen jokaisen käyttötarkoituksen osalta. Sellaiset menetelmät, joiden vaikuttavuudesta ei saada näyttöä hylätään tai jäävät suppeaan kokeelliseen käyttöön.
Suomessa lain terveydenhuollon ammattihenkilöistä mukaan "terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti", mikä sinänsä ei kiellä näyttöön perustumattomien hoitojen antamista. Suomen Lääkäriliiton eettisten ohjeiden mukaan lääkärin "tulee suositella vain lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella tehokkaina ja tarkoituksenmukaisina pidettyjä tutkimuksia ja hoitoja". Dosentit Veikko Saano ja Markku Myllykangas katsovat, että lääkärien tulisi olla uskomushoitojen suhteen pidättyväisiä, koska lääkärin arvovallalla on muita helpompi myydä myös sellaisia terveyspalveluita, joiden arvoa ei ole osoitettu.
Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykankaan mukaan tutkimusnäytön puute ei ole vain uskomushoitojen ongelma. Myös lääketieteen puolella on otettu käyttöön hoitoja, joilta puuttuu kunnollinen näyttö. Moni tehokkaaksi ajateltu tapa, kuten rintasyöpäseulonnat tai lääkärihelikopteritoiminta, on itse asiassa kaikkea muuta – näyttöä on joko tehottomuudesta tai tehokkuudesta ei ole tehty ollenkaan tutkimusta.
Taustaa oikea|pienoiskuva|Sairauksia aiheuttavia kuona-aineita poistettiin elimistöstä Kuhne-punkassa istumalla Kirvun luonnonparantolassa 1910-luvulla. Parantaja Maalin Bergström tuomittiin laittomasta lääkärin ammatin harjoittamisesta sakkorangaistukseen. Vaihtoehtoisia hoitoja ovat kehittäneet ja käyttäneet monet henkilöt, joilla ei ole ollut lupaa toimia lääkäreinä sekä myös lääkärit. Diagnoosin tekeminen ja sisäisesti annettavien lääkkeiden määrääminen on yleisesti hyväksytty vain lääkärien oikeudeksi, mutta rajanveto siitä, mitkä aineet on määriteltävä lääkkeiksi, on aiheuttanut kiistaa. Kirurgisia toimenpiteitä lukuun ottamatta ulkoisten hoitojen antaminen on varsin usein katsottu kenen tahansa oikeudeksi. Uskomuslääkintään kuuluu keskustelu ja neuvonta.
Esimerkkejä uskomuslääkinnästä ovat muun muassa perinteinen kansanparannus, homeopatia, kiviterapia, otsoniterapia, vyöhyketerapia ja luontaislääkkeiden käyttö. Osalla menetelmistä on pitkät perinteet. Joitakin hoitomuotoja, kuten akupunktio tai kiropraktiikka, on hyväksytty osittain myös terveydenhoidon piiriin. Joillekin hoitomuodoille rajanveto ei ole niin selvä.
Luonnonparannus (luontaisparannus, luontaishoito) tarkoittaa tautien parantamista lääkkeittä ruokavalion, liikunnan, kylpyjen tai muiden vastaavien avulla. Luonnonparannukseen kuuluvat myös erilaiset luonnon kasvit, joita hyödynnetään myös nykyisessä tieteellisessä lääketieteessä, niiden todistettujen vaikutusten takia.
Rajanveto täydentävien ja vaihtoehtoisten (CAM) hoitojen ja lääketieteellisten hoitojen välillä on usein haastavaa maallikoille. Hoitojen jakaminen tehottomiin ja vaarallisiin voi olla vaikeaa terveydenhuollon ammattilaisillekin tutkimustiedon vähäisyyden vuoksi. Jotkin hoitomuodot voivat olla tieteelliseen näyttöön perustuvia vain tietyissä tapauksissa. Esimerkiksi hieronnan hyödyllisyydestä on tieteellistä näyttöä krooniseen alaselkäkipuun, kun se yhdistetään kuntoutukseen. Hieronnasta yksinään ei ole taas vahvaa tieteellistä näyttöä hoitomuotona. Ilman kuntoutusta vaikutukset jäävät vain hetkellisiksi.
Uskomuslääkintään luetaan myös hoitomuotoja, jotka joissain maissa voivat, yleensä historiallisista, poliittisista tai ideologisista syistä, sisältyä terveydenhoitojärjestelmään tai ne on voitu katsoa kannattaviksi sisällyttää yksityisten vakuutusten korvattavuuden piiriin. Esimerkiksi Saksassa 1930-luvulla rakennettu heilpraktiker-järjestelmä kuului pitkään myös laajan korvattavuuden piiriin. Suomessa taas vaihtoehtoisiin hoitoihin luokiteltavasta lymfahieronnasta sai KELA-korvauksia vuoteen 2023 asti.
Hoitomuotoja