Kaj Tapio Rautavaara (8. maaliskuuta 1915 Pirkkala – 25. syyskuuta 1979 Helsinki)Kuolinilmoitus, Tapio Rautavaara, Helsingin Sanomat, 1979, No 270, sivu 5, julkaistu 7.10.1979 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot) oli suomalainen laulaja, keihäänheiton olympiavoittaja, jousiammunnan maailmanmestari ja elokuvanäyttelijä.
Rautavaara on yksi Suomen pidetyimmistä laulajista, ja häntä on kuvailtu laulelman mestariksi. Rautavaaran ääniala oli bassobaritoni.http://old.forum24.fi/uutiset/tunteikas-konsertti-herukassa Hänen lauluäänensä oli väriltään tumma ja melankolinen.Tapio Rautavaara: Reissumiehen taival 1915–1979 (albumin kansiteksti, kirjoittanut Juha Numminen) Tunnettuja Rautavaaran laulamia kappaleita ovat muun muassa "Kulkuri ja joutsen", ”Reppu ja reissumies”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Sininen uni” ja ”Yölinjalla”, ja hän teki erityisesti monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi.
Rautavaara voitti keihäänheitossa kultamitalin Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 ja pronssia Oslon EM-kisoissa 1946. Suomen mestaruuden hän voitti viisi kertaa. Jousiammunnassa Rautavaara voitti maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa 1958. Lisäksi hän voitti Suomen mestaruuden henkilökohtaisessa kilpailussa 1955 ja joukkuekilpailussa 1956.Rautavaara, s. 7.
Rautavaara esiintyi vuosina 1945–1970 yhteensä 22 elokuvassa. Rautavaaran työ elokuvanäyttelijänä on jäänyt laulajan uran varjoon, vaikka hänen elokuvansa olivatkin aikanaan suosittuja.
Elämäkerta Lapsuus
Tapio Rautavaara syntyi Pirkkalassa (myöhemmin Pohjois-Pirkkala; nykyisin Nokia), josta hänen äitinsä Hilda Rautavaara oli kotoisin. Hilda asui vakituisesti Helsingin maalaiskunnan Oulunkylässä, jonne hän palasi kolmeviikkoisen Tapion kanssa. Perhe oli köyhä, ja Tapion lapsuutta varjosti puute ruoasta ja vaatteista.Rautavaara, s. 13, 14, 19. Tapion äiti oli ammatiltaan ompelija. Hän eli Tapion isän Henrik Kerttulan kanssa viisi vuotta avoliitossa, mikä oli tuolloin harvinaista. Isä oli harvoin kotona ja lähti lopulta kokonaan omille teilleen, eikä Tapiolle jäänyt lapsuuden ajoilta juurikaan mielikuvaa tai muistoja isästään. Tapio muutti kuusivuotiaana äitinsä kanssa Tampereelle.Rautavaara, s. 16–17. Vuonna 1925 Hilda muutti takaisin Oulunkylään, mutta kymmenvuotias Tapio joutui jäämään noin vuodeksi Tampereelle Rauhaniemen lastenkotiin. Kun hän muutti takaisin äitinsä luo, taloudellinen tilanne oli parantunut, sillä äiti oli saanut työtä Oulunkylän kartanosta ja edullisen vuokramökin.Rautavaara, s. 25, 28, 33.
Tapio harrasti lapsena ahkerasti kivenheittoa, mikä huolestutti hänen äitiään, koska siitä tuli hankaluuksia. Muuten hän oli heikko urheilija eikä menestynyt koulun kilpailuissa.Rautavaara, s. 21. Keihäänheitosta Tapio innostui Oulunkylän kunnanlääkärin neuvottua häntä syksyllä 1926, että olisi syytä ryhtyä harrastamaan urheilua tai ”muuten tulee Noutaja”. Tapiolla oli aiemmin ollut aliravitsemuksesta johtunut riisitauti, ja hän oli yhä heikossa kunnossa. Hän ryhtyi harrastamaan myös kuulantyöntöä ja pituushyppyä, ja 12-vuotiaana hän liittyi vasta perustettuun urheiluseuraan, Oulunkylän Tähteen.Rautavaara, s. 31–32.
Nuoruus thumb|215px|Rautavaara (oik.) Rautatiekirjakaupan myyjänä 1931. Rautavaara kävi kuusivuotisen kansakoulun. Hän olisi halunnut käydä koulua enemmän, mutta se ei ollut taloudellisesti mahdollista, ja 13-vuotiaana hän aloitti työt lehtien ja kirjojen myyjänä junissa Rautatiekirjakaupan palveluksessa.Erola, s. 29. Hän oli jo Tampereella asuessaan ollut kesätyössä lehtien myyjänä rautatieasemalla.Rautavaara, s. 26, 33. Rautavaara luki nuorena paljon, muun muassa kaikki kirjastosta löytämänsä Shakespearen näytelmät. Hän opiskeli viulunsoittoa Kansankonservatoriossa hyvällä menestyksellä ja harrasti myös mandoliininsoittoa.Rautavaara, s. 38, 40 Kitaran hän hankki vuonna 1934, jolloin hän myös luopui viulunsoitosta.Rautavaara, s. 53.
Laman aikana Rautavaara menetti työpaikkansa, kun matkustajilla ei ollut enää varaa ostaa lukemista. Hän oli kolmena talvena vuosina 1931–1934 hätäaputöissä kivenmurskaajana Oulunkylän urheilukentän rakennustyömaalla.Rautavaara, s. 41–42, 46, 53. Työ pakkasessa oli raskasta, ja Rautavaara inhosi sitä. Palkka maksettiin lipukkeina, joilla sai kaupasta ruokaa. Vuosina 1932–1934 Rautavaara työskenteli myös kaivontekijän apumiehenä,Rautavaara, s. 43, 45. tukkijätkänä ja koskenperkaajana, radankorjaustöissä ja Elannon kasvisvarastossa ja makkaratehtaan varastossa.Rautavaara, s. 48–49, 53–54 Näihin aikoihin hän myös esiintyi ensimmäiset kerrat laulajana, urheiluseuran tilaisuuksissa ja pikkujouluissa.Rautavaara, s. 55–56.
Syksyllä 1934 Rautavaara lähti töihin Kerkkooseen, Suomen Urheilutarpeiden tehtaaseen. Työnjohtaja lupasi, että Rautavaaralle riittää töitä pula-ajasta huolimatta, jos hän vaihtaa urheiluseuraa ja liittyy Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon kuuluneeseen Kerkkoon Nuorisoseuran Urheilijoihin. Rautavaara ei kuitenkaan halunnut hylätä Oulunkylän Tähteä eikä Työväen Urheiluliittoa. Kesällä 1935 hän palasi Oulunkylään ja pääsi töihin Elannon vihannesvarastolle.Rautavaara, s. 57, 59, 60. Syksyllä Rautavaara siirtyi Osuustukkukaupan palvelukseen työskennellen aluksi peltisepän apulaisena ja myöhemmin jauhovarastossa.Rautavaara, s. 62–63, 70. Hän kävi usein työpäivän jälkeen Heikki Klemetin laulu- ja puheopin luennoilla.Rautavaara, s. 64–66.
Rautavaara suoritti varusmiespalveluksensa 1936–1937 laivastossa.Rautavaara, s. 70–77 Varusmiesajan jälkeen hän nousi paikalliseksi suosikiksi, kun hän lauloi erilaisissa tilaisuuksissa Oulunkylän seudulla ja joskus kauempanakin.Rautavaara, s. 82.
Sota-aika Syksyllä 1939 järjestettiin ylimääräiset kertausharjoitukset, ja Rautavaarakin sai liikekannallepanomääräyksen, mutta laivastolla ei ollut hänelle tehtäviä. Oli talvi, ja muutenkin laivoja oli liian vähän reserviläisten määrään nähden. Rautavaara jatkoi talvisodan ajan työssään OTK:ssa ja toimi lisäksi ilmavalvontatehtävissä. Jatkosodan alkaessa hän sai määräyksen siirtyä maavoimiin, ja sen jälkeen hän oli noin vuoden ajan etulinjassa JR 4:ssä.Rautavaara, s. 83
Kesällä 1942 Rautavaara pyrki viihdytysjoukkoihin Maaselän Radion kuuluttajaksi, ja hänet valittiin tehtävään, jossa hän toimi lähes sodan loppuun asti.Rautavaara, s. 109–110 Hän juonsi ohjelmia, soitti levyjä ja lauloi, ja niin hänen äänensä tuli ensi kertaa laajemmin tutuksi suomalaisille.Kultaa kunniaa kyyneleitä, s. 142 Jatkosodan aikana Rautavaara sai parin viikon lomia opiskelua varten, jolloin hän kävi kursseja SF:n filmikoulussa ja Suomen teatterikoulussa.Rautavaara, s. 115–116 Kesällä 1944 Rautavaaran komppania vetäytyi Itä-Karjalasta Suomen puolelle, jossa Maaselän Radio jatkoi vähän aikaa toimintaansa Joensuussa. Sen jälkeen Rautavaaran radioura päättyi.Rautavaara, s. 118–119
Sota-aika jätti Rautavaaraan lähtemättömät jäljet:
Sota-ajan jälkeen Tapio Rautavaara meni naimisiin sota-aikana 1942Rautavaara, s. 103–104 Saima Elisabet ”Liisa” Handellin kanssa. Heille syntyi kolme tytärtä: Irma (1943)Rautavaara, s. 119, Marja (1946) ja Leena (1948)Rautavaara, s. 159. Leena Rautavaara toimi myöhemmin Tapio Rautavaara -seuran puheenjohtajana. Vuonna 1948 Rautavaara osti Oulunkylästä tontin, jolle valmistui omakotitalo vuonna 1951. Hän asui talossa kuolemaansa asti. Leski myi talon vuonna 1988 ja omistajaksi tuli myöhemmin oopperalaulaja Raimo Sirkiä, joka purki talon vuonna 2002 uudisrakennuksen tieltä. Tapausta pidettiin tuolloin jopa kulttuuriskandaalina.Tapio Rautavaaran talon paikka Mäkitorpan kotikaupunkipolku. Kaupunginosat.net. Viitattu 7.3.2013.
Rautavaaran isä Heikki muutti 1940-luvun alussa Oulunkylään pieneen mökkiin, ja Tapio sai tietää hänen olleen naimisissa ja jääneen leskeksi. Suhde isään jäi edelleen etäiseksi, vaikka hän osallistui jonkin verran Rautavaaran uuden perheen elämään.Rautavaara, s. 15
Tapio Rautavaarasta tuli kuuluisuus ja kansan suosikki 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa 1945 ja teki ensimmäisen levytyksensä vuonna 1946. Viikonloppuisin hän kiersi esiintymismatkoilla ystävänsä Reino Helismaan kanssa.Rautavaara, s. 122 Vuoden 1948 olympialaisissa hän voitti keihäänheiton kultamitalin, mikä lisäsi suuresti hänen suosiotaan myös laulajana.Rautavaara, s. 157 Vuonna 1949 Rautavaara jäi pois työstään OTK:n myllyllä, jossa hän oli ylennyt konttorin esimieheksi, ja jäi vapaaksi taiteilijaksi.
Liisa-vaimo hoiti Tapion laulajan työhön liittyvät käytännön asiat, eikä ohjelmatoimistoja juurikaan tarvittu. Rautavaara kutsuttiin yleensä esiintymään soittamalla kotiin, jossa vaimo tai joku tyttäristä otti tilauksen vastaan. Kirjanpito hoidettiin ruutupaperivihkoon. Järjestely toimi hyvin, eikä Rautavaaralla ollut koskaan ongelmia verojen kanssa, toisin kuin joillakin muilla ajan taiteilijoilla.Teronen & Vuolle, s. 127 Muusikon tulonsa Rautavaara käytti perheensä hyväksi, rakennuttamalla tilavan omakotitalon, hankkimalla erilaisia nykyajan mukavuuksia ja ulkomaanmatkoja. Hänelle tärkeä paikka oli 1950-luvun lopulla Sipoosta hankittu kesämökki.Teronen & Vuolle, s. 128–129
Rautavaaran äiti kuoli 1965, samana vuonna kuin Reino Helismaa. Tapio Rautavaara ehti tavata lapsenlapsistaan kaksi ensimmäistä, tyttärenpojat jotka syntyivät vuosina 1974 ja 1976.
Kuolema Rautavaara kaatui 24. syyskuuta 1979 Tikkurilan uimahallissa Vantaalla ja löi päänsä lattiaan. Kaatumisen syy ja Rautavaaran saama hoito herättivät julkista keskustelua. Rautavaaran on väitetty olleen kaatuessaan humalassa,Teronen & Vuolle, s. 131 mutta yksimielisyyttä tästä ei vallitse. Hänen terveyskeskuksessa saamaansa kohtelua on kuvailtu töykeäksi ja välinpitämättömäksi.
pienoiskuva|Rautavaaran hautakivi Helsingin Malmin hautausmaalla. Hautakiveen on kuvattu olympiarenkaat. Valokuvaaja Pentti Pekkala oli kuvaamassa Rautavaaraa kirjaan Kultaa, kunniaa, kyyneleitä. Kuvauksissa kului koko iltapäivä, eikä Pekkala omien sanojensa mukaan huomannut tuona aikana Rautavaaran juovan alkoholia. Päivän päätteeksi Pekkala ja Rautavaara lähtivät uimahalliin tarkoituksenaan ottaa vielä kuvia uima-altaalla. Kassissaan Rautavaaralla oli viinapullo, josta hän luultavasti joi jonkin verran uimahallin pukuhuoneessa. Pekkala jäi odottamaan uima-altaalle, kun Rautavaara kävi pukuhuoneessa ja saunassa. Saunasta tultuaan hän liukastui kapeassa, suihkuun vievässä käytävässä, iski takaraivonsa rajusti lattiaan ja menetti tajuntansa.
Terveyskeskuksessa Rautavaaran päähän ommeltiin tikit ja häntä neuvottiin olemaan vuorokauden verran liikkumatta. Häntä ei otettu tarkkailuun terveyskeskukseen, vaikka hän oli niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt kävelemään ulos omin jaloin. Hänet vietiin kotiin Pekkalan autolla. Kun Rautavaaraa nostettiin autoon, hän löi päänsä oven karmiin, mikä mahdollisesti aiheutti lisää vahinkoa. Rautavaara kuoli seuraavana yönä kello yksi aivoverenvuotoon kotonaan Oulunkylässä.Kultaa kunniaa kyyneleitä, s. 154 Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.Malmin hautausmaa: Kuuluisia vainajia Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 5.1.2013.
Musiikkiura Esiintyjä pienoiskuva|oikea|Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa 1950-luvulla. Rautavaara levytti useita Helismaan kirjoittamia kappaleita.
Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa tutustuivat Puistolan työväentalolla sodan jälkeen vuonna 1945.Rautavaara, s. 121 Heidän yhteistyönsä tuloksena syntyi seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana monia lauluja, jotka jäivät suomalaisen musiikin historiaan: esimerkiksi vuonna 1949 Rautavaara levytti Helismaan säveltämät ja sanoittamat laulut ”Reissumies ja kissa” ja ”Päivänsäde ja menninkäinen”. Rautavaaran ja Helismaan perheystävyys muodostui hyvin läheiseksi, ja perheet vierailivat usein toistensa luona. Vuonna 1948 Lempi ja Reino Helismaa kutsuttiin Rautavaaran nuorimman tyttären Leenan kummeiksi. Samana vuonna keskosena syntynyt Helismaan poika, joka eli vain neljä päivää, sai hätäkasteessa nimet Reino Tapio.Erola, s. 176.